Mitenkähän Anna-Leena Härkösestä on tullut sellainen ongelmakimppu?

Onneksi hän on olemassa ja onneksi hän kirjoittaa! Olen saanut hänen kirjoistaan ja kolumneistaan niiiiiin paljon ahaa-elämyksiä ja nautinnollisia lukukokemuksia.



Hän on taiteilija: näyttelijä, käsikirjoittaja, kirjailija. Miksi hänen pitäisi olla jotenkin übertavallinen-harmaaseenmassaan katoaja?



Eikö mammat kestä, että joku puhuu kipeistä asioista ääneen, kertoo kokemuksiaan? Se on HYVÄ ASIA, että Härkönen nostaa vaiettuja asioita tapetille taiteensa kautta. Se on meidän kaikkien etu, että hän laittaa itsensä likoon! :)



Lopettakaa korppikotkat tuo nälviminen!

tuttu lääkäri oli lääkäripäivillä kuunnellut Härkösen tilitystä lapsen saamisesta. Oli hänelle kuulemma ihan hoitovirheitä sattunutkin, ei siinä mitään. Muuten on kyllä vähän valittajan oloinen. Lapsikokemuksista tulee aina vähän mieleen Kirsi Piha, jolle kaikki lapsen kanssa oli ennen niin vaikeaa. Mutta ehkä ovat muuten mukavia ihmisiä, en tiedä :)

Kertakaikkiaan mainio kirjailija. Mulla on myös tunne, että joskus hän provoilee täällä.

tiimoilta sen, että kirjamessuilla haastattelija Anna-Kaisa Hermunen melkein suuttui Härköselle juuri tuosta tämän valittajan mentaliteetista. Jotkuthan eivät saa lasta ollenkaan, joten kyllä Härköselläkin olisi syytä myös kiitollisuuteen.



Häräntappoase oli aikoinaan hyvä, mutta sen jälkeen kaikki hänen kirjansa ovat tavalla tai toisella itsetilityskirjoja. Naiset ostaa ja lukee hänen kirjojaan, mutta kirjallisuuspalkintoja hän ei juurikaan saa.

Se että Härkönen kirjoittaa vaikeista aiheista, ei tarkoita että hän olisi kokenut ne kaikki itse tai että ne kaikki olisivat hänen omia kipupisteitään. Härkönen kirjoittaa aiheista mitkä ovat vaiettuja, ja siksi hänellä onkin laaja lukijakunta. Jos hän kirjoittaisi pelkästään omasta arjestaan, ei niitä kirjoja kukaan jaksaisi lukea vuodesta toiseen.

Tosiasia on kuitenkin että monet tuoreet äidit ajattelevat ja tuntevat samoin kuin Heikosti positiivinen kirjan päähenkilö, joten miksi siitä ei saisi kirjoittaa tai miksi sitä ei saisi sanoa ääneen.

tiimoilta sen, että kirjamessuilla haastattelija Anna-Kaisa Hermunen melkein suuttui Härköselle juuri tuosta tämän valittajan mentaliteetista. Jotkuthan eivät saa lasta ollenkaan, joten kyllä Härköselläkin olisi syytä myös kiitollisuuteen. Häräntappoase oli aikoinaan hyvä, mutta sen jälkeen kaikki hänen kirjansa ovat tavalla tai toisella itsetilityskirjoja. Naiset ostaa ja lukee hänen kirjojaan, mutta kirjallisuuspalkintoja hän ei juurikaan saa.