Miksi KUKAAN ei varoittanut, että n.2v ikäero voi olla rankka??

Joudun aivan liian usein kiroamaan miehen ex-vaimoa kun teki lapset vuoden ikäerolla. Kaksi erittäin vilkasta tapausta, hoh... Näistä oppineena olen ajatellut tekeväni omat lapseni vähintään 3 vuoden ikäerolla.

kuulemma vaikka väkisin ja ehdottomasti. Mutta joo, turha tästä jauhaa täällä.

yhdellä oli lievä koliikki.

Samalla lapsella ollut kahdesti korvatulehdus johon lääkitys puri.



Kaikki on kakannu, nukkunu ja syöny hyvin. Olen silti aina varautunut että seuraava olisi jotenkin vaativa, ei ole tullut kohdalle ja minusta lyhyt ikäero on ollut hyvä asia.

Meillä on (siis omilla sisaruksilla) 5 vuoden ikäerot. Nuorin kun oli 5 niin esikoinen oli 20 ja eli omaa elämää.

2 vanhimmalla oli kuulemma ihan kamalia riitoja, luonteet ei natsannut. Isompi valitti kun pienemmät sotkee ja häiritsee.



Isompana on kaikki eläneet ihan eri vaiheissa. Nuorimmalla on nyt omat pikkulapsivaiheet kun esikoisen lapset menee naimisiin.



Olen itse katraan keskeltä ja tuntunut ettei vanhempia kiinnosta; isoin lapsista hoiti meitä nuoria. Ei olla oltu yhtään kiinteä missään muodossa, ei edes osittain. Vasta aikuisena olen lähestynyt vanhinta sisartani.

...usemman kerran ollut varoituksia aiheesta ja ketjuja. Jos ei esikoiseltaan ehdi tätä palstaa lukemaan, ei kannata toista ihan putkeen pykätä. Ystävän neuvo.

PS. Ja suurinta bullshittia on toi"leikkivät sitten keskenään". Mulla on 1 v 7 kk nuorempi veli ja me ei koskaan leikitty, tapeltiin aina. Ystävystytiin vasta lähempänä 30 ikävuotta.

Palstoilla ja tuttavapiirissä niin moni sanoo, että kannattaa tehdä lapset melko peräkkäin, hyvä kun on seuraa toisistaan ja tosi hyvin kuulemma kaikki menee.

Mun kokemus on jotain ihan muuta, nuorempi jo vuoden ja silti yhä on raskasta (toisella uhma, toinen valvoo).

keskenään. Nyt kun toinen on esiteini, heillä on enemmän omia juttuja, mutta vieläkin leikkivät keskenään.

Joissakin perheissä ehkä saattaa pieni ikäero toimia, useimmissa ei - ainakaan pariin kolmeen vuoteen.



Kokemusta on tuttavapiiristäni, jossa on melkoisesti alle 2 vuoden ikäeroja mutta toki myös muitakin tapauksia.



Myyttiä on se, että kunhan sen vauvavaiheen kestää, niin heti jo helpottaa. Kun lapset ovat taaperoikäisiä, isompi kaataa piehempää ja pienempi huutaa herkästi. Vaikka yhteisiä leikkejäkin syntyy, niitä on vahdittava koko ajan. Hyvällä tuurilla ennen kouluikää ollaan kuin paita ja peppu, mutta sen jälkeen alkaa se ärsyttävä syrjiminen, kun kaverit ovat tärkeimmät.



Toisaalta isoissakin ikäeroissa voi olla paljon tappeluja. Näin esim. meillä, vaikka ikäeroa on 3 vuotta.



Kyllä tuo toimivuus minkä ikäeron kanssa tahansa riippuu ihan lasten luonteista.



Sitä en tosin itse käsitä, miksi kukaan haluaisi vauvan, kun esikoinen on 1 vuoden hujakoilla. Minusta omat lapseni ovat olleet vielä todella pieniä ja vauvamaisia siinä iässä ja tuntuu aivan karmealta ajatella, että sen ikäisen olisi pitänyt ruveta isosisarukseksi ja alkaa jakaa vanhempien syliä noin pienestä alkaen. Monilla on vielä imetyskin kesken. En vain ymmärrä, miksi se yksi vauva ei riitä ja miksi sitä ikävaihetta ei voi ensin katsoa loppuun asti. Mikä kiire ja tarve on saada niitä vauvoja monta peräkkäin, kun tietää, että aina se uusi on siltä isommalta pois, se isompi pakotetaan kasvamaan nopeammin isommaksi ja monet vanhemmat vieläpä ylpeilevät sillä, miten se esikoinen osaa jo pukea alle 2-vuotiaana ja kiivetä itse syöttötuoliinsa... Tuo on ainoa ikäero, jota en tajua. Minusta vanhemmat tekevät julman teon isommalle lapselle, kun uusi vauva tulee perheeseen, ennen kuin esikoista voi kutsua vielä edes taaperoksi. Monikkolasten vanhemmilla ei ole valinnanvaraa, mutta muilla on. He tekevät tietoisen päätöksen pakottaa vauvansa kasvamaan nopeammin kuin tämä ehkä olisi valmis.

sun kokevan saman paskan ja rankkuuden kuin he on kokeneet ja sä onneton menit tohon lankaan!

