Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti, antaako lapsi merkityksen ja sisällön elämään?
29.12.2011 |
Olen 25-vuotias nainen, parisuhde kunnossa, opinnot vielä hieman kesken, mutta omistusasunto alla. Tunnen olevani umpikujassa elämäni suhteen. Mietin vain, että kunnes saan opintoni päätökseen ja pääsen (toivottavasti) työelämään, niin entäs sitten, tässäkö se elämä oli? Olen aina toivonut lapsia, mieluiten useamman ja olenkin miettinyt olisinko valmis äitiyteen. Toisaalta minua ahdistaa ajatus, että silloin viimeistään "oma" elämäni on eletty ja loppu on "vain" arkea lasten kanssa eikä minulla olisi mahdollisuuksia enää toteuttaa muita omia unelmiani.
Elämäni tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä. Vastatkaa rehellisesti, onko äitiys tuonut elämäänne sisällön ja merkityksen? Oletko joskus katunut että hankit lapsia?
Kommentit (29)
Kiitos ihanista vastauksistanne, on taas hieman selkeämmät ajatukset täällä päin :) t: ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä se oma elämä lapsen syntymään pääty. Se vaan muuttuu.
Mikäli olet perusterve, niin elinaikaennusteesi on yli 80 vuotta. Siitä jos "uhraat" vaikkapa 15 vuotta perheelle, jää sinulle vielä kymmeniä vuosia aikaa toteuttaa unelmiasi, jotka vuosien varrella saattavat muuttaa muotoaan aivan toisenlaisiksi kuin nyt ajattelet.
Eikä se oma elämä lapsen syntymään pääty. Se vaan muuttuu. Mikäli olet perusterve, niin elinaikaennusteesi on yli 80 vuotta. Siitä jos "uhraat" vaikkapa 15 vuotta perheelle, jää sinulle vielä kymmeniä vuosia aikaa toteuttaa unelmiasi, jotka vuosien varrella saattavat muuttaa muotoaan aivan toisenlaisiksi kuin nyt ajattelet.
moni asia on sellainen, että sitten on ajateltava "juna meni jo". Harva sitä lähtee sitten reilut neljäkymppisenä kavereiden kanssa kiertämään maailmaa, bilettää festareilla, pyrkii yliopistoon, vaihtaa ammattia tai miestä. Ne lapset ja perhe ovat kuitenkin olemassa, aina. Äitiys lisäksi muuttaa ihmistä niin, että moni aiemmin hauskalta tuntunut juttu ei sitten enää loppupeleissä tunnukaan niin hauskalta ja fiksulta.
Joten elä ensin kaikki haihattelut ja isoimmat haaveet, hanki sitten lapsia. Kypsemmälle iälle voit jättää sitten kansalaisopiston kurssit ja muut harrastukset, jotka eivät perheellistä elämää hätkähdä.
niin älä nyt ainakaan lapsia hanki. Kuullostaa enemmän masennukselta kuin vauvakuumeelta!
Piilevä masennus on huonoyhtälö vauvansaannille.
Tuntuisi kamalata, että pienelle lapselle annettaisiin tehtävä olla aikuisen elämän merkitys ja sisältö!
Mutta lapset antavat sisältöä ja merkitystä. Siinä missä työ, parisuhde, ustävät, harrastukset jne. Toki elävinä yksilöinä ja minusta riippuvaisina lasten perustarpeet menevät kaiken muun edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
katumisesta: en ole katunut kuin hetkittäin, kun lapset ovat käyttäytyneet irrationaalisen hankalasti uhmaikäisnä ja itse on ollut väsynyt. Katumus kestää vain sen hetken , joten en ole ottanut sitä vakavasti ;)
Ihan realistinen käsitys sinulla tuntuu olevan lasten vaikutuksesta. iippuu paljon omasta elämäntyylistä, miten paljon lapsi rajoittaa, mutta vastuuta ja läsnäolon pakkoa se tuo. Mutta myös hyviä asioita ja iloa.
ja päättää vasta sitten hankitko lapsia.
