Pisti sapen todella kiehahtamaan tuo ketju
miksi vanhemmat kehuvat lastensa koulumenestystä.
Voi koska te kurjat suomalaiset oppisitte kehumaan aiheesta ja julkisesti. JA ajattelemaan, että vau hienoa, että tuolla menee hyvin.
Miksi pitää aina olla niin kateellinen toisen menestyksestä? Sillä muuta se ei ole kuin kateutta, kun eisiedä toisen kehuvan jotakin.
Moni tuossakin ketjussa kirjoitti, et naureskelen partaani, enkä kehu lapsaini vaikak ovat priimuksia luokillaan. Täyttä puppua sanon minä. Ei vain ole mitään millä kehua, niin kiehutaan siinä kateudessa ja täällä voidaan kirjoittaa, et pärjää muka loistavasti.
Koittaisitte jo oppia, että kehumisessa ei ole mitään väärää eikä pahaa. Se on hyvä asia ja kohentaa itsetuntoa. Huomaatteko itsestänne, kuinka itsetuntonne on huono, kun teitä ei ole kehuttu.
Minä kehun lapsiani aina kun siihen on oikeutus. En siksi, että haluan heidät nostaa jalustalle ja väittää, että ovat parempia kuin muut. Aina löytyy parempiakin kuin he. Vaan kehun heitä sen takia, että tietävät, että olen heistä ylpeä. SE on lapselle tärkeää. Sekä kotona, että julkisesti kehun. Lapseni ovat oppineet jakamaan kehuja toisilleen, kavereilleen, vanhemmilleen jne. Kun siihen on aihetta.
Toinen asia mikä tuntuu suomessa olevan täysin epäsopivaa on lasten julkien pusuttelu ja halaaminen, tuntiden näyttämine. En välitä tuostakaan, vaan hallin ja suukotan julkisesti silloin kun siltä tuntuu. Ja 14v poikakin suukottaa äitiä poskelle kiitokseksi ihan julkisellakin paikalla. Kuten 16v tyttökin.
Kommentit (13)
usein silloinkin, kun ei niin aihetta olisi, mutta aina löytyy joku asia, josta voi kehua.
Tänään esim. kehuin teinini, jonka todistus ei todellakaan kummoinen ollut, mutta kolmen aineen numeroa teini oli kuitenkin saanut nostettua viime kevään katastrofinumeroista (jolloin keskiarvo laski vuodessa reilusti yli numerolla) ja vain yksi numero oli laskenut. Kehun arvoista, enkä kiinnisttänyt huomiota siihen laskeneeseen numeroon.
Sen voin kuitenkin myöntää, että ulkopuolisille ei niin tule teiniä kehuttua, se kun on ollut jo vuoden verran niin vaikea, että lähinnä tulee valitettua, miten vaikeaa kaikki on. Mutta niin se taisi olla aiemminkin, jo ennen tätä vaikeaa ikää, kun kaikki oli vielä hyvin - jotenkin ei kehtaa kehua omaa lastaan, tuntuu kuin ylpeilisi lapsellaan ja niin ei jotenkin saisi tehdä, se tuntuu väärältä. Vaikka jos ihan oikeasti ajattelaa, niin eikö olisi parempi, jos ihan aidosti voisi olla ylpeä lapsestaan, osasi se lapsi sitten mitä vaan tai olisi osaamatta, sehän ei ole lainkaan tärkeintä lapsessa....
ei uskaltaisi edes pärjätä koulussa, ellei häntä kehu. Kehumatta jättäminen saattaa joidenkin lasten, siis vilkkaidenkin kohdalla aiheuttaa sen, että he eivät edes luota itseensä.
Minä kehun lastani, mutta kehun myös kaverin lasta kun kehuttavaa on.
Vaikka jos ihan oikeasti ajattelaa, niin eikö olisi parempi, jos ihan aidosti voisi olla ylpeä lapsestaan, osasi se lapsi sitten mitä vaan tai olisi osaamatta, sehän ei ole lainkaan tärkeintä lapsessa....
ap
Minua se ei kiinnosta, minusta se on huvittavaa kun kerrot siitä, minusta se ihan sama millainen todistus lapsellasi on, en ole kateellinen, omat lapseni ovat hyvin menestyneitä koulussa.
sinä _arvon kuulija_ olet. Kyse on siitä, että lapsi ymmärtää, että hänestä ollaan ylpeitä! SE kasvattaa lapselle terveen itsetunnon.
