Miksi KUKAAN ei varoittanut, että n.2v ikäero voi olla rankka??

Joudun aivan liian usein kiroamaan miehen ex-vaimoa kun teki lapset vuoden ikäerolla. Kaksi erittäin vilkasta tapausta, hoh... Näistä oppineena olen ajatellut tekeväni omat lapseni vähintään 3 vuoden ikäerolla.

Joudun aivan liian usein kiroamaan miehen ex-vaimoa kun teki lapset vuoden ikäerolla. Kaksi erittäin vilkasta tapausta, hoh... Näistä oppineena olen ajatellut tekeväni omat lapseni vähintään 3 vuoden ikäerolla.

kannattaa muuten ilmoittaa vaikka Guinnessin ennätysten kirjaan, tuollainen neitseellinen sikiäminen on melko ihmeellistä nykypäivänä. Historiakaan ei tunne kuin yhden tapauksen, ja siitäkin kiistellään.

Yksi ei kestäisi yhtään lasta, yhdelle sopii yksi ja joku toimii lauman kanssa.



Meillä on kolmeen kertaan pienellä ikäerolla sen hetken kuopukseen ikäero, no nyt tulee 2 vuotta ikäeroa ja se on pidempi kuin kahdessa pienemmässä ikäerossa mutta en minä ole kenellekään sanonut että SINÄ nauttisit tästä ja SINÄ varmasti olet luonteelta tällänen kuin minä.

Olisin osannut jopa sanoa muutamalle että hän ei ole tällänen joka jaksaa rumban, mutta jokainen päättää omasta ehkäsystään ja toimistaan, se on hänen asia eikä minun. Voin puhua vaan omasta perheestäni ja omasta toiminnastani. En minä tiedä miten teidän seinien sisällä eletään!



Tottakai kaksi lasta on eri kuin yksi, pitää pystyä hoitamaan molempien tarpeet ja huolehtimaan että jaksaa itse.

oli rauhallinen hymytyttö. Mutta tämä toinen onkin ihan eri maata. Ja EI, en olisi uskonut, että se tällaista on. Rakkaita toki molemmat, mutta ihmettelen sitä hehkutusta, että lapset kannattaa tehdä pienellä ikäerolla. Sitä paitsi kuvittelin että meille syntyy varmaan toinenkin helppo lapsi kun vanhemmatkaan ei mitään temperamenttisia ole. ap

sitten helpottaa! Meillä on tempperamenttiset tyttö ja poika ikäerolla 1 v 9 kk ja alku oli tuskaa mutta nyt kun pienempi on 3 vuotta niin alkaa nähdä paljon hyvää, sitä alkoi huomata kun pienempi oli 2 v. Lapset menevät tavallaan samassa, voimme lähteä tekemään jotain sellaista mistä taatusti molemmat tykkäävät. He voivat olla parina kiikkulaudassa ym, heillä on aivan mahtavia ulkoleikkejä ja nyt ovat opettelemassa jo pelaamaankin yhdessä. Kikattelua ja omia inside-vitsejä riittää. Minusta tämä on suurin lahja mitä voi lapselle antaa, näin tiivis sisarussuhde! Itsellä oli sisko ikäerolla 2 v ja hän on koko elämäni rakkain ihminen, tuki ja turva ja tunnemme toisemme melkein yhtä hyvin kuin itsemme. Rakkaimpia lapsuusumuistojani on hänen kanssaan leikkiminen lomilla ym. Olen ehdottomasti tällaisen pienen ikäeron kannattaja! Jo 3 saati 4 vuotta erottaa ihan toisella lailla leikki-ikäiset! Joten tsemppiä alkuun!

Nyt iät 15v, melkein 14v ja melkein 12v ja elämä on helppoa. Tarinat tyttöjen murkkuiästä ovat suuresti liioiteltuja :-)

Meillä se murkkuikä alkoi varsinaisesti 15-vuotiaana, se hillitön biletysvaihe ja itsensä etsiminen ja kokeilut ja sähläämiset. Sitä pahinta kesti noin 1,5 vuotta ja sitten alkoi helpottaa. Nyt on 19 ja aikuinen ihana ihminen!

