avo- vai avioliitto ?

Perintövero on ainakin leskellä pienempi kun jollain ei sukulaisella jolle testamentilla on jotain jätetty (esim. avopuolisolle asunto jne.)

Jos pariskunnalla on (tai on ollut) yhteisiä lapsia, on perintövero ihan samansuuruinen kuin avioparilla. Toki periminen edellyttää testamenttia, mikä on hyvä muistaa, jos haluaa puolison perivän. Itse ajattelen, että on oikeudenmukaisempaa, että lapset perivät.

Voi toki jakaa puoliksi, mutta avioliitossa erotessa tilanne on selkeämpi Ja tuskin kukaan ajattelee parisuhdetta pesukoneen kautta, avioliitto vain on taloudellisesti parempi vaihtoehto kuin avoliitto. Se on järkevämpi valinta useimmille vakiintuneessa suhteessa eläville. Järki ja rakkaus ei yleensä sulje toisiaan pois.

en kyllä oikein ymmärrä, miten se tavaroiden jakaminen olisi selkeämpää avioerossakaan.

Monessa mielessä ei ole mitään eroa taloudellisesti, kumman on valinnut. Joissain tilanteissa avioliitosta hyötyy, joissain tilanteissa taas avoliitostakin voi hyötyä taloudellisesti.

Tarkoitatko taloudellisesti paremmalla sitä, että pääsee käsiksi toisen omaisuuteen? Koska silloinhan se on parempi vaihtoehto vain sille köyhemmälle osapuolelle, varakkaampi häviää erossa.

Suhteen vakiintumisen kannalta ovat molemmat ihan samantekeviä.

Toki sekin puoli on tärkeä, mutta minulle avioliito on itsessään jotain enemmän kuin avoliitto.



Vihkikaavan kysymyksillä oli todella iso merkitys meille. Emme siellä lämpimiksemme löpisseet että tahdon, vaan sanat olivat pitkän harkinnan tulos ja suhtauduimme niihin sillä vakavuudella, että tässä ilmaistaan asennoitumista loppuelämän kestävään liittoon. Tietenkin tajusimme että elämä voi myös yllättää ja ero tulla, mutta halusimme tehdä kaikkemme ettei niin kävisi.



Minusta suhteestamme puuttuisi tietty vakavuus, jos olisimme avoliitossa. Meille avoliitto oli aikanaan vain välivaihe matkalla naimisiin. Nyt takana on jo 15 onnellista aviovuotta. :)

perintöveroa, sillä köyhempi puoliso saa ilman testamenttia tasinkoa. Tasingosta ei makseta veroa.



Tasinko on puolet puolisoiden yhteenlasketusta omaisuudesta. Jos puolisoilla on yhtä paljon omaisuutta, ei tasinkoa makseta leskelle.

että puoliso saa avioliitossa leskeneläkettä valtiolta, avopuoliso ei saa.

Toki sekin puoli on tärkeä, mutta minulle avioliito on itsessään jotain enemmän kuin avoliitto. Vihkikaavan kysymyksillä oli todella iso merkitys meille. Emme siellä lämpimiksemme löpisseet että tahdon, vaan sanat olivat pitkän harkinnan tulos ja suhtauduimme niihin sillä vakavuudella, että tässä ilmaistaan asennoitumista loppuelämän kestävään liittoon. Tietenkin tajusimme että elämä voi myös yllättää ja ero tulla, mutta halusimme tehdä kaikkemme ettei niin kävisi. Minusta suhteestamme puuttuisi tietty vakavuus, jos olisimme avoliitossa. Meille avoliitto oli aikanaan vain välivaihe matkalla naimisiin. Nyt takana on jo 15 onnellista aviovuotta. :)

Me emme ainakaan kokeneet tarvitsevamme mitään vihkivaloja jne. rakkauttamme todistamaan. Emme viettäneet edes minkäänlaisia häitä. Ruokatunnilla maistraattiin vain. Naimisissa nyt kahdeksan vuotta.

sitten kuinka suuri se leskeneläke on? Kuinka varakas mies kannattaisi ottaa, että saisi leskeneläkettä vähintään 1500 eur, ja kuinka nuorena miehen pitäisi kuolla, että tämän saisi? Ja saahan sitä leskeneläkettä sitten koko loppuikänsä, eli ei kai se vaan lopu koskaan?

