Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Meidän suhde on kuollut. Enkä usko että sitä saa enää elvytettyä.
31.12.2011 |
Ihan jo reaktioni siihen että mies koskee minua kertoo sen että kuollut on ja piste.
Lyhyesti sanottuna olen ainakin viimeiset 6v elänyt puutteessa, miehen ollessa lähes täysin tai täysin haluton normaaliin seksuaaliseen kanssakäymiseen kanssani. Tänävuonna seksiä ollut ehkä 5x ja olipa myös 6kk taydellinen taukokin, kuukausien tauot aiemminkin tavallisia.
Aika helvetin monta kertaa olen yrittänyt 2unohtaa" ja uskoa ja luottaa siihen että "kyllä se tästä taas" ja niellyt miehen puheet asiasta.
Seksiä ollut max 2-3x esim 2vkon sisällä kunnes taas alkanut pitkä tauko.
En siis enää pysty uskomaan miestäni tässä asiassa, joten reagoin nyt niin että sydämeni ja mieleni ei enää pysty seksiin eikä siedä mitään "yritystäkään" sen suuntaan, ilm defenssimekanismit nyt niin täysillä päällä etten voi enää antaa olla ja luottaa ja uskoa että "kyllä se tästä".
Joten olkoot ja olkoon, elämäni seksuaalinen puoli on ollutta ja mennyttä, se loppui siihen kun täytin 30v ja nyt täytin 36v.
Kommentit (20)
etten ole puhunut? ja puhunut ja puhunut ja puhunut.
Ja huutanut ja uhkaillut ja ollut kuin ei mitään ja houkutellut ja ennenkaikkea myös itkenyt.
Ja että mies ei olisi tsekannut hormoniarvojaan jotka olivat ok ja silti ottanut 1000e edestä testosteronipiikkejä ja siltikään ei halunnut sen kummemmin.
Mahtaa olla elämää kivaa kun on noin yksinkertainen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kiva elämä: me kun ei kuutta vuotta plärättäisi tolla asialla.
Eli jos sinä puhut, puhut, huudat ja kiljut niin sinua kuunnellaan? Eli ongelma on osittain sitäkin että te ette osaa edes keskustella.
2
Alussa oltiin ku kanit, mutta sitten seksistä tuli ensin kaavamaista ja tylsää, sitte se väheni vähenemistään ja nykyään jos kosketaan päivän aikana toisiimme edes vahingossa, ni ihme. Alkuun yritin tehdä alotteita seksiin, puhuttiin asiasta (miehen analyysi tilanteesta: "en tiiä mistä johtuu", "tää on tällänen vaihe", "kyl tää tästä" ja mun suosikki: "no sit vaan aletaan harrastaa seksiä useammin") Sitte kyllästyin jatkuviin torjuntoihin ja tohon mielenkiinnonpuutteeseen ja omaki halu hiipui. Raskaaks tulin ekalla yrittämällä (onneks, sillä muuten ei varmasti olis tota ihanaa lasta) ja sitä onkin seurannut nyt kohta 1,5 vuoden kuiva kausi. Orgasmia en oo saanu vuosiin niin, että miehelläni olis jotain tekemistä asian kanssa.
Ongelmat on meillä varmasti jossain muualla, kuin siinä seksissä: puhumattomat asiat, luottamuspula, torjutuksi tulemiset jne. Mutta valitettavasti toi "puhukaa asiasta" on sellanen neuvo, joka on samaan aikaan just se oikea ja täysin hyödytön. Mistä enää puhua, ku pitäis puhua kaikesta? Miten voi enää korjata ja muuttaa ihan kaiken? Miten ylipäänsä puhut ihmisen kanssa, jonka syvällisin ajatus on "mä en tiedä mitä sä haluat mun sanovan?" tai "ei mulla oo mitään sanottavaa" tai "no sitte vaan aletaan puhua enemmän". Mies ei tahdo ulkopuolista apua, sillä "ei meidän asiat muille kuulu". Omat voimat ja tahto alkaa olla käytetty. Parisuhde ei enää ole se juttu, mistä saa voimaa kestää kaikki muut vastoinkäymiset, vaan se vie enemmän voimia kuin mikään muu asia mun elämässä.
