Uusioperheet ja rakkaus

Minusta se rakkaus syntyy vanhemmassa Eika painvastoin. Itse olen aitipuoli ja pakko myontaa etten piittaa miehenilapsesta. Mika on ihmeellista silla rakastan miestani ja mies rakastaa lastaan. Makes no sense.

kiinnittyä perheeseensä ja pitää adoptiovanhempia vanhempinaan tai on adoptoitu niin pienenä, ettei edes tiedä muita vanhempia olleenkaan.



Lapsipuoli sen sijaan hyvin usein hylkii tunnetasolla puolivanhempaa.

lapsi muistuttaa siitä puolison exästä ja siitä, ettei itse ole puolisonsa ensimmäinen suuri rakkaus ja usein on jotain katkeruutta/ärtymystä/vihaa/kaunaa ihmissuhteissa exän kanssa, sekä nyxällä että puolisolla.



Eli se ärtymys lapsesta onkin ehkä ärtymystä siitä kokonaistilanteesta ja exästä...

haluamme omistaa sen rakastetun ja kaikki mikä muistuttaa entisestä elämästä on vaikeaa käsitellä.

Rakastan lapsipuoltani, mutta se ei ole omaa ansiotani, vaan lapsen. Hänellä oli niin trumaattinen tausta tavatessamme, että hän teki kaikkensa, jotta kiintyisin häneen ja olisin hänelle kiva. Tämän hän on nyt myöhemmin aikuisena myöntänytkin. Kukapa ei olisi rakastunut niin söpöön lapseen, joka niin selvästi osoitti kiintymystään ja turvautui aikuiseen.



Kyllä aikuisen ja lapsen välisessä suhteessa vastavuoroisuus on erittäin tärkeää. Oma lapsi rakastaa aina vanhempaansa ehdoitta. Se on niin aseistariisuvaa, että se herättää vanhemmassakin rakkautta ja suojelunhalua.



Lapsipuolen suhtautuminen isä- tai äitipuoleen riippuu hänen iästään ja aiemmista kokemuksistaan ja siitä, millaisen kiintymyssuhdemallin hän on omaksunut. Moni lapsipuoli tosiaan hylkii uutta vanhempaa.