Meidän 2v sai joululahjaksi

meiän 2,5- vuotiaalle 6 geishaa mini grip-pussiin, olihan poika niistä onnessaan. Makea maistuu meiän lapsille, keksejä ja pullaa syödään varmaan joka toinen päivä. Karkkia saa kaupasta joskus, muttei useinkaan muista syödä niitä. Nyt joulun aikaan poika on hiippaillut usein konvehtirasian luo ja söis varmaan ittensä kipeäksi, jos saisi. Ei meiän pojalla sen suhteen ainakaan itsesäätely aina toimil

Emme ole antaneet karkkia vielä ollenkaan 3-vuotiaalle. Miksi pitäisi?

Ehtii kyllä vielä.

Ihme kokeilu. Sori vaan.

Sitä paitsi en usko että kukaan järkevä aikuinen antaa 2-vuotiaalle jumbopussia karkkeja, joita on todella hankala pureskella ja niellä. Tukehtumisvaara. Eli porvoolainen tapa taitaa olla tuo jumbopussin syöttäminen...

Helpointa tuo on kun lapsi on ainoa, myöhemmin vanhemmat sisarukset jotka jo tietävät herkkujen ihmeellisestä maailmasta saattaa saada taaperonkin haluamaan karkkia. Tai jos tosiaan joku antaa lahjaksi - silloinkin vanhempi voi piilottaa pussin ja hävittää (syödä itse) myöhemmin, lapsi ei todennäköisesti muista.

Ja tosiaan on jumbopusseja joissa on pikkuisiakin karkkeja.

ei voi syödä suklaata kun on laktoosi-intoleranssi, edes vähälaktoosinen ei kuin pienissä määrin.. Suklaakalenterin kyllä pystyi syömään kun suklaa oli niin pieni ja vain kerran päivässä sai niin ei tullut oireita.. Mutta näyttää kyllä kaikki makea meidän tytölle maistuvan... Ylipainoinen ei ole, menee -10-käyrällä ja se on tavallaan hassua kun syö lähes yhtä paljon kuin minä.. Tosin on todella vilkas tapaus eli kuluttaakin paljon.. Mutta tuohon makean säätelykykyyn en kyllä luottaisi meidän tytön kohdalla..

konvehtirasian joululahjaksi (Aladdin, niitä sydämenmuotoisia) mut ei se kyllä tainnut niitä kaikkia syödä.



Omista konvehti ja geisharasioistammekin jokunen ollaan annettu, mut ei oikein välitä.

Karkkipusiilla sensijaan ravaa kokoajan jos semmonen erehdytään ostamaan, mutta en kyllä omaan käteen anna vaan annan aina välillä yhden namin. (ja niitäkin kohtuudella)



Keksejä meillä ei ikinä melkeimpä edes ole tai mitään viinereitä, munkkeja tms.. itse tehtyä pullaa sillointällöin.



Annan kyllä syödä herkkuja, mutta koitan silti pitää sen kohtuuden rajoissa.



Itsekin mieheni kanssa tykätään karkeista ja suklaasta niin olisi aika kohtuutonta rajoittaa ne lapsella esim. vaan kerran kuuhun.



Nyt on joulunaika ollutkin vähän hövelimpää näitten herkkujen kanssa, mutta eiköhän se tästä saa korjaannu. Ruokaa pitää kuitenkin syödä ja hampaat muistaa pestä. :)

mutta itse en missään nimessä antaisi lapseni (2,5 v) syödä tuollaista määrää karkkeja. Vaikea on itseni edes ymmärtää mitä tuon ikäinen karkeilla tekee. Itse ajattelen niin, että sitä ei kaipaa mistä ei mitään tiedä ja mitä pidempään lapsen pitää karkitta sen parempi.



