Alinomaa saikulla olevat työkaverit

Tähän asti olen ollut iloinen terveydestäni ja ollut myötätuntoinen sairauslomalaisille. Nyt tajusin, että pienessä työyhteisössämme ole ollut kokonaista viikkoa täyttä miehitystä elokuun jälkeen. Saikut on siis ollut flunssaa, rasitusvammaa, sellaista perusjuttua, mikä ei invalidisoi eikä tuskat ole hirvittävät. Nyt joulustressissäni vasta tajusin, että siellä ne on himassa täydellä palkalla, kun mä raadan niidenkin edestä. En syytä ketään, arvostan terveytäni, ymmärrän, että töissä ei voi olla, jos ei ole työkuntoinen. Mutta joku patamusta porvari minussa vaan vähän pitää tilannetta epäreiluna... Ihan työnantajan näkökulmastakin. Sama palkka, eri määrä työtä.

Seuraavissa YT:ssä sitten katellaan nämä sairastelijat ensin, ja vähiten poissaolleet pidetään tietenkin talossa.

Minä sain vasta vähän aikaa sitten vakisopimuksen, vaikka olin ollut 2 viikkoa sairaslomalla. Kesken saikun esimies kysyi voisinko tulla käymään töissä allekirjoittamassa uuden sopimuksen :D

Minulla tulee sairaslomia keskimäärin pari kk vuodessa. Ms-taudin takia.

Yllätyin kyllä iloisesti työsuhteen vakinaistamisesta.

Ilmeisesti työnantajaani kiinnostaa muukin kuin sairaslomien määrä.

Esim. ammattitaidolla saattaa olla merkitystä.

Oon todella onnellinen puolestasi, että sait vakipaikan MS-taudista huolimatta. Mulla ei ole ollut pokkaa kertoa töissä, että olin ollut sairaseläkkeellä ennen töihin tulemistani vuosikymmenen ajan... ja sitten mut yllättäen vakinaistettiin... En tiedä, teinkö oikein, mutta en todellakaan halua pitää elämänasenteenani sitä, että turha mitään yrittää, kun ei kuitenkaan onnistu...

Joukossa on varmasti oikeasti tosi sairaita, mutta paljon myös niitä jotka jäävät pois töistä omalla ilmoituksella kun se on mahdollista.



Hyvä esimerkki hoitaja joka oli sijaisuudessa sairaana joka listassa 1-2pv (yleensä viikonloppuisin). nyt keikkailee ja haalii kaikki tuplavuorotkin, vaikka aivan flunssaisena työssä.



Sijaisia ei saada eli tehdään sama työmäärä vajaalla miehityksellä (josta ei olisi yhtään varaa kiristää edes kaikkien ollessa paikalla). Kuunnellaan samalla omaisten haukut huonosta hoidosta, kun ei ennätetä tarpeeksi seurustella, kävelyttää, ym.

varsinkin jos ne "sairaudet" ilmaantuvat aina juuri "ikäville työvuoroille" kuten ilta-tms vuorolle. :)

Itse saanut toistaiseksi olla suht terveenä. Voihan toki omallekin kohdalle osua pitkä saikku mutta kyllä se silti joskus korpeaa, kun lähes koko ajan "saa" jotakuta olla tuuraamassa. Taidan pitää pitämättömät saikut itsekin pois joku päivä.

Tähän asti olen ollut iloinen terveydestäni ja ollut myötätuntoinen sairauslomalaisille. Nyt tajusin, että pienessä työyhteisössämme ole ollut kokonaista viikkoa täyttä miehitystä elokuun jälkeen. Saikut on siis ollut flunssaa, rasitusvammaa, sellaista perusjuttua, mikä ei invalidisoi eikä tuskat ole hirvittävät.



Nyt joulustressissäni vasta tajusin, että siellä ne on himassa täydellä palkalla, kun mä raadan niidenkin edestä. En syytä ketään, arvostan terveytäni, ymmärrän, että töissä ei voi olla, jos ei ole työkuntoinen. Mutta joku patamusta porvari minussa vaan vähän pitää tilannetta epäreiluna... Ihan työnantajan näkökulmastakin. Sama palkka, eri määrä työtä.

Koeta jaksaa puurtaa.

Olen ollut töissä vasta viisi kuukautta ja kolmesti jo saikulla. Nilkka paskana, mahatauti ja keuhkoputkentulehdus.



En saa mitään kruunua vaikka olisinkin kipeänä töissä, saatikka enemmän palkkaa. Joten sori, jos tohtori kotio määrää niin siellä pysyn.

Olen ollut töissä vasta viisi kuukautta ja kolmesti jo saikulla. Nilkka paskana, mahatauti ja keuhkoputkentulehdus. En saa mitään kruunua vaikka olisinkin kipeänä töissä, saatikka enemmän palkkaa. Joten sori, jos tohtori kotio määrää niin siellä pysyn.