Valmistu rauhassa, etsi työpaikka ja nauttikaan tuplatuloista ilman lapsia muutama vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minulle lapset antavat paljon vaikka tiskiä, pyykkiä ja muuta arkista riittää. En ole katunut enkä oikein osaa ajatella itseäni lapsettomana. Omat jutut limittyvät elämään lasten kanssa, olen ikionnellinen kaikista kolmesta.
Mutta on muitakin tapoja, aivan varmasti voi elää hyvää ja täyttä elämää ilman lapsiakin.
eikä lapsia voi vaatia olemaan vanhempien elämän korvikkeita. Omat unelmat pitää toteuttaa itse, ei lastensa kautta elämällä. Lasten hankkiminen antaa elämälle suuntaa (ja voi olla hyvä motivaatio jaksaa töissä), mutta koko sisältö se ei voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on lapsi antois aivan uuden elämän, hänen kauttaan tulin tietoisemmaksi omasta menneisyydestä, paikastani universumissa ja ajassa ja tuntui että elämälläni on kaikessa pienuudessaan jokin merkitys.
On mahdollista löytää se merkitys muustakin, mutta kyllä lapset ovat "helppo tie" tuntea olemassaolonsa jollain tavalla tärkeäksi ja mielekkääksi.
Unelmia voi kyllä toteuttaa perheen äitinäkin, tietysti silloin on helpompaa jos unelmat eivät ole kauhean erikoisia (on toki mahdollista muuttaa sademetsään vuodeksi / tulla Suomen johtavaksi sydänkirurgiksi / whatever lasten kanssakin, mutta vaatii se enemmän kuin yksin).
Minä luovuin hyvin antoisasta freelancetaiteilijan urasta lasten takia, tavallaan, koska ei jaksanut ylläpitää sitä intohimon ja luovuuden tilaa jonka menestyminen olisi vaatinut, kun lapsiperhe-elämä vei oman huomionsa. Valitsin kuitenkin mielestäni pitkällä tähtäimellä paremmin. Kun kuolen, voi olla että suren joitain kokemattomia jännittäviä produktioita ja tapaamattomia ihmisiä, mutta enemmän katuisin sitä jos en olisi saanut kasvaa kenenkään pienen ihmisen kanssa yhdessä.
elämänsisältö hyvin pitkälti, sitten kun niitä lapsia on. Mutta jos sulla on jo nyt joku tyhjä aukko, älä tee lasta sitä täyttämään, koska lapsi ei sitä täytä. Petyt itseesi, petyt lapseen, ja saat aikaan paljon pahaa mieltä molemmille. Ihan tosissaan, etsi ensin itsesi ja hanki vasta sitten lapsi. Mielummin terapia kuin lapsi. Lapsi ei korjaa mitään, mikä ei ole jo valmiiksi kunnossa. Päin vastoin lapsen saaminen repii uusia haavoja ja vanhoja auki. Mitä tasapainoisempi olet ennen lasta, sen onnellisempi olet lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en tosin ole katunut, mutta onnellinen siitä, että tuli vain yksi lapsi. Valitettavasti lapsi antaa sisällön elämään. Me saimme elää kahdestaan 18 v. ennen onnellista perhetapahtumaa, enkä antaisi tuosta 18 v:stä sekuntiakaan pois.
Tee hyvä ihminen kaikenlaista, mitä haluat, ja unohda lapsen yrittäminen toistaiseksi.
En ihan tajunnut, että minkä vuoksi tunnet olevasi umpikujassa, kun kerran moni perusasia on kunnossa? Jos et tunne olevasti vielä valmis äidiksi, niin miksi ihmeessä et nauttisi nykyisestä tilanteesta X vuotta? Ja nimenomaan keskittyisi siihen "omaan elämään", työhön, parisuhteeseen, matkusteluun....tekisi juuri niitä asioita täysillä X vuotta, jotka osaltaan vähenevät sitten kun joskus saatte lapsia. Nimittäin sitten kun olet näitä asioita tehnyt X vuotta, niin jossain vaiheessa sinun ei enää tarvitse miettiä haluatko lapsia...lähes jokainen meistä sitten haluaa, kun on sitä "omaa elämää" elänyt sopivasti.
