Hyvän ystäväni lapsi on kauhukakara. : (

Klassinen tilanne: Ystäväni on hieman, no, lepsu kasvatusasioissa. Ihana ihminen ja tykkään hänestä valtavasti, mutta kasvatusasiat ovat häneltä hieman hukassa.

Meillä on kummallakin viisivuotiaat lapset, minulla tyttö, hänellä poika, jotka leikkivät paljon yhdessä. En vaan jotenkin enää jaksa ottaa poikaa meille leikkimään, koska meno on aika älytöntä, eikä poika tottele minua lainkaan.



Itselläni on tyttäreni lisäksi kaksi vilkasta ja meneväistä vilperttipoikaa, joten poikien kasvatus on minulle kyllä tuttua ja tiedän kyllä, miten rasittavaa on joskus olla koko ajan pitämässä kuria. Mutta pakkohan se vaan on.



Esimerkkinä ystäväni lapsen käytöksestä kerron lyhyen tarinan:

Kutsuin pojan luoksemme leipomaan pipareita, äitinsä ei ollut paikalla. Poika tunki sormiaan jatkuvasti piparitaikinaan, vaikka kielsin napakasti. Yhtäkkiä poika nappasi koristeiksi tarkoitetut suklaanapit pöydältä ja alkoi syömään niitä. Kielsin tosi napakalla äänellä ja yritin otta suklaat pois pojalta. Poika ei ollut kuulevinaankaan, vaan juoksi pois suklaat kädessä.

Sitten poika haukkasi suklaanappia ja sylki sen lattialle huutaen "PAHAA". Siinä vaiheessa alkoi hermo todella mennä ja otin suklaat pois pojalta sanoen, että kohta tulee kotiinlähtö, jos ei leipominen onnistu nätisti.



Kun yritin kaulita piparitaikinaa, poika tunki muotteja väliin. Kielsin napakasti. Ei mitään vaikutusta, tunki vaan muotteja kaulimen ja taikinan väliin. Nostin pojan pois vierestäni ja kielsin tulemasta takaisin jos ei minua totella. Poika alkoi väittämään vastaan.



Lopulta saimme piparit valmiiksi. Poika tunki heti ottamaan kolme piparia, vaikka olin antanut luvan syödä yksi kerrallaan. Ei taaskaan mitään vaikutusta, poika vaan OTTI ne piparinsa, aivan kuin minä olisin ollut ilmaa. Tyttäreni katsoi ihmeissään vieressä. Vanhin poikani, joka ei tosiaan ole mikään hiljainen ja rauhallinen tapaus, tuli myös myöhemmin kummastelemaan tämän vieraan pojan käytöstä.



Tässä siis vain yksi esimerkki pojan käytöksestä. Vastaava sattuu jokaikinen kerta, kun lapsemme leikkivät yhdessä. Onneksi leikit sentään sujuvat hyvin ja lapset tulevat toimeen keskenään oikein kivasti. Tyttäreni vuoksi kutsunkin kyseistä poikaa kylään edelleen.



No, kunhan avauduin, kun ottaa päähän.