Miksi KUKAAN ei varoittanut, että n.2v ikäero voi olla rankka??

Palstoilla ja tuttavapiirissä niin moni sanoo, että kannattaa tehdä lapset melko peräkkäin, hyvä kun on seuraa toisistaan ja tosi hyvin kuulemma kaikki menee.

Mun kokemus on jotain ihan muuta, nuorempi jo vuoden ja silti yhä on raskasta (toisella uhma, toinen valvoo).

Esikoinen on ollut niin nuori, ettei järkiargumentit tehoa vaan hän kokee että toinen on vienyt hänen paikkansa, ja kiukuttelee sinulle ja todellakin vihaa sitä nuorempaa lasta.

Rankkaa oli, vaikka molemmat nukkuivat kuin unelma pienistä vauvoista lähtien; mutta kahdessa syötettävässä ja vaippaikäisessä riitti hommia.

Nyt tytöt ovat 8 v. ja 7 v. ja on helpottanut! =) Ja leikkivät yhdessä paljon sekä nätisti, viihtyvät ulkoleikeissä, jouluna oli seuraa kun ei voinut naapurinkaan lapsia hakea jne. Ja mikä parasta, tytöistä on paljon apua vuoden ikäisen pikkuveikan kanssa.

Pian ne vuodet menevät, VOIMIA teille jokaiselle, jotka nyt elätte pikkulapsivaihetta kahden pienen kanssa! Pian tuo aika on muisto vain, tulee uusia haasteita - elämä kokonaisuudessaan muuttuu lasten osalta helpommaksi.

Nuorempia sisaruksia ei saa hoidattaa tyttärillä vain siksi, että nämä ovat tyttöjä! Ja he ovat tosi pieniä lapsia vielä, anna lapsen olla lapsi!

On tutkimuksin todistettu, että aikuisiän mustasukkaisuus, introverttius ja ylisuorittaminen on yleisintä esikoisilla. Syynä pidetään sitä, että esikoinen joutuu lapsena luovuttamaan paikkansa nuoremmalle kilpailijalleen ja joutuu vieläpä kasvamaan nopeammin isoksi, että miellyttäisi edelleen vanhempiaan.



Totta kai lapset leikkivät ja tappelevat ihan millä ikäerolla tahansa, se sisarus on kuitenkin lähinnä tarjolla leikkikaveriksi. Mutta se ei kerro mitään aikuisiän läheisyydestä tai esikoisen todellisesta kokemuksesta.



Oma ikäeroni nuorempaan sisarukseen on 1,5 v. Olen kärsinyt koko aikuisikäni sairaalloisesta, hoitoa vaativasta mustasukkaisuudesta, johon ei ole löytynyt MITÄÄN MUUTA SYYTÄ, KUIN LAPSUUDEN HYLKÄÄMISKOKEMUS. Sisarus vei paikkani herkässä iässä, jossa tunteet ovat vielä eriytymättömiä ja lapsi kiinni äidissään. Äitini oli juurikin ajatellut tässä ketjussa monesti mainittua "etua", että samanikäisistä olisi seuraa toisilleen...



Jos rakastatte esikoistanne, annatte hänen olla jakamattoman huomion kohde siihen asti, kunnes lapsen kiinnostus on ensimmäisen uhmaiän myötä siirtynyt pois vanhemmista ja suuntautunut maailmaa kohti (juuri tämähän on uhmaiän tarkoitus).

Moni on varoittanut tästä.

Moni uhmasi tätä ja koki sen turhaksi varoitukseksi,koska kaikki meni hyvin, vauva nukkui ja esikoinen leikki kehittäviä leikkejä palapeleillä ja pehmoilla sekä askarteli ohjatusti kun vauvaa imetettiin ja äiti joi kahvia ja suunnitteli sisustusta. Moni on todennut että olisi pitänyt uskoa, koska juuri meidän kohdallamme tämä olikin rankkaa. Tulokkaalla oli koliikki ja esikoisella uhma, ripuli ja vesirokko sekä omatahto ja kaikki kasvatusmetodit joutivat romukoppaan, ainoa joka tehosi oli teletappien lumileikit - UUDESTAAN!

