Uskotko, että ihmisellä on kuolematon sielu tai tietoisuus?

Oli mielenkiintoinen dokumenttisarja, kannattaa katsoa! varsinkin eka jakso, joka käsitteli mielen parantavaa tai huonontavaa vaikutusta fyysiseen sairauteen.

Uskon että ihmisellä on sielu. Olen luterilainen, joten sielunvaellukseen en usko, mutta tuon dokkarin toisessa osassa oleva pikkupoika, joka "muisti" entisen elämänsä elokuvakäsikirjoittajana, oli aika jännä.... Itselle ei ole kukaan kuollut ilmestynyt, mutta eräs iäkäs ystäväni kertoi, että hänelle oli ilmestynyt parikin tuttua kuoleman hetkellä tai jälkeen. Hänen poikansa kuoleman hän tunsi, heräsi yöllä tiesi että nyt se on tapahtunut. Aamulla hänelle soitettiin että poika oli kuollut juuri silloin..

En näe mitään perusteita uskoa noin. Sielu, tajunta ja minä ovat sähköistä ja kemiallista toimintaa ja kun virta katkeaa, ne häviävät.

itsekään en uskonut mutta kuoleman jälkeistä olotilaa on tutkittu ja on käynyt ilmi että rajatilan ohittaneet eivät ole kuolleet, sielu irtaantuu ruumiista. kerran kuolleet ja takaisin selvinneet ovat kertoneet ja saaneet osviittaa kuoleman jälkeisestä. On ilmeisesti jotain hyvää tai ainakin houkuttelevampaa kuin palata takaisin.

Itse uskon, että kuoleman partaalla ihmisen elimistö on kemiallisesti niin sekaisin, että kaikenlaisia hallusinaatioita ilmenee. Aivotoiminta ei lopu kuin seinään, vaan hiipuu pikkuhiljaa esim. hapenpuutteen takia (sydämen pysähdykset, hukkumiset tms). Eli oudot kokemukset tuollaisessa tilanteessa eivät todista mitään.

...nimenomaan totesivat, että ennen on ajateltu kuolemanjälkeisten kokemusten olevan hallusinaatioita.

Mutta nyt on todettu, että jos vaikka sydän pysähtyy, niin aivot ei pysty enää toimimaan. Ei edes synnyttämään hallusinaatioita.

Ja miten selitetään se, että syntymästään sokeat kokevat ruumiin hetkellisesti kuollessa, että NÄKEVÄT olevansa ruumiinsa ulkopuolella. Vaikka eivät ole itse eläessään, edes unissaan, mitään näköhavaintoja kokeneet.

Minä uskon, että on olemassa kuolematon sielu ja tajunta. ap

Ihminen haluaisi uskoa ja kuvitella olevansa niiiin tärkeä ja erikoinen, että edes kuolema ei häneen pysty. Että hänen henkensä ja persoonansa on jotain niin järisyttävän merkityksellistä tässä universumissa, että sen olemassaolon on jatkuttava ikuisesti!



Voi jösses. Ei me olla mitään muuta kuin solumassaa, jossa sattuu risteilemään biokemiallisia reaktioita ja vähän sähköpurkauksia. Jokaisen persoona on vain aivojen tuottama "hallusinaatio", joka loppuu tasan sillä hetkellä kun viimeinenkin hermosolu lakkaa toimimasta. Sitten olemme vain madonruokaa.



Eikö teitä yhtään nolota kuvitella, että olisitte muka sen tärkeämpiä kuin mustikanvarpu tai muurahainen? Voiko olla enempää itseään täynnä?



Koettakaa nyt vain nauttia tästä elämästä täysillä ilman mitään hörhökuvitelmia. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin se vain on.

Eikö teitä yhtään nolota kuvitella, että olisitte muka sen tärkeämpiä kuin mustikanvarpu tai muurahainen? Voiko olla enempää itseään täynnä?

Olipas sullakin nolo kirjoitus....

Ei mulla ole ainakaan mitään syytä epäillä että tää olis tässä, mitä järkeä muka?

ja löytää "todisteet" uskolleen.

Itse uskon, että kuoleman partaalla ihmisen elimistö on kemiallisesti niin sekaisin, että kaikenlaisia hallusinaatioita ilmenee. Aivotoiminta ei lopu kuin seinään, vaan hiipuu pikkuhiljaa esim. hapenpuutteen takia (sydämen pysähdykset, hukkumiset tms). Eli oudot kokemukset tuollaisessa tilanteessa eivät todista mitään.

...nimenomaan totesivat, että ennen on ajateltu kuolemanjälkeisten kokemusten olevan hallusinaatioita. Mutta nyt on todettu, että jos vaikka sydän pysähtyy, niin aivot ei pysty enää toimimaan. Ei edes synnyttämään hallusinaatioita.

Aivoissa sähköinen toiminta jatkuu niin akuan kuin energiaa riittä. Ensin happi käytetään, sitten muut energiavarat ja muutamassa minuutissa sähköinen toimnta lakkaa. Ja tuon muutaman minuutin aikana systeemi on enemmän ja enemmän sekaisin ja olisi suorastaan ihme, jos mitään "aistihavaintoja" ei syntyisi.

