HURRAA: vihdoinkin totuus julki Cacciatoren kautta, äidit omivat oikeuden lapseen

Kyllä se on aika paljon miehestä kiinni kuinka ottaa tai edes haluaa ottaa isyyden. Mutta kieltämättä luovaa että on taas kekistty uusi tapa syyllistää äitejä.

ovat niin vastuuttomia vellihousuja, että eivät kykene ottamaan vastuuta edes itsestään. Monet yli kolmekymppiset elävät ja ajattelevat kuin teini-ikäiset.

Vierailija:

eli naiset ei luota miehiinsä. Ja kotiintulon jälkeen mies saa vaimoltaan haukut, kun ei ole hoitanut lapsia jonkun tietyn kaavan mukaan. Ei ihme, että lapsen kanssa olo on sellaiselle miehelle vain rasite. En tarkoita etteikö miehissäkin olisi vikaa, on vastuuttomia miehiäkin, mutta kummankin vanhemman pitäisi saada oma tilansa, ei siis niin, että toinen määrää, toinen tottelee.

Miksei keskustelun lähtökohtana voisi olla mies? Ei miehiä ja naisia saada tara-arvoisiksi lastensa huoltajiksi, mikäli isä nähdään aina objektina. Kuten tässäkin tapauksessa, miehen on helppo kyyristyä sen taakse, että joku ammattilainen väittää nyt kaiken olevan naisen syytä.

Miksi ihmeessä

tätäkään keskustelua ei voitu aloittaa sillä, että kehoitetaan miehiä reippaasti ottamaan oma paikkansa perheessä? Miksi kertoa, että miehellä ei ole paikkaa, koska äiti on sen vienyt?

vaan nalkuttaa vieressä kuinka isä tekee koko ajan väärin. Sanomattakin lienee selvää että se osallistuminen vähenee...

Totta on, että edelleen on tällaisiakin miehiä. Etenkin keski-ikäiset miehet ovat käyttäneet nuoruutensa uran parissa ja nyt katuvat, kun eivät tunne opia lapsiaan... Tosin minun kokemukseni mukaan nykyisin on vallalla tämä Cacciatoren esiin nostama tyyli, että miehen kyllä haluaisivat, mutta heistä tuntuu, etteivät osaa (koska naiset omivat osaamisen itselleen).



Moni fiksu moderni mies on vakavissaan sitä mieltä, että nainen hoitaa - jos ei koko kodin - niin ainakin lapset kunnes ne on siinä iässä että niiden kanssa voi pelata ja leikkiä ulkona. Ja siinä vaiheessahan ne lapset ovat jo " äitien" . Meillä mies on jäämässä lapsen kanssa kotiin ja on ottanut osaa lapsenhoitoon synnäriltä saakka ihan tasavertaisesti, mitä nyt minä olen imettänyt mutta hän on sitten muuten hoitanut.

[/quote]

miehen paikka on töissä ,siellä niillä oikeesti on se elämä. Ja äidinpaikka on kotona, kun on pieni lapsi. Kyllä jokainen oikeesti tekee just sitä mitä haluaa.

Meillä oli isä ihan onnessaan vauvan tulosta maailmaan, kuten minäkin. Laitokselta lähtien tämä fiksu moderni mies kuitenkin vetosi siihen, että kun minä (siis äiti) tiedän näistä asioista paremmin. Ja kyllähän mä tiesinkin, mutta en sen takia, että olisin nainen tai koska mulla olisi ollut enemmän kokemusta lapsista. Se johtui siitä, että mä olin jo raskauden alussa kiinnostunut hakemaan tietoa. Kun yhdeksän kuukautta lukee lapsenhoidosta, jotain siitä jää varmasti päähänkin. Mutta ei se musta mitään superäitiä tehnyt, olin monta viikkoa ihan paniikissa vauvan kanssa, vielä enemmän sen vuoksi, että mieheni katsoi minuun jotenkin auktoriteettina. Sanoinkin hänelle miljoona kertaa, että HAE sitä tietoa. Ei hakenut.



Ei sillä, mies on todella kiinnostunut lapsemme asioista ja hoitaa häntä melko tasavertaisena, mutta hän on pitänyt mua viime aikoihin asti ns. parempana vanhempana. Tosi rasittavaa. Mä olen todellakin tuputtanut hänelle nyt pari vuotta sitä vastuuta, pistänyt hänet käyttämään lasta lääkärissä ja opettanut supon laittamista, ja nyt mies onkin jo aika tasavertainen kaikessa. Mutta on se nyt vähän kohtuutonta, että mun on pitänyt opettaa miehelleni vanhemmuutta, vaikka aloitin itse samasta pisteestä!

pisamanenä:

miehen kyllä haluaisivat, mutta heistä tuntuu, etteivät osaa (koska naiset omivat osaamisen itselleen).

Mikä näitä miehiä sitten vaivaa, jos eivät uskalla ottaa omaa paikaansa perheessä ilman vaimon lupaa? Ei kai tosimies vaimoaan pelkää? Perheen pää ja muuta soopaa...

Vierailija:

Meillä oli isä ihan onnessaan vauvan tulosta maailmaan, kuten minäkin. Laitokselta lähtien tämä fiksu moderni mies kuitenkin vetosi siihen, että kun minä (siis äiti) tiedän näistä asioista paremmin.

Mä olen todellakin tuputtanut hänelle nyt pari vuotta sitä vastuuta, pistänyt hänet käyttämään lasta lääkärissä ja opettanut supon laittamista, ja nyt mies onkin jo aika tasavertainen kaikessa. Mutta on se nyt vähän kohtuutonta, että mun on pitänyt opettaa miehelleni vanhemmuutta, vaikka aloitin itse samasta pisteestä!

Meillä oli vähän sama tilanne. Mies oletti, että naisena tiedän paremmin lapsehoitoasioista. Hänellä kotonaan äiti joka on yksin pyörittänyt koko huushollin kun isä oli aina töissä ja isä oli joskus pitkiäkin aikoja poissa kotoa.

Aika pitkään jouduin aluksi muistuttamaan isää etten minäkään kaikkea tiedä ja että luottaa itseensä. Kyllä se siitä. Kun lapsi tuli vuoden mies lähetti minut töihin ja jäi koti-isäksi. Monta kertaa olen sulkenut suuni kun lapsenhoitomenetelmät ovat olleet hieman epäsovinnaiset mutta niitä hetken ajateltuani ihan toimivat ja taatusti lapselle ei haitalliset.

Miehillä IHAN OIKEASTI ei ole niin paljoa tietoa/vaistoa olla lasten kanssa ihan biologisesti. Mies voi opetetella hyväksi hoitajaksi,mutta lähtökohdat on hänellä heikommat. Ja kyllä on totta, että moni naisyksilö on huonosti motivoitunut hoitamaan jälkeläisiään ja sen takia huonompi hoitaja kuin mies.