En tiedä enää mihin suuntaan mennä. En tavallaan tahtoisi luovuttaakaan, mutta en oikein voi teeskennellä, ettei mitään ongelmia ole (mies kannattaa tätä vaihtoehtoa) enkä osaa tai jaksa tai kohta enää haluakaan korjata ongelmia.
Pahoittelen purkausta.
Kuusi vuotta on pitkä aika. Vielä enemmän vuosia on edessä. Mitä pitäisi tapahtua, että haluaisit jatkaa nykyisessä suhteessasi? Jos et enää usko suhteeseen, älä jatka sitä enää.
Alussa oltiin ku kanit, mutta sitten seksistä tuli ensin kaavamaista ja tylsää, sitte se väheni vähenemistään ja nykyään jos kosketaan päivän aikana toisiimme edes vahingossa, ni ihme. Alkuun yritin tehdä alotteita seksiin, puhuttiin asiasta (miehen analyysi tilanteesta: "en tiiä mistä johtuu", "tää on tällänen vaihe", "kyl tää tästä" ja mun suosikki: "no sit vaan aletaan harrastaa seksiä useammin") Sitte kyllästyin jatkuviin torjuntoihin ja tohon mielenkiinnonpuutteeseen ja omaki halu hiipui. Raskaaks tulin ekalla yrittämällä (onneks, sillä muuten ei varmasti olis tota ihanaa lasta) ja sitä onkin seurannut nyt kohta 1,5 vuoden kuiva kausi. Orgasmia en oo saanu vuosiin niin, että miehelläni olis jotain tekemistä asian kanssa.
Ongelmat on meillä varmasti jossain muualla, kuin siinä seksissä: puhumattomat asiat, luottamuspula, torjutuksi tulemiset jne. Mutta valitettavasti toi "puhukaa asiasta" on sellanen neuvo, joka on samaan aikaan just se oikea ja täysin hyödytön. Mistä enää puhua, ku pitäis puhua kaikesta? Miten voi enää korjata ja muuttaa ihan kaiken? Miten ylipäänsä puhut ihmisen kanssa, jonka syvällisin ajatus on "mä en tiedä mitä sä haluat mun sanovan?" tai "ei mulla oo mitään sanottavaa" tai "no sitte vaan aletaan puhua enemmän". Mies ei tahdo ulkopuolista apua, sillä "ei meidän asiat muille kuulu". Omat voimat ja tahto alkaa olla käytetty. Parisuhde ei enää ole se juttu, mistä saa voimaa kestää kaikki muut vastoinkäymiset, vaan se vie enemmän voimia kuin mikään muu asia mun elämässä.
En tiedä enää mihin suuntaan mennä. En tavallaan tahtoisi luovuttaakaan, mutta en oikein voi teeskennellä, ettei mitään ongelmia ole (mies kannattaa tätä vaihtoehtoa) enkä osaa tai jaksa tai kohta enää haluakaan korjata ongelmia.
Pahoittelen purkausta.
miten jollain voi olla niin sama tilanne kuin meillä! Miehen suunnilleen ainoat sanat minulle ovat: mitä minun sitten pitäisi puhua.
En tarkoita pelkkiä tunteista puhumisia, vaan mies ei puhu MITÄÄN, voi siis olla puhumatta vaikka kokonaisen päivän, 10h vaikka. Eikä ole vihainen, ei vaan ole mitään sanottavaa.
Voitte kuvitella että vituttaa tuo ukko.
Eroa suunnittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sieltä saat uutta näkökulmaa ja pohdittavaa ja osaa voi tehdä yhdessä kotona vaikka vaan sinä aloitat.
Ja terapiassa voi toinen käydä kun huomaa että olet siellä itse ensin käynyt, rikkonut jään.
Kai se nyt olisi parempi aloittaa mistä vaan, eikä taltuttaa kaikkea kerralla?