Mutta koska sun oma kullannuppu oli noin äärettömän helppo, niin sinä oot mielessäsi kääntänyt asian niin, että muut on vain turhasta valittajia, että miten se nyt niin rankkaa voisi olla. Oot ohittanut varoitukset täysin, koska oot tuudittautunut sen oman ainokaisen helppouteen.



Mä olen oikeesti jopa vähän vahingoniloinen. Joten tervetuloa kokemaan äitiyttä! Ja tästä mun katkeruudesta arvannet, että mulla on kolme lasta, joista kukaan ei ole vauvavuotena nukkunut yhtäkään täyttä yötä. Viime yönä heräsin vauvan vuoksi varmaan kolkyt kertaa. Joo oli todella huono yö, kun olin näköjään syönyt jotain sopimatonta. Allerginen vauva, mutta ei ole saatu vielä tolkkua, että mille kaikelle on allerginen.



Tällaista äitiys on. Ajattele, jos et olisi tehnyt toista lasta, niin sulle ei olisi ikinä selvinnyt millaista vauva-arki meillä muilla hyvin usein on. Ota tämä aika siis kokemuksia rikastuttavana asiana :-)

Moni on varoittanut tästä.



Moni uhmasi tätä ja koki sen turhaksi varoitukseksi,koska kaikki meni hyvin, vauva nukkui ja esikoinen leikki kehittäviä leikkejä palapeleillä ja pehmoilla sekä askarteli ohjatusti kun vauvaa imetettiin ja äiti joi kahvia ja suunnitteli sisustusta. Moni on todennut että olisi pitänyt uskoa, koska juuri meidän kohdallamme tämä olikin rankkaa. Tulokkaalla oli koliikki ja esikoisella uhma, ripuli ja vesirokko sekä omatahto ja kaikki kasvatusmetodit joutivat romukoppaan, ainoa joka tehosi oli teletappien lumileikit - UUDESTAAN!



Samoin viranomaiset varoittivat eilen liikkumasta ulkona myrskyn takia. Moni totesi sen täysin turhaksi, koska sähkökatko kesti vain hetken ja ostarilta sai pizzaa ja pystyi ulkoilemaan puistossa päivärytmin mukaan sekä surffailemaan av:lla, no panic. Moni taas on todennut, että elämä meni raiteiltaan juuri meidän kohdallamme, koska kuuset kaatuivat meidän talon päälle ja pihaan ja vettä ei tule eikä huomisesta oikein ole tietoa ja serkkutyttö on kilahtanut kun ei saanut tulla meille eilen kaffelle.

Meillä nuorimmat on 2 tyttöä ikäerolla 1v5kk - on raskaita päiviä - on helpompia päiviä. Meidän lapset toimii rutiineilla, jotka toki äitiä joskus tympivät ja vaatii energiaa niissä pitäytyä. Mutta kun sen jaksan, päivät on aika helppoja, useimmiten.



Vanhempi alkaa olla nyt uhmaiässä eikä aina nuku päikkäreitä, mutta tämä vauva ei itse asiassa ole koskaan valvottanut. Hän on juuri sellainen "täydellinen vauva", viihtyy hyvin, nyt kun vähän pyörii lattialla vatsallaan, hymyilee ja nauraa huomiota saadessaan. Katselee isosiskonsa touhuja kikatellen.



Kyllä on joskus päiviä, että tekisi mieli ottaa lapsista vapaata edes päiväksi. Mutta niitä päiviä on vähän. Suurimmaksi osaksi pikku tytöt ovat ihania söpöläisiä. Toki tiedämme miehen kanssa, että haastavampaa aikaa on meillä varmaan tulossa. Vanhempi on tulisielu ja tuskin nuoremmallakaan uhma itsekseen ohi menee.

Vauvojen ja pikkulasten kanssa on joka tapauksessa yllensä aika rankkaa. Ei sekään varmaan niin kivaaa ole, että kun juuri on saanut esikoisen helpommaksi niin ruljanssi alkaa alusta. Pienessä ikäerossa on etuja ja haittoja, ja riippuu paljon lasten ja vanhempien luonteesta ja tukiverkoista miten menee. Kauheaa kuinka jotkut vertaavat johonkin myrskytuhoihin!