Osa on oikeasti sairaana, osa taas jää kotiin pienemmästäkin kolotuksesta. Sivistyvaltiossa ihmisen on mahdollista sairastaa menettämättä elintasoaan, mutta jotenkin tuo lusmuilu pitää saada kuriin (sanoo hän, joka käyttää tähän av-palstaan työaikaansa...)

"toivotaan että sinullekin tulisi rintasyöpä tms"



No en tietenkään toivo itselleni mitään tautia!!!



Valitan lähinnä näistä lusmuilijoista, jotka jatkuvasti ovat saikulla. Milloin on mahatauti, milloin migreeni, milloin kuume jne. Eräskin työntekijä ei ole kahteen vuoteen ollut varmaan ainuttakaan täyttä viikkoa töissä!!!!



Onko se sitten reilua, että me, jotka olemme töissä käytännössä ihan aina, niin saamme silti saman palkan kuin nämä lusmut??



Tottakai ymmärrän hyvin sen, jos on syöpä tai oikeasti sairas. Mutta jos on jo 2 vuotta nähnyt mitä joidenkin kohdalla se touhu on... niin kyllä laittaa vituttamaan, että itse joutuu heidän työnsä aina tekemään eikä minkäänlaista korvausta saa!!!

"Huono työilmapiiri jos on paljon sairaslomia". Millä ihme taikaiskulla sitä työilmapiiriä sitten parannetaan, jos ainoa tapa reagoida on jäädä saikulle? Ja miksi ne tietyt lusmut aina reagoivat saikulla, kun taas muilla ei samoja työilmapiiristä aiheutuvia somaattisia oireita ole? (*odottaa työpaikkakiusaamiskortin iskemistä tähän kohtaan*)



Jos te haluatte sitä työilmapiiriänne parantaa, tehkää hommanne asiallisesti ja hyvin. Olkaa sairaana, kun olette oikeasti sairaana. Älkää silloin, kun vähän maanantainaamuna vituttaa. News flash. Rakastan työtäni ja teen pitkää päivää ihan vapaaehtoisesti. Silti maanantaiaamuna saattaa vituttaa. Olisihan se mies lämmin ja ihana, mutta ei, pakko meidän kummankin on lähteä sinne töihin. Ja usein ensimmäisenä organisoimaan toimintaa uudelleen, koska ohhoh, neiti X ja herra Y on taas poissa karhean kurkun takia.



Pisteet teille, jotka tiedätte, miksi työtä oikeasti tehdään ja että työssä viihtymisessä tärkein tekijä on työntekijä itse. Jos työolot ovat inhimilliset (ei viktoriaaninen hiilikaivos) ja työtaakka siedettävä (et hoida yksinäsi Stokkan Herkun joulumyyntiä), katso ystävä hyvä peiliin, jos ahdistaa tai masentaa. Jos ongelma on esimies, ota asia puheeksi. Mene työterveyteen. Tee mitä tahansa. Mutta älä ystävä hyvä lusmua, koska tällä hetkellä on työttömänä ihan älyttömästi todella hyvää tekevää väkeä, mutta heitä ei voida palkata.

Mutta olisikohan tässä ollut nyt kyse vähän jostakin muusta?

että olisin satatuhatta kertaa mieluummin töissä jokaisena työpäivänä kuin saikulla syöpäni takia. Mutta kun näitä sairauksia ei voi valita.

työkaveri jää aina just seuraavana päivänä millon mistäki syystä saikulle.



Ite oon yleensä lasten sairastellessa kotona heidän kanssaan ja tietty itekin sairastan sen saman pöpön mikä niilläki ollu. Työkaveri ilmeisesti katkeroituu aina kun oon poissa ja sitte keksii itelleen jonkun sairauden.

"Huono työilmapiiri jos on paljon sairaslomia". Millä ihme taikaiskulla sitä työilmapiiriä sitten parannetaan, jos ainoa tapa reagoida on jäädä saikulle?

Jos te haluatte sitä työilmapiiriänne parantaa, tehkää hommanne asiallisesti ja hyvin. Olkaa sairaana, kun olette oikeasti sairaana. Älkää silloin, kun vähän maanantainaamuna vituttaa.

Jos työolot ovat inhimilliset ja työtaakka siedettävä, katso ystävä hyvä peiliin, jos ahdistaa tai masentaa. Jos ongelma on esimies, ota asia puheeksi. Mene työterveyteen. Tee mitä tahansa. Mutta älä ystävä hyvä lusmua, koska tällä hetkellä on työttömänä ihan älyttömästi todella hyvää tekevää väkeä, mutta heitä ei voida palkata.

Jospa mä kuule kerron sulle millainen mun vuosi siellä toimistossa sun kanssa oli? Ja kuinka kiitollinen olen siitä, että soppariani ei saikkujen vuoksi jatkettu?