Terapia itselle avaa ovia kaikkeen muuhunkin, myös näkemään sen miten olisi parempi vaan lähteä suhteesta kuin lähteä suhteesta nyt ja myöhemmin katua asiaa, koska tilannetta voisi muuttaa?
Ei mies ehkä osaakaan sanoa mitä haluat KUULLA, mutta pointti on siellä ettei mies kerro missä mättää vai mättääkö missään?
Me naiset ollaan välillä rasittavan vaikeita ja osa ongelmista on omassa päässä, näkeehän sen näistäkin tämän sivun jutuistakin!
Kai miehen mielestä teillä kuitenkin on ongelma?
No siihen vaan mietitään miten saadaan ratkaisu.
Ei se että mietitään jotain ylenevää sanottavaa vaan miten saadaan seksiä. Haluaako mies erilaista seksiä? Oletko joskus jotain tehnyt joka vienyt mieheltä pohjan? Ja sitä pitää osata kuunnella.
Jos molemmat haluaa seksiä enempi niin kyllähän siihen vaan pitää ratkasu olla.
Tietty seksi voi olla ase koska toinen on tollanen ja toisesta toinen tällänen eikä siinä sitten ole kuin kaksi lasta huutamassa kun toinen kiusaa?
Eli aina voi sammuttaa tietokoneen ja lähteä tekemään jotain kumppanin kanssa. Ei sen tartte tarkoittaa että tänään panette jo kuin kanit, mutta otatte itseänne niskasta kiinni ja koitatte miellyttää toista: kun kaksi tahtoo toisen parasta niin ei ole tollasta tilannetta.
2
miten jollain voi olla niin sama tilanne kuin meillä! Miehen suunnilleen ainoat sanat minulle ovat: mitä minun sitten pitäisi puhua.En tarkoita pelkkiä tunteista puhumisia, vaan mies ei puhu MITÄÄN, voi siis olla puhumatta vaikka kokonaisen päivän, 10h vaikka. Eikä ole vihainen, ei vaan ole mitään sanottavaa.
Voitte kuvitella että vituttaa tuo ukko.
Eroa suunnittelen.
Niinpä niin. Meillä miehen mielestä on ihan normaalia ja kohteliasta käytöstä esim olla vastaamatta kun kysyn jotain, olla reagoimatta mitenkään kun puhun hänelle (edes jokin ynähdys, että tietäisin hänen kuunnelleen olisi ihan kiva) ja vaihtaa toisaalta puheenaihe johonkin ihan muuhun kun varsinainen aihe ei kiinnosta (yritän keskustella vaikkapa rahatilanteestamme, niin hän saattaakin uontevasti jatkaa:"onkohan meillä muuten makaronia kaapissa?")
Ja ihan kaiken mahdollisen olen yrittänyt, jotta jokin keskusteluyhteys saataisiin: kirjoittanut kirjeitä, puhunut nätisti ja huutanut, puhunut aamulla, päivällä, illalla tai yöllä. Ei auta. Miehellä ei ole mitään sanottavaa tai hän tarjoaa tuollaisen patenttiratkaisun: "no mä opettelen puhumaan asioista". Sitten kun kysyn että mitäs se käytännössä tarkoittaa, niin hän sanoo "en tiedä".
Huoh. Ei oikein jaksa uskoa enää, että asiat muka itsestään muuttuu paremmiksi. Ei muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsyy siihen on nuo lapset, isä on heille kaikkikaikessa ja syystä onkin eli on erittäin hyvä isänä.
Toinen syy on esim taloudelliset seikat, niin raadolliselta kuin se kuulostaakin ja nimenomaan minun kannaltani koska olen pätkätöiden ikeen alla vuodesta toiseen ja silloinkin huonopalkkainen.
Ja ei, mies ei ole varakas tai rikas eli rikkaan miehen siivellä eläjäksikään ei ihan voi sanoa, voikun voisikin..
ap
Kuusi vuotta on pitkä aika. Vielä enemmän vuosia on edessä. Mitä pitäisi tapahtua, että haluaisit jatkaa nykyisessä suhteessasi? Jos et enää usko suhteeseen, älä jatka sitä enää.
Jos ette edes puhu tai tee mitään?