Olen varma että nämä vahingoniloiset ja ilkeä ihmiset kadehtivat jollakin tavoin ap:ta. Olen huomannut että moni äiti kadehtii minuakin, kun meidän tyttäret juoksevat ja leikkivät käsi kädessä pihalla ja heidän oma lapsensa yksin kyykkii hiekkalaatikolla tylsistyneenä kun sisarus nukkuu vielä kärryissä.

Mutta olinkin toka kaveripiirissä joka teki toisen lapsen. Jos oisin nähnyt niiden arjen, olisin varmaan ollut viisaampi ja todellakin odottanut ainakin sen pari vuotta.

Pieni ikäero on täälläkin, vain 1v4kk. Varmasti on rankkaa, en edes kuvittele muuta, mutta eiköhän siitä selviä.. selvisin ensimmäisenkin lapsen kanssa, joka nyt vähän päälle vuoden. Ei ole vielä uhmaa.. Eikä sitä lultavasti ehdi edes pahemmin tulla ennen sisaruksen syntymää. Esikoinen nukkunut aina melko huonosti, syönyt myös.. Oli keskonen ja mitä vielä lisää... Joten jos toinenkin on yhtä hankala, tiedän ainakin mitä luvassa. Kovin ruusuista vauva-arkea en todellakaan odota. Ehkä tässä sikäli pääsee helpolla, ettei edes ehdi tottua hyvään. Raskauden takia on jokatapauksessa herättävä öisin vessaan, joten samassa menee ne hyssyttelyreissut esikoisen sängyn laidalla.. En mä ole hyviä öitä vielä kovinkaan paljon nukkunut, eikä niitä ole hetkeen tiedossakaan. Eiköhän se muutu helpommaksi siinä vaiheessa kun molemmat osaa syödä itse ja käydä potalla.. riisua ja pukea edes jotain. Tai en tiedä.. elämä vaan on niin erilaista eri vaiheissa. Paljonhan se riippuu lapsista. Onko terveitä, täysaikaisia, koliikkia? Hyviä syömään ja hyviä nukkumaan.. Koskaan ei tiedä millainen lapsi sieltä tulee. Mun eka on luonteeltaan suht helppo, mutta tavoiltaan vaikea (ei syö, ei nuku). Toisesta ei voi vielä tietää.

Mutta koska sun oma kullannuppu oli noin äärettömän helppo, niin sinä oot mielessäsi kääntänyt asian niin, että muut on vain turhasta valittajia, että miten se nyt niin rankkaa voisi olla. Oot ohittanut varoitukset täysin, koska oot tuudittautunut sen oman ainokaisen helppouteen.

Mä olen oikeesti jopa vähän vahingoniloinen. Joten tervetuloa kokemaan äitiyttä! Ja tästä mun katkeruudesta arvannet, että mulla on kolme lasta, joista kukaan ei ole vauvavuotena nukkunut yhtäkään täyttä yötä. Viime yönä heräsin vauvan vuoksi varmaan kolkyt kertaa. Joo oli todella huono yö, kun olin näköjään syönyt jotain sopimatonta. Allerginen vauva, mutta ei ole saatu vielä tolkkua, että mille kaikelle on allerginen.

Tällaista äitiys on. Ajattele, jos et olisi tehnyt toista lasta, niin sulle ei olisi ikinä selvinnyt millaista vauva-arki meillä muilla hyvin usein on. Ota tämä aika siis kokemuksia rikastuttavana asiana :-)

on pojat puolentoista vuoden ikäerolla. Nimenomaan halusimme niin. Toista odottaessa osa päivitteli ja osa totesi, että hyvä kun perään teette heti toisen (kun en oo ihan nuori enää). Nyt nuorempi on 13kk ja ehdin välillä hengittääkin ja saan nukkuakin joinain öinä edes 3-4 tuntia putkeen.