Kun on monta muksua ja töissä käydään niitä elättääkseen, on fakta se, että jos ne sairastaa niin kotiin on jäätävä. Ja jos joka kerran töihin palatessa on sun naamas norsun vitulla niin eipä sinne tee mieli tulla takas.

Joka ainut mun saikku oli aiheesta. Ihan joka ainoa. Ja ei. Mä en enää koskaa tee sitä kellekään, kuten toivoit. Pysyn kotona sossun elättinä enkä enää yritäkään elättää perhettäni, vaikka olisi koulutus ja olen oikeasti hyvä siinä mitä teen.

Ei ole työkaverin asia puuttua saikkuihin mieltään osoittamalla, työtehtäviä kaventamalla etc. Jos tätä töissä olevaa työkaveria vituttaa toisten saikut, voi hän aina ottaa asian esimiehensä kanssa puheeksi.

työkaveri jää aina just seuraavana päivänä millon mistäki syystä saikulle. Ite oon yleensä lasten sairastellessa kotona heidän kanssaan ja tietty itekin sairastan sen saman pöpön mikä niilläki ollu. Työkaveri ilmeisesti katkeroituu aina kun oon poissa ja sitte keksii itelleen jonkun sairauden.

työkaveri, miespuolinen! Alkoi korskua aina, kun joku sairastui, että prkl kyllä minäkin sitten jään sairaslomalle ja jupi jupi jupi.

Usein sitten jäikin.

1. Ne ovat sinun lapsiasi.

2. Kun sinä olet poissa, työkaverisi hoitaa hommasi todennäköisesti.

3. Koska olet jatkuvasti poissa, on aivan oikein, että työtehtäviä kavennetaan, koska jos poissaoloriski on merkittävä, siihen on voitava varautua.

4. Sillä, viitaten kohtaan 3, työt on tehtävä ja kansalaiset / palvelunkäyttäjät/ asiakkaat alkavat nureksia, jos hommaa ei hoideta asiallisesti.

5. Työtehtäviä voitaneen palauttaa normaalitasolle, kun pikkulapsivaihe on ohitse ja kun voidaan luottaa siihen, että työntekijä on yleensä paikalla.

Kun on monta muksua ja töissä käydään niitä elättääkseen, on fakta se, että jos ne sairastaa niin kotiin on jäätävä. Ja jos joka kerran töihin palatessa on sun naamas norsun vitulla niin eipä sinne tee mieli tulla takas.

.

Mutta olisikohan tässä ollut nyt kyse vähän jostakin muusta?

että olisin satatuhatta kertaa mieluummin töissä jokaisena työpäivänä kuin saikulla syöpäni takia. Mutta kun näitä sairauksia ei voi valita.

Aloitin tämän ketjun ja jo sanoinkin että ymmärrään täysin todelliset sairaudet. Silloin ihminen kenties on pidemmän aikaa pois ja sijainenkin hommataan. Toisin nämä päivän silloin, toisen tällöin olevat, joiden hommat jäävät muiden harteilla. Alaselkä kipeänä viikon, paraneee ihmeesti yhtäkkiä. Flunssaa pari päivää kerran kuussa. Pahasti sanottu lause aamupalsussa; ja johan lähdetään hakemaan saikkua.

että nille, joilla ei lainkaan poissaoloja vuoden aikana tulisi joku kertakorvaus tilille. Tosin kai siitäkin kaikki pikkumaiset alkaisivat nipottaa.

Minullaon ollut pitkään hermopinne lavassa, ja niskassa, lavassa ja käsivarressa on poltava kipu koko ajan. Mikään ei ole auttanut. Olen ollut 3 päivää tän takia pois, lähinnä silloin kun en ole voinut nukkua ollenkaan, ja kaikissa tapauksissa olen saanut lääkäriltä silloin sairauslomaa. Minulla on vahva lääkitys, usemapia kipulääkkeitä, Nytkin olen ottanut pari Pancodia tänään. Lisäksi on nyt korvatulehdus, johon syön antibiootteja. En kyllä koe olevani kovin virkeä työssäni eikä ideoita pursua, ja kaiken tekeminen tuntuu tahmealta. Työn jälki ei tyydytä mua itseäni. Eikö olisi parempi, että voisin sairastaa kotona, ja minulle tulisi sijainen (meillä on niitä)?

Puoli vuotta voi olla saikulla palkallisesti. Tottakai se etu kannattaa käyttää.

Olin 1,5 v sitten leikkauksessa, jonka jälkeen sain 100 pv sairaslomaa (eikä siinä ollut yhtään päivää ylimääräistä...) Tästä ajasta palkallista oli 6 vkoa ja loput olin Kelan sairaspäivärahalla.

että nille, joilla ei lainkaan poissaoloja vuoden aikana tulisi joku kertakorvaus tilille. Tosin kai siitäkin kaikki pikkumaiset alkaisivat nipottaa.

tulevat töihin influenssassa tartuttamaan kaikki muut työntekijät, että saisivat korvausta. Hohhoijjaa, onpa "älykäs" idea.