Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mielenvikaisten sukulaisten kanssa toimeen tuleminen

Vierailija
26.12.2011 |

En nyt puhu mielenterveyshäiriöistä,jotka ovat sairauksia,vaan sairaista luonteenpiirteistä. Miten te,joilla on vastaavia tapauksia suvussa,olette asian ratkaisseet? Miten jaksatte? Oletteko tekemisissä? Lapsuuden koko perheeni on luonnehäiriöistä sakkia ja ennen kuin kukaan arvostelee lausumaani niin minä tietty myös,mutta käyn terapiassa ja itseään on pakko jaksaa. Ongelmana on se,että nämä ihmiset ovat minulle tärkeitä,mutta nollaavat itsetuntoni ja saavat minut rasittuneeksi,koska vertailen heitä tavallisiin ihmisiin. Tuntuu kamalalta ajatella,että pistäisi välit poikki,mutta ovat takertuvaisiakin ja puuttuvat toisten asioihin joten väleissäkin on vaikea olla. Hoitoon eivät mene. Olen ainut,joka myöntää ongelmat itsessään. Tällä hetkellä näyttäisi siltä,että heidän kaikkien elämä on pahasti sekaisin ja tarvitsisivat apua,mutta ovat niin sairaan ylpeitä että eivät tule apua koskaan hakemaan. Niin,miten tätä jaksaa? Itse kun tunnistan itsessäni samoja piirteitä,vetäydyn ystävyyssuhteista jne,koska kuka tällaista jaksaisi. On todella vaikeaa aloittaa puhtaalta pöydältä,kun pahat luonteenpiirteet on niin syvällä :(

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
26.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

oon niitten kanssa tekemisissä niin vähän kuin pystyn (ei helppoa koska asutaan samassa kaupungissa, ovat paljon tekemisissä mun lasten kanssa ja muutenkin takertuvia), keksin tekosyitä ettei tarvi nähdä yms

Vierailija
2/3 |
26.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kävin just diakonilla ja vähän yhdessä suunniteltiin miten toimin. onhan se kamalaa, mutta aikuinen on aina vastuussa itsestään, eikä voi hoitoon passiittaa jos eivät ole vaaraksi. jos ei muuta auta, niin katkaisen välit lopullisesti. en kuitenkaan aio olla kenenkään kaatopaikka. se vasta on rankkaa, ja väärin.

ja sitten kun näistä kahjoista pääsee vihdoin, niin tulee anoppi-kokelas, joka on muuten aivan höntti. hoh hoijaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
26.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Emme ole häiriintyneiden sukulaistemme kanssa missään tekemisissä, se oli ainoa järkevä ratkaisu mikä jäi jäljelle kun kaikkemme oltiin yritetty. Emme ole joutuneet katumaan, päivastoin: en olisi voinut kuvitellakaan miten ihanaa elämä ja perhe-elämä voi olla. Ratkaisun myötä kaikki ovet ovat auenneet ja elämä on elämisen arvoista.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi yhdeksän viisi