Miksi KUKAAN ei varoittanut, että n.2v ikäero voi olla rankka??

mutta minusta tämä ei ole mitään ihan mahdottoman rankkaa. Lapset syntyivät 13kk ikäerolla, esikoinen allergioista kärsivä infektioastmalapsi ja kuopus perustyytyväinen joskin myös jotensakin allerginen. Nyt ovat 2v2kk ja 1v1kk. Kaikki on ollut ihan ok, välillä väsyttää mutta ketäpä ei!



Ja kyllä nuo leikkivät, vaikka tottakai tappelevat myös. Rutiineja vaaditaan ja tietynlaista uhrautumista (oma aika kortilla ja nukkumaan kun lapsetkin nukkuvat jne), mutta ei tämä loppuelämää kestä tällaisena.



Usein mietin eläväni elämäni onnellisinta aikaa nyt kun lapset ovat pienet. Näin vaikka siis tappelevat, kiristävät hermoja ja itkevät mahakipujaan ja juostaan päivystyksessä.



Mulla on myös 1v hoitolapsi täällä arkisin.

ON hankala ikäero. Taaperolla on pahin uhma menossa ja kuitenkaan ei vielä pärjää monissa jutuissa kovin itsenäisesti eikä osaa sanoin selittää tunteitaan - ja silloin tuleekin kilpailija taloon!



Itsellä on kokemusta reilun vuoden ikäerosta sekä 3,5 vuoden ikäerosta ja nämä toimivat kumpikin hyvin. Vauvavuosi oli vuoden ikäerolla rankka kun oli tavallaan kaksi 'vauvaa' hoidettavana, mutta siitä saakka kun vauva oppi kävelemään ovat lapset olleet aivan erottamattomia! Meillä siis todella hyvin toimineet leikit näiden kahden ekan kesken, joilla vain reilu vuosi ikäeroa.



Toisen ja kolmannen välissä onkin sitten 3,5 v ikäeroa ja tämä on ollut eri tavalla helppoa - 'isot lapset' hoitaa ja ihastelee vauvaa, mutta eivät enää tarvitse äidiltä jatkuvaa huomiota tai hoitoa vaan kehittelevät rauhassa omia leikkejään sillä aikaa kun minä vaikkapa ilmetän.

olisin halunnut pienemmällä ikäerolla, mutta ollut jo pitkään tunne, että näinhän sen piti mennä :)

Isompi lapsi osasi jo syödä, oli kuiva jne. Ja kuitenkin vielä pieni joka tarvitsi paljon hoivaa ja syliä, mutta ei ihan niin pieni etteikö olisi ymmärtänyt ja osannut toisinaan odottaakin.

Siskoksista on paljon seuraa toisilleen, osaavat kyllä tapellakin.

Nyt haaveissa kolmas lapsi kun kuopus aloittaa eskarin (ja ehkä jos siltä tuntuu niin siihen heti perään vauva, ikäeroa ois sit vuoden verran) toisaalta haluaisin että jos nyt alkaisin odottaa niin se vauva saisi olla iltatähtenä pitkään..

Rankkaa oli, vaikka molemmat nukkuivat kuin unelma pienistä vauvoista lähtien; mutta kahdessa syötettävässä ja vaippaikäisessä riitti hommia.



Nyt tytöt ovat 8 v. ja 7 v. ja on helpottanut! =) Ja leikkivät yhdessä paljon sekä nätisti, viihtyvät ulkoleikeissä, jouluna oli seuraa kun ei voinut naapurinkaan lapsia hakea jne. Ja mikä parasta, tytöistä on paljon apua vuoden ikäisen pikkuveikan kanssa.



Pian ne vuodet menevät, VOIMIA teille jokaiselle, jotka nyt elätte pikkulapsivaihetta kahden pienen kanssa! Pian tuo aika on muisto vain, tulee uusia haasteita - elämä kokonaisuudessaan muuttuu lasten osalta helpommaksi.

Aivan ihanaa ollut. Esikoinen sai olla tähti ja vauva tarpeeksi pitkään kehittääkseen tasapainoisen ja hyvän itsetunnon. Toisaalta kuopus on saanut myös vauvahoivaa hienosti, koska esikoinen oli jo iso tyttö, ei tarvinnut nukuttamisia, syöttämisiä ja uhmakin oli vaan enää muisto. Eskarivuoden olin vauvan kanssa kotona ja esikoisen ollessa eskarissa sain vauvan kanssa löhöillä hyvilla mielin.



Seuraa on toisilleen, tappelevatkin aika rajusti jo. Pienempi läpsii, puree ja repii tukasta, isompi yrittää taltuttaa epätoivoisesti nätein ottein. Kauhean helppo antaa leikkiä kaksin toisessa päässä taloa, koska 7-vuotiaalla on jo niin paljon järkeä, että osaa vähän varoa 1-vuotiaan touhotuksia ja kiipeilyjä. Huutaa meidät apuun, jos on ongelmia. Pienempi taas on hulluna isosiskoonsa ja paijaavat toisiaan todella paljon. Helppo jättää vieraammallekin hoitoon, kun vanhempi lapsista ymmärtää jo kuvion ja nuorempi istuu sylissä kuin keisari kyläpaikassa.

Ensimmäiset 2 vuotta oli suht rankkaa, mutta kun toinen täytti sen 2v helpotti. Ainut vaan että olin tietenkin jo raskaana siinä vaiheessa. Silloin kirosin sitä, että nyt se alkaa taas alusta! No toiselle ja kolmannelle tuli ikäeroa 2,5v. Mutta yllättäen kolmas olikin helppo vauva ja kaksi vanhempaa leikkivät jo sujuvasti yhdessä, eikä tämä ollutkaan niin kauheaa kuin pelkäsin!

Jos ei esikoiseltaan ehdi tätä palstaa lukemaan, ei kannata toista ihan putkeen pykätä. Ystävän neuvo.