Toki sekin puoli on tärkeä, mutta minulle avioliito on itsessään jotain enemmän kuin avoliitto.

Vihkikaavan kysymyksillä oli todella iso merkitys meille. Emme siellä lämpimiksemme löpisseet että tahdon, vaan sanat olivat pitkän harkinnan tulos ja suhtauduimme niihin sillä vakavuudella, että tässä ilmaistaan asennoitumista loppuelämän kestävään liittoon. Tietenkin tajusimme että elämä voi myös yllättää ja ero tulla, mutta halusimme tehdä kaikkemme ettei niin kävisi.

Minusta suhteestamme puuttuisi tietty vakavuus, jos olisimme avoliitossa. Meille avoliitto oli aikanaan vain välivaihe matkalla naimisiin. Nyt takana on jo 15 onnellista aviovuotta. :)

sinä kuulostatkin sellaiselta ihmiseltä, jolle avioliitto merkitsee jotain erityistä. Tottakai silloin kannattaa mennä naimisiin, jos kokee saavansa siitä jotain lisää parisuhteeseensa!

Me ihmiset olemme niin erilaisia. Itselleni taas avioliitto ei merkitse yhtään mitään, ei myöskään vihkikaava, se rituaali siellä ja tietyssä kohtaa sanottu "tahdon". Siksi en koe tarvitsevani sitä.

Mutta en toki moiti sinun tapaasi. Eri ihmisille eri asiat tarkoittavat sitä vakavuutta, pysyvyyttä ja tahdon ilmentymistä. Onkin hyvä, että avioliitto on mahdollinen niille, jotka kokevat tarvitsevansa sitä, ja toisaalta taas ei myöskään pakollinen niille, jotka eivät sitä tarvitse.

Tunnusta jotta minulla yksi tärkeä syy naimisiin menossa oli tuo "hyötyminen"!!! Meillä neljä yhteistä lasta joita olen kymmenen vuotta yhteisellä päätöksellä kotona hoitanut. Töissä kun en ole ollut niin kai meillä mies omistaisi periaattessa kaiken jos avoliitosta eroaisimme!!

Toki sekin puoli on tärkeä, mutta minulle avioliito on itsessään jotain enemmän kuin avoliitto.

Vihkikaavan kysymyksillä oli todella iso merkitys meille. Emme siellä lämpimiksemme löpisseet että tahdon, vaan sanat olivat pitkän harkinnan tulos ja suhtauduimme niihin sillä vakavuudella, että tässä ilmaistaan asennoitumista loppuelämän kestävään liittoon. Tietenkin tajusimme että elämä voi myös yllättää ja ero tulla, mutta halusimme tehdä kaikkemme ettei niin kävisi.

Minusta suhteestamme puuttuisi tietty vakavuus, jos olisimme avoliitossa. Meille avoliitto oli aikanaan vain välivaihe matkalla naimisiin. Nyt takana on jo 15 onnellista aviovuotta. :)

näe mitään eroa sillä, olemmeko naimisissa vai avoliitossa. Ihan samanlaista tämä elämä on ollut(tarkennuksena nyt vielä, että naimisissa ollaan ja juridisista syistä).

Meille tahdon sanominen oli vain (maistraatin) vihkikaavaan kuuluva juttu. Itse asiassa emme edes muista, mistä se vihkijä 10 minuuttia puhui. Meitä kun ei pidä yhdessä naimisissa olo vaan se, että haluamme olla yhdessä, kuten avoliitto-aikanakin. Jos emme haluaisi, ero tulisi joka tapauksessa. Itse asiassa lapset ja yhteinen asuntolaina meitä taitaisi tiukimmin yhdessä pitää jos rakkaus hiipuisi tms. =D

Kuten on jo sanottu, meitä pariskuntia on erilaisia. Me emme tarvinneet avioliittoa todistaaksemme, että olemme tosissamme (meille lapset oli suurempi sitoumus kuin avioliitto) tai että tosiaan teemme töitä suhteemme eteen. Mutta ehkä muut sitte tarvitsevat.

kuinka paljon se leskeneläke on ja millaiset ehdot siihen on?

