HURRAA: vihdoinkin totuus julki Cacciatoren kautta, äidit omivat oikeuden lapseen

Näkee että sivistynyttä porukkaa liikkeellä, keskustelun sävy on todella asiallista.

Sektiossa oli se hyvä puoli, että ensimmäiset 2 tuntia poika vietti isänsä kanssa, kun äiti oli heräämössä. Uskon, että mieheni todella tunsi itsensä isänä tärkeäksi heti alusta asti :)



Mutta mitä lastenhoitoon ja siihen liittyvään tietoon tulee, meilläkin on niin, että minä luen alan opuksia; kirjoja, lehtisiä Kaksplussaa ja Vauvaa -ja referoin sitten miehelle tärkeitä juttuja. Aina aika ajoin kerron, että nyt oli mielenkiintoinen artikkeli esim. isän ja pojan suhteesta tms. Mutta miestä ei vaan jaksa kiinnostaa niin paljon, että lukisi itse mitään! Näin ollen kaikissa asioissa kyselee aina minulta miten toimitaan (mitä syödään, mitä päälle ulos, milloin kylpyyn). Kun lapsi sairastaa, ei miehellä ole mitään hajua mitä tehdään. Minä " luennoin" sitten supoista ja ilmankostuttimista ja kaikesta aiheeseen liittyvästä. Kyllästyttää olla aina se ohjeistaja tässä perheessä -en minäkään mitään tietäisi, ellen itse ottaisi asioista selvää.



Välillä hiipii mieleen ajatus, että ehkä mieheni ajattelee sisimmässään -vaikka meillä onkin täysin tasa-arvoinen suhde muuten- että kun minä olen kotona hoitamassa lasta, nuo asiat kuuluvat minun toimenkuvaani. Hänhän on puolestaan ansiotyössä. Jos roolit olisivat toisin päin, olisi ehkä hänen hommansa tietää lapsenhoidosta enemmän.



Eniten kuitenkin ihmetyttää se, että vaikka mies on ikionnellinen lapsesta ja ihana isä pojalle, häntä ei kiinnostaa lapsiin liittyvät asiat noin yleensä.

Lapsi nyt 6v. ja puhuu aina, että hänelle isi ja äiti ovat YHTÄ TÄRKEITÄ, niin kuin kuuluukin olla! Parisuhteellekin on hyväksi, kun äiti luottaa niihin isän kykyikin. Meillä muuten mies jopa tarkempi esim. lapsen pukemisessa ja ulkoilussa jne. ;D







Onnellinen vaimo ja äiti

Tämä on biologiaa. Ihminen kiintyy vuorovaikutussuhteessa hoitajiinsa, kyseessä on prosessi. Ankka leimautuu ensimmäiseen näkemäänsä liikkuvaan olentoon, oli se mikä tahansa.

rehellisesti sanoa että hän hoitaa ainakin yhtä hyvin kuin minä. Käytännön syistä hän oli kaksi vuotta kotiisänä ja viihtyi hyvin, nyt ollaan molemmat töissä ja lapsen silmissä sataprosenttisesti tasaarvoisia.

Hän sanoi myös, että ISÄN PITÄÄ ITSE OTTAA ROOLINSA, juurikin tästä syystä, että ei äiti sitä automaattisesti anna. Eli isilläkin on jotain vastuuta tässä asiassa, ei ole pelkästään kysymys äitien omimisesta :-)



Hyvä, että asiasta puhutaan.

