Lue keskustelun säännöt.
Onko teistä epänormaalia, jos aviopari (lapseton) haluaa molemmat...
22.12.2011 |
viettää joulun omien vanhempiensa kanssa mieluummin kuin yhdessä? (Kyseessä noin 35-vuotiaat ihmiset...)
Kommentit (26)
siitä sitten illaksi ja joulupäiväksi hajaannutaan sukulaisiin, toisena joulupäivänä ja jos on vapaata joulun jälkeen, niin käymme vielä toistemme vanhempienkin luona yhtä aikaakin.
Ehkä epänormaalia, mutta sopii meille, emme kumpikaan niin välitä joulusta muuten kuin sellaisena rauhoittumisen hetkenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun logiikan mukaan pari ei ole lapseton, jos jommalla kummalla puolisolla niitä lapsia on. Vai mihin ne muksut ovat siinä välissä hävinneet?
Mies menee jouluna töihin, minä olen vanhempieni luona. Miehen lapset ovat äitinsä luona.
erikoista sanoa että olette lapseton avopari, jos miehelläsi on lapsia?! eikö ne kuulu perheeseen?Eihän sillä pariskunnalla ole YHTEISIÄ lapsia? Eikö silloin kyseessä ole lapseton pari?
Miehen lapset on miehen lapsia, nehän mainitaan erikseen.
Muutamat ekat vuodet voisi tuolla konseptilla mennäkin, mutta sen jälkeen pitäisi alkaa jo miettiä, missä asioissa joustetaan ja tullaan vastaan.
Minulle joulu on vuoden tärkein juhla, enkä voisi kuvitellakaan viettäväni sen erillään miehestäni ja lapsistani. Meille molemmille oli selvää heti yhteenmuuton jälkeen, että yhdessä olemme joulun, ja sitten vain olemme vuorotelleet, missä olemme. Vaikka inhoaisin kuinkan paljon appivanhempiani, en ikinä voisi olla niin itsekeskeinen, ettenkö suostuisi käväisemään siellä jouluna.
En näe mitään riippumattomuutta siinä, ettei vietä jouluaan miehensä kanssa. Ennemminkin näkisin niin, ettei ole kyennyt kasvamaan irti lapsuusperheestään ja luomaan omia traditioita vaan jumittaa kiinni samoissa käytänteissä vuodesta toiseen. Surullista. Ja aika joustamatonta toimintaa.
En näe mitään riippumattomuutta siinä, ettei vietä jouluaan miehensä kanssa. Ennemminkin näkisin niin, ettei ole kyennyt kasvamaan irti lapsuusperheestään ja luomaan omia traditioita vaan jumittaa kiinni samoissa käytänteissä vuodesta toiseen. Surullista. Ja aika joustamatonta toimintaa.
Eli vietämme jouluaaton lapsuudenperheissämme. Ja jos se sinusta tarkoittaa sitä, ettemme ole kasvaneet irti niin so be it. Tunnen aika monta perhettä, jossa otetaan jopa isovanhemmatkin mukaan juhlaan. Tarkoittaako se sitä, että näiden vanhusten aikuiset lapset eivät ole kasvaneet irti lapsuusperheestään? Pitäisikö mieheni jättää vanhempansa aattolitana yksin, jotta hän olisi mielestäsi tarpeeksi joustava? Kuulostaa kyllä siltä, että sinä et ole valmis joustamaan omien läheistesi suhteen vaan haluat pitää kynsin ja hampain kiinni miehestäsi.
#4
Mutta kukin tavallaan. En voisi itse vastaavassa tilanteessa ajatella toimivani noin.
vaikka se puoliso olisikin "ykkönen". Minä ehdin puolisoni kanssa olla noin 340 iltaa vuodesta yhdessä. Jouluaatto ei ole meille kummallekaan erityisen tärkeä juhla, vietämme sitä vain ja ainoastaan lapsuudenperheidemme vuoksi. Äitini tykkää laittaa joulun ja kutsua meidät "lapset" eli minut ja kaksi veljeäni syömään pitkän kaavan mukaan aattoiltana. Toki meidän puolisommekin on kutsuttu, mutta satumme kaikki olemaan naimisissa ainoiden lasten kanssa. Näin ollen mieheni ja veljieni vaimot viettävät joulunsa omien vanhempiensa luona. Olisi aika karua olettaa, että he laittaisivat meidän perheen omien vanhempiensa edelle ja jättäisivät heidät yksin viettämään joulua - joka selvästikin on vanhemmille ihmisille tärkeämpi juhla kuin meille kolmekymppisille.
Kaikille sopivin järjestely on se, että aikuiset lapset viettävät joulun omien vanhempiensa luona ja sitten miniät ja vävyt vierailevat appivanhempiensa luona joulupäivänä tai tapanina. Näin kaikki näkevät toisensa eikä kukaan joudu olemaan erossa lapsistaan.
#4