Samoin viranomaiset varoittivat eilen liikkumasta ulkona myrskyn takia. Moni totesi sen täysin turhaksi, koska sähkökatko kesti vain hetken ja ostarilta sai pizzaa ja pystyi ulkoilemaan puistossa päivärytmin mukaan sekä surffailemaan av:lla, no panic. Moni taas on todennut, että elämä meni raiteiltaan juuri meidän kohdallamme, koska kuuset kaatuivat meidän talon päälle ja pihaan ja vettä ei tule eikä huomisesta oikein ole tietoa ja serkkutyttö on kilahtanut kun ei saanut tulla meille eilen kaffelle.

Mä olen kyllä aina kuullut, että 2 vuotta on pahin ikäero, joko sitä pidempi tai lyhyempi toimii.



Esikoinen oli 3 v 1 kk kun pikkuveli syntyi. Alkoivat leikkiä yhdessä, kun pikkuveli osasi istua leikkien keskellä eli n. 8 kk vanhana. Siitä lähtien se on ollut isä, isoveli, koira tai vauva siskon leikeissä. Ja kun pikkuveli rakentaa junaradan tai legoleikin, niin isosisko tuo siihen viereen nukketalon tai rakentaa legomaatilan tai keksii jotain muuta yhteistä. "sirkuksessa" taputetaan tasapuolisesti isosiskon kärrynpyörille ja 2 vn pelleilylle. Niin että kyllä leikit onnistuu, vaikka olisi pikkuisen isompikin ikäero.

Nuorin kun on 4v niin sitten jo syntyy yhteistä leikkiä hyvinkin. Mustasukkaisuutta ei ollut nuorimmilla lapsille (1v5kk ikäero) lainkaan. Ikäänkuin 2 vauvaa olisi ollut. Raskaita ne ajat oli kun ne oli kaikki kolme ihan pieniä, sairastelivat paljon jne. Mutta isompana helpottaa.

Rakkaita toki molemmat, mutta ihmettelen sitä hehkutusta, että lapset kannattaa tehdä pienellä ikäerolla. Sitä paitsi kuvittelin että meille syntyy varmaan toinenkin helppo lapsi kun vanhemmatkaan ei mitään temperamenttisia ole. ap

Meillä tytöt vuoden ikäerolla ja eniten sitä jeesustelivat aikanaan naapurustosta ne joilla vain yksi lapsi tai pitkä ikäero lapsilla.

Meidän lähes samanikäiset tytöt keksii hyvin leikkejä keskenään, nyt ne ainokaiset on vanhempien viihdytettäviä tai on väkisin roudattava jotain serkkuja kylään kun Ville ei viihdy yksin. Tai sitten ollaan koko ajan laittamassa sitä tenavaa naapuriin vahdittavaksi. Mutta onhan se pitkä ikäero tosi kätevä, vaikkei niistä seuraa toisilleen olekaan.

Eräskin äiti vakuuttelee ainokaisensa kanssa ettei ikinä haluaisin useampia lapsia, kun hehän voivat vaikka riidellä. Jaiks miten hirveää:D

Olen varma että nämä vahingoniloiset ja ilkeä ihmiset kadehtivat jollakin tavoin ap:ta. Olen huomannut että moni äiti kadehtii minuakin, kun meidän tyttäret juoksevat ja leikkivät käsi kädessä pihalla ja heidän oma lapsensa yksin kyykkii hiekkalaatikolla tylsistyneenä kun sisarus nukkuu vielä kärryissä.

Ja oppivat sovittelemaan. Tätä ei ainoa lapsi kotonaan opi, etenkään ylisuojelevien ikääntyneiden vanhempien kanssa jotka leikkivät olevansa lapsensa kavereita. Kyllä sen huomaa ketkä ovat niitä ainokaisia alle kouluiässä. Sosiaaliset taidot on jäljessä sisarussarjassa kasvaneista.

Eräskin äiti vakuuttelee ainokaisensa kanssa ettei ikinä haluaisin useampia lapsia, kun hehän voivat vaikka riidellä. Jaiks miten hirveää:D

ja siksi meillä onkin lapset vuoden ikäeroilla, hyvin on mennyt kolmen kanssa, vaikka nuorin olikin koliikkivauva.

etkö ymr itse mitään??Kyllä ne sisarukset leikkii/tappelee kaikilla ikäeroilla!Pelkkä ajatus että saisin kohta toisen,tympii.Tosin olenkin jo vanha ja lapset on tehty!

en siis ikinä tekemällä tekis kahta lasta alle kolmen vuoden ikäerolla... tuo kolme vuottakin tuntuu itseltä melko pieneltä, neljä vuotta vois olla jo aika realistinen...



