Olen jäämässä yksinhuoltajaksi, miten toimia? :/
Eli avioero koittaa tässä talossa, saan yksinhuoltajuuden. Vuokra nykyisessä asunnossa noin 800 euroa. Lapsia on 4, kaikki kouluikäisiä. Minulle jää palkasta käteen 1400 euroa. Mies saa palkkaa n. 3000. Miten me näin taloudellisesti tullaan selviämään? Paljon elarit mahdollisesti tulevat olemaan? Entäs vanhin lapsi (kohta 17) saako mahdollisesti opintotukea? (kuinka paljon se tulisi sitten olemaan?) olisinko oikeutettu asuntotukeen? Ja miten on, vaikuttaako minun säästöni&saamani perintö tukiin? Minulla on siis pahan päivän varalle n. 40 000 euroa. Muuta omaisuutta ei ole.
Entäs henkinen kantti, miten te ihmiset olette pärjänneet yksinhuoltajina? :( arjen vinkkejä saa pistää jakoon.
Kommentit (13)
siellä sovitte sekä tapaamiset että elatuksen. pyydä että käytätte laskuria. eli mies ei voi venkoilla. tapaava maksaa matkat, tai sitten ne jaetaan, sopikaa selvästi. katso että kaikki menot tulee kirjattua laskuriin, tilinauhat mukaan.
sitten laskuri sanoo mitä pitäisi "lain mukaan" maksaa ja päätät käykö se vai ei.
muustakin voitte neuvotella.
sitten vasta katsot tuet sun muut. selviätte kyllä noilla tuloilla ihan hienosti lasten tarpeista. lisäksi sovitte miten maksatte harrastuksen ja isot hankinnat /pyörät sukset ym. sitten niistä ei tule riitaa.
kanttiin sanon: pidä rajat. pidä rajat joka suuntaan äläkä tingi niistä. jos alat lipsua, joudut epämukavuusalueelle. hienoa jos et ruikuta!!!!!! olet upea nainen erosta huolimatta. ja hyvänen aika, sullahan on talous turvattu
Pelkäsin jo että saan haukut niskaani. Tosiaan mies tuskin on halukas tapaamaan lapsia ainakaan mitenkään säännöllisesti... Otan eron, koska en jaksa tuon narsistin käytöstä minua ja lapsia kohtaan. :(
Miten te muut yh:t olette pärjänneet?
eli säästöt käyttöön. Niitä kyllä tukihakemuksissa kysytäänkin.
Pärjäätte hyvin, moni pärjää vähemmälläkin.
Pelkäsin jo että saan haukut niskaani. Tosiaan mies tuskin on halukas tapaamaan lapsia ainakaan mitenkään säännöllisesti... Otan eron, koska en jaksa tuon narsistin käytöstä minua ja lapsia kohtaan. :(
ja tosiaan: ole varovainen ja tarkka, jos se on narsisti, koska aivan saletisti yrittää venkoilla. kaikki paperille vaan. olet tehnyt elämäsi parhaan ratkaisun, johon kaikki ei pysty!!!!! onnittele siis itseäsi ja juhlia elämää :) tapaamiset on pakko sopia jotenkin, joten siinä ei voi mies myöskään luistaa. tietysti voi rikkoa sopimusta miten haluaa, mutta älä ota kuuleviin korviisi jos sen pelin aikaa. sanot vaan että ok palataan asiaan joskus toiste. pidä viileää ja asiallista siinäkin suhteessa. voit vaikka ehdottaa, että sinä ehdotat joka kuun 20 päivä kahta viikonloppua ensi kuusta, ja hän ilmoittaa sopiiko vai ei. voi ehdottaa muita, jos haluaa. jos ei halua, niin anna paskan olla. mutta näin saat henkisen vallan ja päätännän itsellesi.
Edelleen vaan pelottaa miten hoituu kaikki taloudellinen puoli, vaikkei nytkään pröystäillä kyllä pahemmin. En vaan tahdo lasten joutuvan kärsimään.
muuten mies vie puolet tuosta 40 000e.
eli jos miehellä ei ole mitään omaisuutta ja tuo sinun hätävarasi on ainoa ylimääräinen niin ilman avioehtoa kaikki jaetaan tasan. Avioehdon lisäksi sen voi estää sillä jos testamentissä on ollut avio-oikeuden poissulkeva maininta.
Pelkäsin jo että saan haukut niskaani. Tosiaan mies tuskin on halukas tapaamaan lapsia ainakaan mitenkään säännöllisesti... Otan eron, koska en jaksa tuon narsistin käytöstä minua ja lapsia kohtaan. :(
Miten te muut yh:t olette pärjänneet?
Täällä ihannoidaan yksinhuoltajaäitiyttä, ei sua kukaan tuu haukkumaan. Sä kuitenkin jätit sen sian ja ansaitsee parempaa, vai miten se meni... Miehes on narsisti ja sä oot sankari.
Mutta nämä vastaukset olisit toki löytänyt aivan jokaikisestä eroketjusta. Oikeasti kukaan ei täällä osaa auttaa, kun ei ole tilanteessa mukana. Koettakaa jaksaa.
perinnöstä ja säästöistä ?
Jos ei, ei kannata niitä alkaa puhumaankaan.
Kyllä mekin laitettiin säästöön ennen lapsen syntymää mutta muutamassa vuodessa säästöt olivat huvenneet.
Kun kerran mies niistä kysyi sanoin vaan käytetty on ihan elämiseen.
Eihän kukaan toisen tiliä pääse katsomaan.
Vaadi tapaamiset isälle ja jos ei noudata ota yhteyttä sosiaalivirastoon. Lapsille tekee hyvää nähdä isäänsä, vaikka isä ei haluaiskaan nähdä lapsia.
perinnöstä ja säästöistä ?