Vierailija:

Lisäksi hän totesi, että monissa tapauksissa äiti ei olekaan se parempi ensisijainen hoitaja (mm. alkoholiongelmia, huumeita, väkivaltaa) vaan isän olisi vain otettava vahvasti rooli.

siis ongelmia, ei noita eikä muita. paitsi se että isä tekee yrittäjänä niin pitkiä päiviä ilman lomia että siinä on hankala leimautua..

kyllä varmaan olet saanut teilaavan vastaanoton, tuskin ne pahimmat äidit täällä kirjoittelee. ärsyttävää kuitenkin että miks äiti ei saisi olla se joka on tärkeämpi? jos lapsi on kotihoidossa äidillään niin tottakai se äiti on tärkeä. ja kyllä isänkin pitää olla tärkeä, en sitä väitä. mutta kun on lasten kanssa päivät, opii ne tuntemaan, tietää jo etukäteen mitä on tulossa missäkin tilanteessa. se mikä on äidille (tai kotona hoitavalle isälle) itsetäänselvää ei välttämättä ole sille toiselle vanhemmalle.

äitihän se on yleensä eläinmaailmassakin se joka jää hoitamaan pennun. minusta tuo on ihan loogista ja ei siinä mitään erikoisia cacciatooreja tarvita tuomaan totuutta? julki..

Kunnon miehet kyllä handlaa isän roolit pikkupojat ja luuserit on erikseen. Ei siinä naisilla paljon ole osaa eikä arpaa. Naiset menevät tässä asiassa aika paljon äidinvaistonsa varassa.

Aiva TYPERÄÄ voohotusta! Menny ihan överiksi nämä " feministien" läpätykset! Kuka tässä loppu peleissä voittaa, ei kukaan! Mies HARVOIN on tasavertainen hoitaja kyvyiltään se nyt vain on evoluution tulos! Itse en ainakaan halua olla muuttamassa systeemiä joka on vuosituhansia hyväksi havaittu- pienen lapsen paikka on äidin hoidossa. En haluaisi olla naimisissa meteroseksuaalin kanssa, jos jollain toimii toisin päin niin siitä vaan, mutta ei itse en ymmärrä ollenkaan.

T. äiti jonka vauva huusi ekan kuukauden AINA kun joutui isänsä syliin vaikka hellä, ihana isä olikin

Enkä puhu omasta puolestani, meillä mies otti oma-aloitteisesti ja arastelematta alusta saakka vauvanhoitovastuuta. Itse olen aika rento ja nipottamaton luonne, enkä ajattele, että oma tapani olla lapsen kanssa olisi ainoa oikea.

Yllättävän monet ns. fiksut ja tasa-arvoa vaalivat naiset ottavat lapsenhoidossa pomon roolin. Enkä nyt tarkoita sitä, ettei mies tekisi mitään, vaan sitä että nainen ohjeistaa miehen kaikessa (mitä päälle, mitä ruoaksi, koska nukkumaan jne.). Monet naiset ajattelevat, että jotenkin automaattisesti tai kokemuksen myötä tietävät paremmin, mitä pitää tehdä... ehkä joskus näin onkin, mutta eihän se isä koskaan opikkaan, jos ei saa itse kokeilla, että tuleeko vauvalle kuuma, jos laitan tällaisella kelillä nutun päälle... Rentoutta ja soveltamisvapautta toivoisin... Samat naiset sitten motkottavat sitten parin vuoden päästä, kun mies kysyy joka asiasta (missä ovat lapsen sukat, onko tänään kylpyilta jne.).

Käväisi aina välillä rinnalla, josta isi sitten tarpeen mukaan nosti syliin ja käveli haltioituneena vauva sylissä ympäri huonetta.



Tämä jatkui kotona - isi on sylitellyt ihan yhtä paljon kuin minäkin, poislukien tiheän imun kausina, jolloin poitsu roikkui rinnassa päivät päästään.



Ja taaperona kun alkoi nuo autoleikit kiinnostamaan, joista äiti ei niin tykkää, on pojasta kuoriutunut oikea isin pikku poika. :-)



Enkä voisi tyytyväisempi olla...!