Miksi sitten pitäisi seksiäkään harrastaa jos tilanne toi?
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhut ihan asiaa. Ja toi alku onkin ihan sellanen mitä olen miettinytkin. Niin kuin sanoin, on voimat vaan vähissä minkään suhteen ja motivaation löytäminen siihen että lähtee korjaamaan suhdetta yksin, on aika alhaalla.
Muilta osin, kaikkea tuota keskustelua ja juttelua ja selvittämistä on yritetty aikanaan. Ja siis mies yrittää sanoa jotain mitä minä haluaisin kuulla, vaikka sata kertaa olen sanonut, etten halua kuulla "mitään", vaan haluan kuulla että mitä hänen päänsä sisällä liikkuu eli MITÄ VAAN: Ei auta. Ei löydy ylevää tai vähemmän ylevää sanottavaa. Ongelmien ratkaisut ei koskaan tule täytäntöön, koska minä yksin olen vastuussa siitä. Mies unohtaa lupauksensa parissa päivässä. Itse olen roikkunut omassa niskassani vuosia ja odottanut, että mies jollain tapaa osallistuisi edes johonkin osaan ongelman purkua.
Mä en enää vaan jaksa yksin yrittää enkä odottaa että mies viitsisi yrittää.
Se ei voi olla syynä.
Se ehkä että joudut taloudelliseen vastuuseen taloudestasi!
Ajatelkaa sitä ilmapiiriä joka teillä on kotonanne!
Entä kun ajattelet lastasi aikuisena niin haluatko että hänellä on tuollainen liitto? Te olette todella itsekkäitä.
Hyvä suhde miehellä ja lapsilla ei tarkoita mitään, puhutaan sinun suhteesta mieheen. Seksi on osa suhdetta eli miten se kaikki muu?
Ei minua huvittaisi harrastaa seksiä ihmisen kanssa jonka kanssa ei ole parisuhdetta!
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rakastaa jne.
Ja toki, varmasti rakastaakin, sitä en halua epäillä.
Mutta mietin vain miten rakastaa jos ei koskaan halua? rakkaudetonta seksiähän on sen kaikki tietää, mutta voiko olla (täysin) seksitöntä rakkautta? ainakaan miehen ja naisen, avioliiton, sisällä?
ap
Jos tilanne sitä vaatii. Ei se mies tajua muuten että haluat seksiä. Voi olla että luulee ettei hän kiinnosta sinua enää. Jos puhe ei johda enempään seksiin niin sitten pariterapiaa ja eroa. Voit mennä terapiaan myös yksinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin terapiassa juttelemassa ja opettelin mm. riitelemään.
Mies oli muutamia kertoja mukanani ja siitä lähti mielestäni startti hyvään liittoon.
Itse halusin kaikenlaista eikä mies niihin osannut vastata.
Me alettiin käymään yhdessä kävelyllä, se on hyvä tapa puhua, ihan mistä vaan (ei niistä ongelmista välttämättä) ja kerrottiin mistä haaveillaan ja suunniteltiin tulevaa.
Kun aletaan toimimaan parina, siis halusta olla toiselle kumppani eikä vaan asuinkaveri niin asiat rullaa omalla painollansa.
Ongelmista pitää puhua kun niitä tulee, mielummin nostaa asian pöydälle ennenkö se on iso, eikä silloinkaan hyökätä toisen kimppuun. Toinen puolustautuu.
Minä ymmärrän tuon: Kerro mitä vaan! Mutta oikeasti jos te olette koko päivän puhumatta niin ei se ole silloin luontevaa olemista. Miksi silloin elää saman katon alla? Kun sen ajan voisi käyttää kaikkeen muuhun mukavaan kuin siihen että molemmat mielessään sotii lisää?
Ehkä lapset voittaa sillä että isä saa toisen naisen jonka kanssa arki toimii ja äiti jonkun toisen miehen jonka kanssa on hyvä olla?
2
Voiko osan itsestään kuolettaa vai pitäisikö etsiä helpotusta muualta?