Joudun aivan liian usein kiroamaan miehen ex-vaimoa kun teki lapset vuoden ikäerolla. Kaksi erittäin vilkasta tapausta, hoh... Näistä oppineena olen ajatellut tekeväni omat lapseni vähintään 3 vuoden ikäerolla.

kuulemma vaikka väkisin ja ehdottomasti. Mutta joo, turha tästä jauhaa täällä.

Onnittelut loistavasta miesvalinnasta!

sun kokevan saman paskan ja rankkuuden kuin he on kokeneet ja sä onneton menit tohon lankaan!

ja suosittelen! Jos joku kysyy.

on asioita jotka ei mene suunnitelmien mukaan. Jos haluaa jonkun tietyn ikäeron, voi olla ettei enää enempi lapsia saakaan. Yleensä melko pian raskauden jälkeen on mahdollisesti helpompi tulla raskaaksi.

Meillä kävi niin päin, että 1 v 4 kk ikäero olikin paljon helpompi kuin etukäteen kuvittelimme. Kuopus kun on ollut aina perustyytyväinen ja hyvin nukkuva. Eipä mennyt kauaa kun molemmat lapset mm. nukkuivat pitkät päiväunet yhtäaikaa. Ja meillä esikoinen siis sellainen keskivaativa vauva, eipä ollut mitään ruusuisia odotuksia pienelle ikäerolle (ympäristö varoitteli ja kauhisteli todella paljon).

Mä en ymmärrä, miten joku voi kuvitella, että kahden vuoden ikäero voisi olla helppo? Mitä te oikein kuvittelette?

Vai onko nää pienellä ikäerolla lapsensa tekevät niitä, joiden esikoinen on rauhallinen, kiltti ja hyvinnukkuva vauva jo vastasyntyneestä asti, ja sitten laitetaan toinen tulemaan "kun tää on näin iiihanaa ja helppooo" ?

erittäin läheiset toisilleen. Toki molemmilla on myös omia kavereita, mutta leikkivät ja pelaavat silti edelleen paljon yhdessä ja isolla porukalla (myös kaverit osittain yhteisiä). Ja näin on, vaikka tyttö ja poika kyseessä.

Toki sitä työtäkin oli paljon silloin kun lapset olivat pieniä - eli vaipanvaihtoa, syöttämistä ja pukemista riitti.

Meillä kävi niin päin, että 1 v 4 kk ikäero olikin paljon helpompi kuin etukäteen kuvittelimme. Kuopus kun on ollut aina perustyytyväinen ja hyvin nukkuva. Eipä mennyt kauaa kun molemmat lapset mm. nukkuivat pitkät päiväunet yhtäaikaa. Ja meillä esikoinen siis sellainen keskivaativa vauva, eipä ollut mitään ruusuisia odotuksia pienelle ikäerolle (ympäristö varoitteli ja kauhisteli todella paljon).

Mä en ymmärrä, miten joku voi kuvitella, että kahden vuoden ikäero voisi olla helppo? Mitä te oikein kuvittelette?

Vai onko nää pienellä ikäerolla lapsensa tekevät niitä, joiden esikoinen on rauhallinen, kiltti ja hyvinnukkuva vauva jo vastasyntyneestä asti, ja sitten laitetaan toinen tulemaan "kun tää on näin iiihanaa ja helppooo" ?

jos minä olisin jäänyt odottamaan sitä, että esikoinen olisi nukkunut täysiä unia ja itse olisin saanut nukuttua kertyneet univelat+univelan takia saamani oireet pois, olisi ikäeroa ollut 1v8kk sijaan päälle 4 vuotta.



Nyt sitten selvisin tuolla 4 vuoden mustalla ajalla, kun kakkonen oli selvästi parempi nukkuja kuin esikoinen.

Meillä vähän haettiin tuota mukavuutta ikäerossa.

Oman kokemuksen mukaan 5 vuoden ikäero on tosi mukava, riidanaiheita ei juuri tule kun vanhempi ymmärtää ja osaa tukea pienempää reiluna isompana sisaruksena. Ja pienempi ihailee isompaa.

Meillä poika ja tyttö 5 vuoden ikäerolla ja silti heistä on seuraa toisilleen. Eivätkä riitele kuin harvoin. Nyt nuorempi jo 4 vuotta ja hyvin menee edelleen. Vauva-aikakin oli helppoa, kun ei tarvinnut isompaa koko ajan vahtia ja oli jo niin omatoiminen.

Ikäero ei estä läheistä suhdetta. Mulla on omaan sisaruksia 6 vuoden ikäero ja ihan läheisiä ollaan. Lapsenakin löydettiin yhteistä tekemistä.

Jos siis epäilee, ettei jaksa pientä ikäeroa, voi aivan hyvin "tehdä" lapset vähän isommallakin ikäerolla.