Kuten on jo sanottu, meitä pariskuntia on erilaisia. Me emme tarvinneet avioliittoa todistaaksemme, että olemme tosissamme (meille lapset oli suurempi sitoumus kuin avioliitto) tai että tosiaan teemme töitä suhteemme eteen. Mutta ehkä muut sitte tarvitsevat.

Minulle taas ei tulisi mieleenkään hankkia lapsia ennen naimisiinmenoa, paitsi jos tulisi yllätysraskaus tietenkin.

Mutta jos joku muu tietää olevansa 100% tosissaan avosuhteessa ja tekee lapsen, niin toki se minulle passaa. Sitä sen sijaan karsastan, että ensin hankkiudutaan raskaaksi ja sitten aletaan ihmetellä, onko kumppani se oikea! Näitäkin on tullut nähtyä...

25

Mutta jos joku muu tietää olevansa 100% tosissaan avosuhteessa ja tekee lapsen, niin toki se minulle passaa. Sitä sen sijaan karsastan, että ensin hankkiudutaan raskaaksi ja sitten aletaan ihmetellä, onko kumppani se oikea! Näitäkin on tullut nähtyä...

25

eikä vain avoliitossa. Kyllähän moni avioparikin kokee lasten syntymän jälkeen "kasvaneensa erilleen" tai huomaa, ettei toinen olekaan se oikea, tai tajuaa itse muuttuneensa tai tajuaa ettei ollutkaan itse tiennyt, mitä olisi oikeastaan halunnut. Kyllä niitä suhteita loppuu, oli lapsia tai ei ja oltiin naimisissa tai ei. Ikäväähän se on, jos ei yhteensopimattomuutta huomannut ennen lasten syntymää, mutta sellaista on elämä joskus.

(En siis ole itse eronnut, takana 13 vuotta yhteistä elämää puolison kanssa, emme ole avioliitossa, meillä on kaksi lasta.)

Kuten on jo sanottu, meitä pariskuntia on erilaisia. Me emme tarvinneet avioliittoa todistaaksemme, että olemme tosissamme (meille lapset oli suurempi sitoumus kuin avioliitto) tai että tosiaan teemme töitä suhteemme eteen. Mutta ehkä muut sitte tarvitsevat.

Minulle taas ei tulisi mieleenkään hankkia lapsia ennen naimisiinmenoa, paitsi jos tulisi yllätysraskaus tietenkin.

Mutta jos joku muu tietää olevansa 100% tosissaan avosuhteessa ja tekee lapsen, niin toki se minulle passaa. Sitä sen sijaan karsastan, että ensin hankkiudutaan raskaaksi ja sitten aletaan ihmetellä, onko kumppani se oikea! Näitäkin on tullut nähtyä...

25

lapset ja sitten vasta miettiä, onko kumppani kuitenkaan sopiva. Mutta, pitää muistaa myös se, että yllättävän monet menevät alta vuoden seurustelun jälkeen naimisiin (tai ainakin tällä palstalla) ja heti perään ovatkin jo raskaana. Se (nopea) avioliittokaan kun ei ole tae kestävästä parisuhteesta tai sopivasta kumppanista.

Me olimme oman mieheni kanssa kymmenkunta vuotta avoliitossa ja kahden lapsen jälkeen vasta havahduimme siihen, että avioliitto turvaisi juridiselta kannalta ajateltuna molempien (ja lasten siinä sivussa) elämän jos toiselle tapahtuisi jotakin. Helpommalla pääsi kun meni naimisiin kuin että olisimme lakimiehen avulla ruvenneet vääntämään testamentteja sun muita.