Lapseni syö herkut yleensä lähes aina ruokailun yhteydessä sillä pyrin välttämään ylimääräisiä naposteluja. Hän saa leivonnaisia silloin tällöin, kuivahedelmiä aika usein, mehuja max pari kertaa viikossa (toki esim. reissussa useammin helposti mutta monilla viikoilla ei sitten ollenkaan). Jäätelöä on syönyt muutaman kerran. Karkeista ei ole vielä saanut kuin suklaata leivonnaisissa. Teen hänelle välillä esim. kaakaopuuroa (tummaa kaakaojauhetta normipuuron sekaan) ja se on hänelle herkkua. Xylitol pastillin saa ruuan jälkeen, ne ovat hänen namejaan. Lapsi pitää kovasti hedelmistä ja marjoista vaikka toki söisi varmaan keksejä paljon useammin jos saisi itse valita. Harvoin herkkujen syömisistä kuitenkaan tarvitsee lapsen kanssa kiistellä vaikka hän uhmaikäinen onkin.



Itse olen pienenä lapsena jonain jouluna syönyt niin paljon karkkeja, että minulle tuli niin huono olo, että vein loput karkit roskiin. En itse muista tapausta mutta se on ollut hauska vitsi perhepiirissä. Nykyään ihmettelen miksi vanhempani antoivat minun mässätä sillä tavalla. Itse en antaisi lapseni syödä niin. Toki herkutella saaa mutta mielestäni jos vanhempi huomaa, että menee niin överiksi, että huonon olon uhka on olemassa pitäisi vanhemman pistää stoppi tilanteelle, lapsi kun ei sellaista välttämättä itse tajua ja osaa tehdä. En missään nimessä usko, että tällainen kokemus jotenkin opettaisi ihmistä välttämään yletöntä herkuttelua eli ainakaan sillä perusteella en näin toimisi.



Toki sitten kun lapsi menee yksin vaikka kaverisynttäreille tällainen liikamässäily tilanne voi tulla mutta kaksivuotias ei vielä yksin liikuskele (ja kai myös muiden aikuisten tulisi puuttua jos joku ahmii ihan mahdottomasti) ja on niin pieni että hänen herkuttelunsa on mielestäni ensisijaisesti vanhemman vastuulla.



En kuitenkaan tarkoittanut tällä syyllistää ap:ta. Kukin perhe tyylillään ja ymmärrän myös kokeilunhalun onhan se välillä hauska nähdä miten lapset toteuttavat omaa "luontoaan".

lapsen kaverit, jotka ei saa oikein koskaan makeaa, ja jos saavat, niin vanhemmat vahtivat haukkana vieressä ja syyllistävät jokaisesta suupalasta. Sitten, kun nämä lapset tulevat meille, niin he syövät kaikkea sokerista kuin nälkää nähneet, jotka suurinpiirtein pelkäävät, että heiltä riistetään se pannukakkupala pois käsistä hetkenä minä hyvänsä. Meillä on usein keksejä pöydässä (käy usein vieraita) ja esimerkiksi koko joulun ajan iso kulho karkkeja ja suklaita. Lapseni ei ole niistä juurikaan kiinnostunut, koska niitä saa syödä aina ruuan jälkeen jos huvittaa. Häntä vaan ei huvita.



Mä en käsitä, miksi sokeri on joillekin vanhemmille niin hirveä mörkö. Jos se syödään aterian yhteydessä, se ei vahingoita hampaita eikä aiheuta verensokerin vaihteluita. Ja kun sitä syödään kohtuullisesti, se ei vaikuta painoon eikä terveyteen.

Kyllä meillä ainakin rajoitetaan makean syöntiä vaikka saisikin lahjaksi. Olisiko se nyt ollut karmeaa, että olisi sanonut jonkun ajan päästä, että nyt riittää ettei tule vatsa kipeäksi ja vienyt pussin pois?

Meillä ukki toi molemmille lapsille suklaakonvehtirasiat jouluaattona ja oli tarkoitus aloittaa syöminen. Arvaa vaan söikö nuorempi sitten yhtään ruokaa kun rasia poltteli mielessä... Loppuen lopuksi on tähän mennessä syönyt siitä puolet ja niistäkin osan tarjosi. Loput toi mulle ja sanoi että ovat vierasvaraksi. Odottavat nyt karkkipäivää...

Meillä on se harmi, että xylitol karkit vievät vatsan ihan löysäksi, ei uskalla antaa muutamaa namia enempää.