Lasten pieni ikäero on parisuhteen tuho. Tuttavapiirissä näitä tapauksia valitettavasti on nähty. Sen sijaan isolla ikäerolla hankitaan lapsia perheisiin, joissa on fiksut ja vastuulliset vanhemmat. Ja äidit hyvät, tiputte tosi helposti työelämässä kärryiltä, jos olette ensin 2-3 v pois, sitten 1 vuosi töissä ja taas pois. Kannattaisi tehdä uraa siinä välissä kunnolla ja vasta sitten hankkia se toinen. Sitten ihmetellään, kun naisen euro on 80 senttiä.

kuin yhteen menoon 3,5 vuotta. Ei siis todellakaan ensin 2-3 v ja sitten muutaman vuoden päästä sama uudestaan. Sitä paitsi, isäkin voi olla hoitovapaalla, ja tähän pitäisi kannustaakin perheitä, jos haluamme lisää tasa-arvoa työelämään. Niin kauan kuin vain äidit hoitavat lapsia, ei naisen eurosta tule koskaan sitä täyttä euroa.

Fiksun ja vastuullisen kirjoittajan tunnistaa mielestäni ennen kaikkea siitä, että hän ei sorru mustavalkoisiin yleistyksiin :)

t. uraansa ja perheeseensä tyytyväinen (akateeminen) äiti, jolla lapset pienellä ikäerolla

Lasten pieni ikäero on parisuhteen tuho. Tuttavapiirissä näitä tapauksia valitettavasti on nähty. Sen sijaan isolla ikäerolla hankitaan lapsia perheisiin, joissa on fiksut ja vastuulliset vanhemmat. Ja äidit hyvät, tiputte tosi helposti työelämässä kärryiltä, jos olette ensin 2-3 v pois, sitten 1 vuosi töissä ja taas pois. Kannattaisi tehdä uraa siinä välissä kunnolla ja vasta sitten hankkia se toinen. Sitten ihmetellään, kun naisen euro on 80 senttiä.

kuin yhteen menoon 3,5 vuotta. Ei siis todellakaan ensin 2-3 v ja sitten muutaman vuoden päästä sama uudestaan. Sitä paitsi, isäkin voi olla hoitovapaalla, ja tähän pitäisi kannustaakin perheitä, jos haluamme lisää tasa-arvoa työelämään. Niin kauan kuin vain äidit hoitavat lapsia, ei naisen eurosta tule koskaan sitä täyttä euroa. Fiksun ja vastuullisen kirjoittajan tunnistaa mielestäni ennen kaikkea siitä, että hän ei sorru mustavalkoisiin yleistyksiin :) t. uraansa ja perheeseensä tyytyväinen (akateeminen) äiti, jolla lapset pienellä ikäerolla

Lasten pieni ikäero on parisuhteen tuho. Tuttavapiirissä näitä tapauksia valitettavasti on nähty. Sen sijaan isolla ikäerolla hankitaan lapsia perheisiin, joissa on fiksut ja vastuulliset vanhemmat. Ja äidit hyvät, tiputte tosi helposti työelämässä kärryiltä, jos olette ensin 2-3 v pois, sitten 1 vuosi töissä ja taas pois. Kannattaisi tehdä uraa siinä välissä kunnolla ja vasta sitten hankkia se toinen. Sitten ihmetellään, kun naisen euro on 80 senttiä.

Meillä on ikäeroa 3.5 vuotta ja siinä välissä ehdin olla melkein 3 vuotta töissä... Isä oli kotona, sitten au pair. Kakkosesta meillä oli sama kuvio, palasin töihin 7 kk kohdalla ja isä oli 5 kk kotona.

Noinkin isolla ikäerolla kestää vähän kauemmin, että leikkivät hyvin yhdessä. Ainakaan meillä esim. 5-vuotiaan ja vajaa 2-vuotiaan kuviot eivät oikein natsanneet, nyt 4- ja 7-vuotiailla menee hyvin.

t. toinen akateeminen

mutta aina sisarukset osaa tapella keskenään.

Pojat 8v. ja 10v.

Esikoinen tarvitsisi sen 2-3-vuotta äidin jakamatonta aikaa, joten esikoiselle on psyykkisesti erittäin raskasta se että uusi vauva syntyy kun hän vielä käy tahtoikää läpi eikä ole kunnolla eriytynyt äidistä. Psykologisissa tutkimuksissa on havaittu, että pienempi sisarus pienellä ikäerolla heikentää esikoisen psyykkistä hyvinvointia, jopa enemmän kuin päivähoidon aloittaminen.

Mutta onpa heistä sitten seuraakin toisilleen.

Nimim. ikäeroa 1v 11kk

Toki tapellaankin mutta enemmän on kivaa yhteiseloa. Jos olisi vain yksi lapsi, pitäisi varmaan koko ajan sitä viihdyttää. Nyt lapset leikkivät yhdessä, oikeat majakka ja perävaunu 3 v 3/4 ja 1,5 v.