Ja miten selitetään se, että syntymästään sokeat kokevat ruumiin hetkellisesti kuollessa, että NÄKEVÄT olevansa ruumiinsa ulkopuolella. Vaikka eivät ole itse eläessään, edes unissaan, mitään näköhavaintoja kokeneet.

Miten sokea voi tunnistaa näköaistimuksen, jos ei tiedä, mikä se on? Miten me voimme tietää, että hän näki jotain, koska hänen käsityksensä näkemisestä voi olla jotain ihan muuta?

Minä uskon, että on olemassa kuolematon sielu ja tajunta. ap

Ihan vapaasti, minäkin halauisin uskoa noin. Elämä olisi jännempää, vaikka on tässä reaalimaailmassakin ihmeteltävää.

Nolota? Mitä noloo siinä on, jos tiedostaa että osaa vähän enemmän kuin mustikanvarpu? Olipas sullakin nolo kirjoitus....

Ei mulla ole ainakaan mitään syytä epäillä että tää olis tässä, mitä järkeä muka?

Mitä syytä on ajatella, että tämä EI olisi tässä? Ei ihminen ole todellakaan sen kummempi eliö kuin muutkaan hiiliyhdisteet jotka Maan pinnalla mönkivät. Vai meinaatko, että muurahaisenkin "henki" jatkaa leijailuaan tähtien välissä sitten kun siitä aika jättää? :D Eläessämme meillä ehkä onkin sellaisia henkisiä kykyjä, jotka ovat luonnossa aika harvinaisia, mutta nekin perustuvat vain monimutkaisiin aivotoimintoihin.

Elämässä ei olekaan mitään järkeä, etkö ole huomannut? Ihmiset syntyvät ja kuolevat, sukupolvet seuraavat toisiaan. Meidän elämämme on joka tapauksessa vain silmänisku historiassa, ja maailmankaikkeuden mittakaavassa täysin merkityksetön.

Elämässä ei olekaan mitään järkeä, etkö ole huomannut?

syntiä tekee! Sielu on ihminen itse! Ihminen tekee syntiä ei ole erikseen sielua, joka käskee ruumista! Katso Hesekiel 18:4,20

Vain henki palajaa Jumalan tykö kun ihminen kuolee.



Saarnaaja 3:19,20 sama sielujuttu myös eläimellä.

Matteuksen evankeliumista niin sulle selviää tämä kosketusjuttu!

Ja se kuolematon osuus on myös kaikilla abortoiduilla, joiden maanpäällinen elämä katkaistiin. Jollakin tavalla nämä asiat tulevat viellä eteen sille, joka esim. antoi abortoida oman down lapsensa. Minä uskon näin. Uskon jälleensyntymään ja siihen, että ihminen sovittaa tekojaan jossakin elämässään.

En näe mitään perusteita uskoa noin. Sielu, tajunta ja minä ovat sähköistä ja kemiallista toimintaa ja kun virta katkeaa, ne häviävät.

Mutta hyväksyn ajatuksen läheisen surutyössä, kun läheinen voi kokea kuolleen läheisen hengen olevan vielä jossain läsnä jonain hyvänä tunteena, rauhana tai vaikka vain puiden havinana.

Kunpa olisi vielä TV :/

Itse en usko tuohon, mutta siihen uskon että tietoisuus on taltioitavissa ja kopioitavissa, sitten jonain päivänä.

elävää ihmistä, niinkuin minulle kävi, vainaja oli oma isäni.

Uskon todella iankaikkiseen elämään, miksi Jumala loisi ihmisen pelkästään tätä elämää varten, mutta se iankaikkinen elämä täytyy ansaita Jeesuksessa Kristuksessa.

Mutta on Jumalan kieltäjilläkin sielu, en tiedä miten niille tulee käymään!

yleensä uskotaan. Heitä voi olla useampia tai sitten erilaisia. Mutta korkeampi voima tai voimia on olemassa ja ihminen syntyy uudelleen monta kertaa, kunnes on valmis yhtymään siihen korkeimpaan voimaan. Kakkonen

Mutta on Jumalan kieltäjilläkin sielu, en tiedä miten niille tulee käymään!

En minäkään tiedä, mitä tapahtuu Suuren Spaghettihirviön kieltäjien sielulle. Tai Joulupukin kieltäjille.

Pointtini on sana "kieltäjä". Se antaa olettaa, että kielletty asia on olemassa ja se hylätään. Tästö ei ateismissa tai uskonnottomuudessa ole kyse.

Ihminen loi Jumalan. Ei toisinpäin.

koska en ole asiasta saanut minkäänlaista todistusaineistoa. Sukulaisia on kuollut, mutta minua eivät ole heidän sielunsa käyneet koskettelemassa.

En näe mitään perusteita uskoa noin. Sielu, tajunta ja minä ovat sähköistä ja kemiallista toimintaa ja kun virta katkeaa, ne häviävät.

Tuo nyt on vähän kuin väittäisi, ettei radio-ohjelmaa enää ole kun vastaanottimesta loppuu patterit..

Mun mielestä ihminen on vain sielun "käyttöpääte". Ruumis on tietoisuuksien tapa olla kanssakäymisessä toistensa kanssa.