Ja monessako tapauksessa se isä sitten jää kotiin imettämään sitä lasta, ja kas kun lapsi pystyy leimautumaan vaan yhteen aikuiseen, niin parastahan se on siihen joka sitä tulee ensisijaisesti hoitamaan. Cazziatore on keskittynyt päihdeongelma äiteihin ja epäilen että näillä on kyllä ne ongelmamiehet.

pisamanenä:

Yllättävän monet ns. fiksut ja tasa-arvoa vaalivat naiset ottavat lapsenhoidossa pomon roolin. Enkä nyt tarkoita sitä, ettei mies tekisi mitään, vaan sitä että nainen ohjeistaa miehen kaikessa (mitä päälle, mitä ruoaksi, koska nukkumaan jne.). Monet naiset ajattelevat, että jotenkin automaattisesti tai kokemuksen myötä tietävät paremmin, mitä pitää tehdä... ehkä joskus näin onkin, mutta eihän se isä koskaan opikkaan, jos ei saa itse kokeilla, että tuleeko vauvalle kuuma, jos laitan tällaisella kelillä nutun päälle... Rentoutta ja soveltamisvapautta toivoisin... Samat naiset sitten motkottavat sitten parin vuoden päästä, kun mies kysyy joka asiasta (missä ovat lapsen sukat, onko tänään kylpyilta jne.).

pisamanenä:

Yllättävän monet ns. fiksut ja tasa-arvoa vaalivat naiset ottavat lapsenhoidossa pomon roolin.

Moni fiksu moderni mies on vakavissaan sitä mieltä, että nainen hoitaa - jos ei koko kodin - niin ainakin lapset kunnes ne on siinä iässä että niiden kanssa voi pelata ja leikkiä ulkona. Ja siinä vaiheessahan ne lapset ovat jo " äitien" . Meillä mies on jäämässä lapsen kanssa kotiin ja on ottanut osaa lapsenhoitoon synnäriltä saakka ihan tasavertaisesti, mitä nyt minä olen imettänyt mutta hän on sitten muuten hoitanut.

Vierailija:

ja kas kun lapsi pystyy leimautumaan vaan yhteen aikuiseen,

Vierailija:

Kuulosta vanhanaikaiselta kunnun äitien syyllistämiseltä.

Sitten kun alkaa tulla artikkeleita tai keskustelua tyyliin " Isät, tehkää jotain lastenne kanssa" , minäkin otan nämä vakavasti. Mutta edelleen keskustelu on juuri tätä syyllistämistä, _äidit ottavat vastuun pois isältään, _äidit eivät anna isälle tilaa.

Meillä mies on osannut ottaa oman osansa vastuusta, ilman että minä sitä olen hänelle tyrkyttänyt.

Vierailija:

Meillä mies on osannut ottaa oman osansa vastuusta, ilman että minä sitä olen hänelle tyrkyttänyt.

Tai ehkäpä voisi sanoa, että mies on osannut ottaa oman osan vastuusta minusta huolimatta. Minulla onkin kyllä harvinaisen selväjärkinen mies, joka ei tarvitse tuputusta.

Haluaisin tietää missä niin sanotaan.

eli naiset ei luota miehiinsä. Ja kotiintulon jälkeen mies saa vaimoltaan haukut, kun ei ole hoitanut lapsia jonkun tietyn kaavan mukaan. Ei ihme, että lapsen kanssa olo on sellaiselle miehelle vain rasite. En tarkoita etteikö miehissäkin olisi vikaa, on vastuuttomia miehiäkin, mutta kummankin vanhemman pitäisi saada oma tilansa, ei siis niin, että toinen määrää, toinen tottelee.

Vierailija:

Vierailija:

Kuulosta vanhanaikaiselta kunnun äitien syyllistämiseltä.

Sitten kun alkaa tulla artikkeleita tai keskustelua tyyliin " Isät, tehkää jotain lastenne kanssa" , minäkin otan nämä vakavasti. Mutta edelleen keskustelu on juuri tätä syyllistämistä, _äidit ottavat vastuun pois isältään, _äidit eivät anna isälle tilaa.

Meillä mies on osannut ottaa oman osansa vastuusta, ilman että minä sitä olen hänelle tyrkyttänyt.