Päivä kerrallaan on menty eteenpäin, ei kannata jäädä miettimään omaa väsymystään vaan rutiinilla eteenpäin. Voimia! Loppujen lopuksi aika menee niin nopeasti ja jossain vaiheessa sitä saa taas vähän omaa tilaa ja aikaa.

Kolmen ja puolen vuoden sisään ja helppoa ei ole ollut.



Silti haluaisin vielä yhde tähän perän, pienellä ikäerolla. Meillä vanhin nyt 4v ja vaikka öitä ei olla nukuttu ja aina on sotkuista ja koko ajan on tekemistä niin en missään nimessä vaihtaisi isompaan ikäeroon. Tulevat varmasti oleaan tiivis kolmikko ja minusta on ihana kastella kun ovat toistensa parhait ystäviä (ja tappelukavereita) jo nyt. Aivan ihanaa, pakahduttavaa!



Tiedän kyllä -Mä en jaksa, Mä en kestä, Mä en pysty- tunteen joka iskee ja pysyy pitkään jossain vaiheessa. Itse pääsin siitä tämän syksyn aikana yli ja uusi vauva olisi vielä toiveissa ja sitten meidän lapset olisi siinä.



Iso ikäero helpottaa ekoja vuosia, mutta lapset eivät todellakaan muodosta niin tiivistä tiimiä pitkään aikaan kuin mitä alle kahden vuoden ikäerolla syntyneet lapset. Se on jotain maagista, todella kaunista katsella.. :)

näköjään murustellut näppäimistön väliin vaikka mitä kun ei meinaa näppäimet toimia kuin hakkaamalla :D



Se 28, kolmen äiti

vauva on 5 kk ja esikoinen 2,5 v. Olen positiivisesti yllättynyt miten kivasti arki on alkanut rullata ja esikoinenkin on toipunut alkiujärkytyksestä... Toki vaikeuksia on edessäpäinkin, mutta mä olen tähän mennessä vain tyytyväinen 2v ikäeroon. Onneksi on srk.n perhekerhot jne, niissä esikoinen saa lisää toimintaa ja lapsiseuraa. Suosittelen!

Meillä 6v ja 7v pojat 1.5 vuoden ikäerolla, ja vauvaiän jälkeen on on aika paljon mamman energiaa mennyt jakuvien riitojen setvimiseen... Pojat kilpailevat kaikesta keskenään.

Lapset menevät tavallaan samassa, voimme lähteä tekemään jotain sellaista mistä taatusti molemmat tykkäävät. He voivat olla parina kiikkulaudassa ym, heillä on aivan mahtavia ulkoleikkejä ja nyt ovat opettelemassa jo pelaamaankin yhdessä.

Pariin vuoteen ei ole löytynyt montakaan kertaa sellaista mistä moelmmat tykkäisivät juuri sinä päivänä. Jos toinen haluaa pelata fudista, niin toinen toivo sählyä, toinen luitelua ja toinen uimista jne. Aina jompi kumpi on sitä mieltä, että toinen saa aina päättää jne jne.

Joo leikkivät yhdessä, mutta tuntuu siltä, että enemmän kinaavat, kilpailevat, tappelevat, lällättelevät toisilleen jne.

Ihania ja rakkaita ovat, mutta monesti olen miettinyt olisiko suurempi ikäer tehnyt perheemme elämästä leppoisampaa. ( Vaan kun sai esikoisen 40 v:na, niin ei ollit paljon varaa miettiä spivaa ikäeroa)

univajeen vuoksi ja suuren työmäärän vuoksi, mutta minusta nuo ovat ihanasti ystävystyneet. Parhaimmat hymyt saa aina sisarus :) En vaihtaisi toiseen enää. Tämä on kasvattanut minua ihmisenä niin paljon ja rikastuttanut elämääni. Nyt kun lapset ovat jo koulussa, niin ei noita aikoja edes muistakaan...

Meillä vähän haettiin tuota mukavuutta ikäerossa.



Oman kokemuksen mukaan 5 vuoden ikäero on tosi mukava, riidanaiheita ei juuri tule kun vanhempi ymmärtää ja osaa tukea pienempää reiluna isompana sisaruksena. Ja pienempi ihailee isompaa.