Vahinkoja toki tapahtuu mutta teen kaikkeni että saan keskittyä yhden vauvan kasvun kehityksen seuraamiseen ja kasvattamiseen kerrallaan.. :) En ymmärrä miten joku ei tajuaisi että kaksi lasta suht pienellä ikäerolla on rankkaa? Ei välttämättä kaikilla jos on siunattu helpoilla lapsilla, mutta....



Mutta eiköhän sinullekin aurinko paista risukasaan muutaman vuoden päästä :) Toivon ainakin! :) Tsemppiä! :)

Mutta onpa heistä sitten seuraakin toisilleen.



Nimim. ikäeroa 1v 11kk

että pieni ikäero on vauva-aikana rankkaa. Ja sulla on tullut väärinkäsitys, että vauva-aika tarkoittaisi paria kuukautta. Kyllä se tässä tapauksessa tarkoittaa 2 - 3 vuotta.



Mutta tuosta 3 vuodesta eteenpäin se sitten on sitäkin helpompaa, kun niitä yhteisiä leikkejä alkaa olla.

Joudun aivan liian usein kiroamaan miehen ex-vaimoa kun teki lapset vuoden ikäerolla. Kaksi erittäin vilkasta tapausta, hoh... Näistä oppineena olen ajatellut tekeväni omat lapseni vähintään 3 vuoden ikäerolla.

Lapsillani ikäeroa melkein 13kk ja rankkaa oli vaan eka vuosi. Sen jälkeen jää päällimmäiseksi juuri nuo parhaat asiat: tiivis sisaruussuhde, lapsista seuraa toisilleen ja yhteiset tekemiset ja touhut.

Mitä te oikein kuvittelette?



Vai onko nää pienellä ikäerolla lapsensa tekevät niitä, joiden esikoinen on rauhallinen, kiltti ja hyvinnukkuva vauva jo vastasyntyneestä asti, ja sitten laitetaan toinen tulemaan "kun tää on näin iiihanaa ja helppooo" ?

Ikäerot 1v 7kk ja 1v 10kk ja oli helvetin rankkaa kun olivat alle kouluikäisiä. Toivoin, että voisin kääntää kalenteria ja peruuttaa lapset.



Sitten kun nuorinkin meni kouluun, helpotti kummasti. Nyt iät 15v, melkein 14v ja melkein 12v ja elämä on helppoa. Tarinat tyttöjen murkkuiästä ovat suuresti liioiteltuja :-)

no mä ainakin sanoin just äskettäin yhdellä yhden vauvan äidille kun hän kyseli, että onko meidän lasten ikäero (1v5kk) hyvä, että jos on aikaa odottaa (mulla ei iän puolesta oikeen ollu) niin olis se helpompaa vanhempien kannalta, että ei olis kahta pikkusta yhtä aikaa. Ei se vuosikaskaan oikeen vielä ymmärrä sitä, että hänen pitää odotella sylivuoroaan kun vauva tarttee rintaa... Ja todellakin just tuo, että kun vauva voi valvoa/valvottaa yöt, niin et voi nukkua päivälläkkään kun sillon taapero puolestaan on taas virtaa täynnä.

Ikäerosta riippumatta varmaan moni oivaltaa että kun lapset ovat pieniä, kahden sellaisen hoitaminen on useimmiten rankempaa kuin yhden. (Poislukienj siis ne hetket jolloin lapsista on hyväntuulisesti seuraa toisilleen) Eikai tuollainen voi tulla yllätyksenä? Ei se ikäero silleen vaikuta parilla kuukaudella-vuodella mihinkään suuntaan mutta se lasten määrä.

Joudun aivan liian usein kiroamaan miehen ex-vaimoa kun teki lapset vuoden ikäerolla. Kaksi erittäin vilkasta tapausta, hoh... Näistä oppineena olen ajatellut tekeväni omat lapseni vähintään 3 vuoden ikäerolla.

en kyllä ole nähnyt erityisiä hyviä puolia tässä pienessä ikäerossa, eivät juuri leiki keskenään (isompi lähinnä vain kiusaa pienempää), isompi kaipaisi selvästi "tasoistaan" seuraa jne. Kumpikin sen verran pieniä, että pitää autella pukemisissa sun muissa. Olisi kyllä huomattavasti helpompaa, jos ikäeroa olisi edes 2 vuotta. En kyllä tiedä, kuka hullu haluaa tehdä vauvan siihen väliin kun vanhempi lapsi on vaikkapa 2-vuotias.. Huh.