Jos ei, ei kannata niitä alkaa puhumaankaan.
Kyllä mekin laitettiin säästöön ennen lapsen syntymää mutta muutamassa vuodessa säästöt olivat huvenneet.
Kun kerran mies niistä kysyi sanoin vaan käytetty on ihan elämiseen.
Eihän kukaan toisen tiliä pääse katsomaan.Vaadi tapaamiset isälle ja jos ei noudata ota yhteyttä sosiaalivirastoon. Lapsille tekee hyvää nähdä isäänsä, vaikka isä ei haluaiskaan nähdä lapsia.
Avioerossa ositus tehdään lain määräämällä tavalla. Luuletko tosiaan, että Ap onnistuu piilottamaan 40 000€? Jos ei ole avioehtoa tai perinnön osalta puolisoa poissuljettu, nyt on vähän niin kuin kusi sukassa.
Meillä on vuoroviikot, joten en voi vastata taloudellisen puolen asioihin joihin saitkin jo neuvoja.
Henkisen puolen osalta vastailen vain omakohtaisesti ja joidenkin saman kokeneiden osalta... Pitkästä suhteesta eroaminen, varsinkin kun yhteiset lapset miehen kanssa, on rankka prosessi josta toipuminen vei minulla reilusti vuoden. Varaudu tunneskaalan heittelevän epäonnistuneisuuden ja vihan tunteista helpotukseen ja ylpeyteen selviämisestä. Tehkää kaikkenne, että lapsille muutos on mahdollisimman kivuton, ja jos äijä käy hankalaksi tosiaan kaikki sopimukset paperille, ja niistä pidetään kiinni. Jos teillä ero käy suht yhteisymmärryksessä, toki joustot puoleen ja toiseen varmasti onnistuvat. Ainakin sen vaikeimman ajanjakson jälkeen.
Henkisen toipumisen pituutta tuskin voi määritellä, uskoisin että siihenkin vaikuttaa kuinka kauan on tehnyt sitä henkistä eropäätöstä. Harva sitä loppujen lopuksi tekee heppoisin perustein. Itse yritin loppuun asti; emme eronneet siinä vaiheessa kun tuntui ettei jaksa katsella toista aamiaspöydässä ilman inhoa vaan kävimme parisuhdeterapiassa (jossa ehkä ainoa syvällinen keskustelukontakti) - elämä vaan palasi heti siihen malliin että koin kodin ilmapiirin olevan sellainen että etäisyys ja ero, tai jatkuva yhdessä oleva etäisyys ja pahoinvointi.
Varaudu myös siihen, että hyvin sujuneet järjestelyt saattavat hyvinkin ottaa takapakkia siinä vaiheessa, kun jompi kumpi osapuoli mahd. tapaa uuden kumppanin. Mietityttää hieman, jos miehesi tosiaan on narsisti persoonallisuushäiriöinen tapaus, hän voisi pistää kaiken arsenaalin käyttöön ja akselia kampoihin siinä vaiheessa kun huomaa että sinun elämäsi jatkuu ja olet tasapainoinen ilman häntä. Olen nähnyt ikäviä tapauksia, että kun suorat keinot loukata toista eivät onnistu tehdään ohareita lasten kustannuksella tai torpedoidaan muuten sovittuja asioita, jolloin esim. työt kärsivät.
Kannattaakin ottaa työpaikalla puheeksi elämäntilanne, jotta JOS jotain tapahtuu mikä vaikuttaa työntekoon asia ei tule siellä puun takaa, etkä saa irtisanomisuhkaa sen takia, että narsisti keksii kiusata hoitojärjestelyissä.
Arjen vinkkeinä se, että kannattaa pitää turvaverkko läheisiä ja sukulaisia lähellä, ottaa toki omaa aikaa myös kun voi. Yhteisten ystävien väliaikainen menetys itselleni tuntui pahalta, mutta uusia tuli, ja osa yhteisistä ystävistä taas pitää yhteyttä - exäni oli se ylisosiaalinen osapuoli, jonka puoleen kaikki kääntyivät ja vierailivat meillä joten oli suorastaan yksinäisyys mikä iski väliaikaisesti pahiten.
Elämä kuitenkin raiteillaan, ja kolmen vuoden jälkeen erosta olemme hyviä ystäviä exän kanssa ja asiat sujuvat hyvin. Hänellä on uusi nainen josta lapset tykkäävät kovasti, ja olen onnellinen asiasta, koska aina mukava tietää että heillä kaksi aikuista huolehtimassa
perinnöstä ja säästöistä ? Jos ei, ei kannata niitä alkaa puhumaankaan. Kyllä mekin laitettiin säästöön ennen lapsen syntymää mutta muutamassa vuodessa säästöt olivat huvenneet. Kun kerran mies niistä kysyi sanoin vaan käytetty on ihan elämiseen. Eihän kukaan toisen tiliä pääse katsomaan. Vaadi tapaamiset isälle ja jos ei noudata ota yhteyttä sosiaalivirastoon. Lapsille tekee hyvää nähdä isäänsä, vaikka isä ei haluaiskaan nähdä lapsia.
ja jos osituksessa yrittää huijata (piilottaa rahojaan) niin on äkkiä petossyyte niskassa.
Vai miksi saat yksinhuoltajuuden? Miten lasten tapaamiset, vuoroviikoin, joka toinen viikonloppu vai ei ollenkaan?
Elatusmaksut riippuvat muustakin kuin tuloista joten ei sitä voi kukaan sinulle kertoa täällä.
Varmaan noin pienillä tuloilla saat jotain tukia, ota selvää kelasta.