Alussa oltiin ku kanit, mutta sitten seksistä tuli ensin kaavamaista ja tylsää, sitte se väheni vähenemistään ja nykyään jos kosketaan päivän aikana toisiimme edes vahingossa, ni ihme. Alkuun yritin tehdä alotteita seksiin, puhuttiin asiasta (miehen analyysi tilanteesta: "en tiiä mistä johtuu", "tää on tällänen vaihe", "kyl tää tästä" ja mun suosikki: "no sit vaan aletaan harrastaa seksiä useammin") Sitte kyllästyin jatkuviin torjuntoihin ja tohon mielenkiinnonpuutteeseen ja omaki halu hiipui. Raskaaks tulin ekalla yrittämällä (onneks, sillä muuten ei varmasti olis tota ihanaa lasta) ja sitä onkin seurannut nyt kohta 1,5 vuoden kuiva kausi. Orgasmia en oo saanu vuosiin niin, että miehelläni olis jotain tekemistä asian kanssa.
Ongelmat on meillä varmasti jossain muualla, kuin siinä seksissä: puhumattomat asiat, luottamuspula, torjutuksi tulemiset jne. Mutta valitettavasti toi "puhukaa asiasta" on sellanen neuvo, joka on samaan aikaan just se oikea ja täysin hyödytön. Mistä enää puhua, ku pitäis puhua kaikesta? Miten voi enää korjata ja muuttaa ihan kaiken? Miten ylipäänsä puhut ihmisen kanssa, jonka syvällisin ajatus on "mä en tiedä mitä sä haluat mun sanovan?" tai "ei mulla oo mitään sanottavaa" tai "no sitte vaan aletaan puhua enemmän". Mies ei tahdo ulkopuolista apua, sillä "ei meidän asiat muille kuulu". Omat voimat ja tahto alkaa olla käytetty. Parisuhde ei enää ole se juttu, mistä saa voimaa kestää kaikki muut vastoinkäymiset, vaan se vie enemmän voimia kuin mikään muu asia mun elämässä.
En tiedä enää mihin suuntaan mennä. En tavallaan tahtoisi luovuttaakaan, mutta en oikein voi teeskennellä, ettei mitään ongelmia ole (mies kannattaa tätä vaihtoehtoa) enkä osaa tai jaksa tai kohta enää haluakaan korjata ongelmia.
Pahoittelen purkausta.
Jos suljet koneen nyt ja menet miehen luo ja vaan harrastaisitte seksiä?
Torjuuko mies sinut vai odotatko mieheltä aloitetta?
Jospa mies pelkää omia juttujaan, loukkaavan sinua? Eikä uskalla tulla ehdottamaan? Miten usein torjuisit hänet jos hän tulisikin ja syynä mahdollisesti ettei teillä arki muuten toimi?
Entä jos olet oikeasti vähän herkempi ja puheet miehen kanssa seksistä vaan masentaa lisää? Ehkä mies ei uskalla puhua asiaa koska siitä tulee sinulle paha mieli?
2
Ei vaan elää hyvää parisuhdetta ja hyvää perhe-elämää ja nauttia seksistä.
Minusta ongelma on kokonaisvaltainen, ei vaan se että teillä ei ole seksiä.
Teillä varmaan on ollut hyvä suhde (ei siis vaan seksiä) ennen lapsia niin miksi se muuttuu vaan toispuolisesti hyväksi lapsiin? Eikä yhteinen hyvä asia?
Miten paljon teette yhdessä perheenä kivoja asioita ja yhdessä kumppanin kanssa?
2
Olisi kiva jos sinä "kakkosvalittaja" aloittaisit toisen ketjun, menee niin sekavaksi tämä ketju muuten.
ap
Alue: Aihe vapaa
Eli 6 vuotta sitten seksi jäi ja sanot että olet siitä koittanut jutella joten mitä se mies sanonut jotka olet niellyt? Totako teillä on asioiden hoitaminen?
Siihen parisuhde loppuu kun ei enää tahdo yrittää.
Pitäiskö sun kuitenkin puhua sille miehelle ihan kunnes päätette missä vika ja miten se hoidetaan?
Aikuiset ihmiset..