Olet kuitenkin vielä nuorehko, joten voit hyvin ottaa muutaman vuoden aikalisän, jotta olet varma tunteistasi.
Ja vastauksia varsinaisiin kysymyksiisi: ei, en ole ikinä katunut lasten hankintaa. En kertaakaan, mutta tämä ei sitten tarkoita, ettenkö olisi joskus ollut vanhemmuuteen väsynyt niin fyysisesti (vauva-aika!) kuin joskus henkisestikin. Mutta se on sitä elämää lasten kanssa, ja ajasta ylivoimainen enemmistö on nautintoa.
Olisi kornia ladata lasten niskaan sellainen lasti, että heidän sanoisi tuovan elämääni sen merkityksen ja sisällön. Totta kai lapset ovat erittäin iso osa elämää nyt he ovat pieniä, mutta täytyy ihmisellä olla edelleen elämä vanhemmuuden lisäksikin. On hyvä muistaa, että noin parikymppisinä lapset joka tapauksessa muuttavat kotoaan, ja vanhemman elämä jatkuu sen jälkeenkin. Elämässä on erilaisia luonnollisia vaiheita - sellainen on nyt tämä pienten lasten vanhemmuuskin, joka ajoittain on haastavaa, mutta myös palkitsevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matkustele, käy viihteellä, tapaa ystäviä, elä spontaania elämää!
Sitä et voi tehdä lapsen kanssa.
Nauti siitä, että tienaat ja voit tuhlata rahan itseesi. Nauti VAPAUDESTA!
Myös lapsen kanssa voi tehdä asioita, mutta mikään ei ole ennallaan kun lapsi syntyy. LApsi tuo kyllä sisältöä elämään, mutta vapautesi menetät.
Kyllähän lasten myötä elämään on tullut niin paljon enemmän sisältöä (sekä hyvässä että pahassa) kuin olin ikinä osannut kuvitellakaan etukäteen. Elämä on täynnä - elämää.
Arki on elämää siinä kuin juhlakin, ja ihan olen voinut toteuttaa omia haaveitani/projekteja siinä kuin muutenkin olisin voinut, se on vaan järjestely- ja tahtokysymys.
elämäsi tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä. Mikä on vialla? Kaipaat muutosta, mitä? Mitä oikeasti tarvitset ja haluat? Minusta on aika pelottavaa, että jo 25-vuotiaana mietit, tässäkö elämä oli!
Joku on joskus sanonut, että ihminen, joka on tyytyväinen elämäänsä tänään, on tyytyväisempi huomenna, ensi viikolla ja vuoden kuluttua kuin sellainen, joka on nyt tyytymätön. Kannattaa etsiä omia onnen ja ilon lähteitä, sellaisia, jotka kantavat silloinkin, kun tulee lunta tupaan.
Lapset ovat lahja elämältä. Heistä saa iloa ja onnea, mutta kuten täällä on jo todettukin, lapsen tehtävä ei ole tehdä vanhempiensa elämästä merkityksellistä ja tuoda siihen sisältöä. Onnellisella äidillä on onnelliset lapset. Tee asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi.
kiirettä (iän puolesta) tehdä noita lapsia, varsinkaan kun kerran mietityttää asia.
enkä ole koskaan katunut lapsia.
Tosin tein lapset vasta 30+, opiskelut olivat takana, samoin työelämää ja uraa + ulkomailla matkustamista ja elämistä - kaikenlaista kokemista ja näkemistä oli kertynyt tarpeeksi.
Toisaalta nyt reissataan lasten kanssa, eletään sitä elämää :)
Ehkä sinun kannattaa odottaa muutama vuosi?
Kiitos ihanista vastauksistanne, on taas hieman selkeämmät ajatukset täällä päin :)
t: ap