Vieraita ihmisiä ei kauheasti kiinnosta mun lapset.
Joskus kerron lapseni harrastuksesta ja menestymisestä.
Ei se ketään kiinnosta.
Eikä muakaan kiinnosta naapureiden lapset ja kaikkihan sanoo, että koulu menee hyvin.
Totuus sitten voi olla toisenlainen.
Eräällä lapsella koulu menee kuulemma niin hyvin kuin voi mennä.
No vahingossa jouduin lapsen luokalle avustajaksi ja sillä lapsella ei kyllä koulu mennyt hyvin ja lapsi pulpetilla. Edes suorassa ei pystynyt istumaan.
sinä _arvon kuulija_ olet. Kyse on siitä, että lapsi ymmärtää, että hänestä ollaan ylpeitä! SE kasvattaa lapselle terveen itsetunnon.
Minua se ei kiinnosta, minusta se on huvittavaa kun kerrot siitä, minusta se ihan sama millainen todistus lapsellasi on, en ole kateellinen, omat lapseni ovat hyvin menestyneitä koulussa.
Kyse on ihan kaikesta kehumisesta, ei pelkästään koulumaailmasta.
Mitä huvittavaa on vanhemmassa joka on ylpäe lapsetaan. Oli se sitten, että Pertti sai kympin matikasta. Tai Kalle sai matikasta 7 kun se ennen oli vitonen.
Tai kehitysvammainen lapsi oppi vihdoin 5 vuotiaana kuivaksi.
Tai Kaisa joka aina rihuu tunnilla, osasi käyttäytyä hyvin tunnilla.
Tai poikani valmistui priimuksena lääkiksestä.
Mitä eroa on sillä mistä asiasta lasta kehutaan? Vai oletko todella sitä mieltä, että ketään ei saa kehua koskaan ja mistään?
Jos kehujalla ei ole minulle muuta kerrottavaa tai kehuja ei koskaan osaa muuta kertoa lapsestaan, kuin nuo "ilosanomat" en noita kehuja halua kuunnella.
Jos taas tiedän ystävän lapsen kamppailusta, esim. tuo kehitysvammaisen vaippa-asia, osaan tosiaankin iloita hänen kanssaan saavutuksista. Etkö itse näe eroa?
Minua se ei kiinnosta, minusta se on huvittavaa kun kerrot siitä, minusta se ihan sama millainen todistus lapsellasi on, en ole kateellinen, omat lapseni ovat hyvin menestyneitä koulussa.
Kyse on ihan kaikesta kehumisesta, ei pelkästään koulumaailmasta.
Mitä huvittavaa on vanhemmassa joka on ylpäe lapsetaan. Oli se sitten, että Pertti sai kympin matikasta. Tai Kalle sai matikasta 7 kun se ennen oli vitonen.
Tai kehitysvammainen lapsi oppi vihdoin 5 vuotiaana kuivaksi.
Tai Kaisa joka aina rihuu tunnilla, osasi käyttäytyä hyvin tunnilla.
Tai poikani valmistui priimuksena lääkiksestä.Mitä eroa on sillä mistä asiasta lasta kehutaan? Vai oletko todella sitä mieltä, että ketään ei saa kehua koskaan ja mistään?
Kerron kuinka kompuroi suuressa esiintymisessä tai selvisi nippanappa rimaa hipoen tiukasta testistä yliopistossa.
On jännä seurata ihmisten ilmeitä, kun itse kehuvat omia lapsiaan ja eivät sitten tiedä mitä sanoisivat meidän reppanoiden kohtalosta :o)
Minusta noista ongelmista selviäminen kasvatta aluonnetta enemmän kuin aina kirkkainpana tähtenä loistaminen.
Voit kehua kotona niin paljon kuin sielu sietää. Varmaan mummot ja papat jaksaa kuunnella kehuja mutta toisia ihmisiä ei kyllä kiinnosta kuin omat lapset.
Mikä tämä kateellisuusjuttu on? Mun lapset on taaperoita ja ei tule saamaan arvosanoja vielä vuosiin. Minä menestyin koulussa hyvin ja niin miehenikin.
kadehtimisen sijaan se, että monen on niin vaikea hyväksyä, että kaikilla ei asiat mene niinkuin itse tekee:D2
olen harvinaisen paljon samaa mieltä kanssasi. En ymmärrä, mitä pahaa on kehua lastaan... kun ei överiksi vedetä sentään.