Lue keskustelun säännöt.
Mitä teidän tapojanne/asioita teissä miehenne ei ymmärrä?
22.12.2011 |
Eivätkä ymmärrä vaikka selittäisittekin asian heille.
Meillä mies ei ymmärrä seuraavia asioita:
- Joudun rasvaamaan jalkapohjat yötä vasten punaisella Bebanthenilla, koska talvisin jalkapohjani kuivuvat ja kuivuessaan halkeilevat vereslihalle.
- Minulle se, että pääsen edes pariksi tunniksi yksinäni kaupungille on lomaa ja se lataa hermojani.
- Minä viihdyn kotona perheen kesken. Vaikka minulla on ystäviäkin, en kaipaa ihmisseuraa kovinkaan paljoa. Minulle se on tärkeää että saan olla silloin tällöin itsekseni.
- Liittyen edelliseen, en tykkää illanvietoista. En esim. tykkää tehdä porukalla ruokaa, keittiömmekin on sen verran pieni että sinne mahtuu vain yksi kokkaamaan. Ja mieluiten se olen minä.
- Pienet asiat, kuten se, että hoidan kynteni kuntoon, vaikuttavat itsetuntooni selittämättömän paljon. Huolehdin itsestäni ja ulkonäöstäni, ja "se kynsien nyprääminen" kuten mies tuota nimittää, on niitä yksityiskohtia jotka vaikuttavat mielialaani.
Teidän vuoronne. =)
Kommentit (9)
mielipiteitä asioista sekunnissa, vaan tykkään pohtia asioista monelta kantilta ja olen avoin erilaisille vaihtoehdoille. Hänen mukaansa tämä on jonkinlaista mielen löysyyttä. Mä nyt vaan en ole äkkiväärä, enkä aio sellaiseksi tullakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- pahin on spontaanius, mies tarvitse suunnitelmia, aikatauluja ja varoitusaikaa
- toinen on kaoottisuus, teen montaa asiaa yhtä aikaa, ilman suurempia suunnitelmia, enkä välttämättä saa niitä edes valmiiksi (suunnitteleminen tai yksi toisensa jälkeen tekeminen saa minut taas paniikkiin, aivan lukkoon)
- räjähdän pienistäkin asioista, mutta rauhoitun pikkuasioista taas pian; isommista en lepy "ikinä" (tosin tällaisia asioita ei ole koskaan ollut perheen sisällä)
- haluan käydä kaupassa/kaupungilla koko perheen voimin tai ainakin miehen kanssa, olen ihan tarpeeksi muutenkin yksin
15v ollaan jo oltu yhdessä, joten kai se on jollain tapaa hyväksynyt, että näillä mennään;-) Pikkukärhämäähän nuo aiheuttavat varmasti loputtomiin, mutta elämäähän sekin vain on.
mielipiteitä asioista sekunnissa, vaan tykkään pohtia asioista monelta kantilta ja olen avoin erilaisille vaihtoehdoille. Hänen mukaansa tämä on jonkinlaista mielen löysyyttä. Mä nyt vaan en ole äkkiväärä, enkä aio sellaiseksi tullakaan.
Ja nykyään osaan varata sen miehen ajatteluajan jo valmiiksi.
En toki minäkään viiden minuutin jälkeen osaa mitään isoa päättää, mutta miehelle jopa "kauppapäivän" päättäminen on miltei päivän harkinnan varassa.
Nämä ap:n mainitsemat löytyvät minultakin:
- Minulle se, että pääsen edes pariksi tunniksi yksinäni kaupungille on lomaa ja se lataa hermojani.
- Minä viihdyn kotona perheen kesken. Vaikka minulla on ystäviäkin, en kaipaa ihmisseuraa kovinkaan paljoa. Minulle se on tärkeää että saan olla silloin tällöin itsekseni.
Suurin asia, joka oikeasti tuo ongelmiakin tullessaan on se, että jos meille tulee jostakin asiasta riitaa, tarvitsen rauhoittumisaikaa, että voin asiasta keskustella kunnolla ja tarvittaessa antaa / pyytää anteeksi. Mies rähjää ja seuraavassa sekunnissa hän on halipusi ja asia unohtuu. Itse tarvitsen enemmän aikaa.
Toinen on käsitys keskustelusta. Siis jos tulee erimielisyyttä ja asiasta täytyisi keskustella. Miehen mielestä keskustelua on se, että hän jankkaa samaa mielipidettä kerta toisensa jälkeen kunnes minä luovutan :) Itse en enää jaksa lähteä tuohon, koska tiedän, että se ei johda mihinkään ja hermot vaan menee. Miehen mielestä minä sulkeudun, kun en lähde tuolle tielle.
Mies naureskelee minun tavalle laittaa lusikat, haarukat ja veitset astianpesukoneen koriin kukin laji omaan lokeroonsa. Siirtelen niitä "omille paikoilleen" myös muiden jäljiltä. Siitä on vaan niin helppo napata nyrkillinen ja laittaa omalle paikalleen kaappiin :) PS. Vihaan astiapesukoneen tyhjentämistä puhtaista astioista ja yritän helpottaa sitä hommaa kaikin mahd. tavoin :)
Useimmiten tuntuu, ettei yhtään mitään.
- mä en ole spontaani, vaan tarvitsen varoitusaikaa, suunnitelmia ja aikaa varautua asioihin. Mies taas tekisi KAIKEN noin sekunnin varoitusajalla. Ei mua haittaa, jos keksii lauantaiaamuna alkaa siivota, mutta turha kuvitella saavansa mua siihen mukaan. Sen sijaan todella haittaa, ettei mies ole valmis miettimään yhtään etukäteen, mistä löydetään lapsille hoitaja sitten, kun kolmas lapsi alkaa syntyä - hänen mielestään riittää, jos sitten aletaan soittelee että kukahan pääsis, kun synnytys käynnistyy. Minä taas en luota tippaakaan siihen, että juuri sillä sekunnilla KUKAAN pääsisi, eihän kukaan pääse koskaan edes kahden viikon varoitusajalla katsomaan meidän lapsia tunniksi.
- minäkin räjähdän niin pikku- kuin isoistakin asioista, ja pikkujutut unohdan, isoja en ikinä. Mies ei ymmärrä, miten voin vielä 7 vuoden jälkeenkin olla kiukkuinen jostakin tietystä asiasta, koska hän ei tajua, että minulle ko. asia on ollut sen verran suuri loukkaus, etten vaan pysty unohtamaan sitä, varsinkaan, kun siitä ei ole koskaan edes keskusteltu eikä pyydetty anteeksi, enkä voi edes luottaa siihen, että se jäi viimeiseksi laatuaan se loukkaus.
- että mua ei yksinkertaisesti innosta nököttää kaikkea vapaa-aikaani kotona ja viettää "laatuaikaa" perheen kesken (en edes tajua koko "laatuajan" käsitettä, miksi ihmeessä ihmiset tahtoo ehdoin tahdoin sulkeutua kotiinsa niiden samojen tyyppien kanssa, joita he näkevät joka päivä muutenkin?), ja on mm. närkästynyt siitä, että kutsun joululoman aikana meille ystäviä kylään. Mies viettäisi koko sen kolme viikkoa, joka meillä lomaa on, nelistään perheen kesken, vaikka mehän näemme toisemme joka ainoa iltapäivä/ilta töiden/koulun/hoidon jälkeen. Sen sijaan mulla on ystäviä, joita en ole ehtinyt näkemään moneen kuukauteen. Kaikkein älyttömintä tässä koko "laatuajassa" on se, että käytännössä kaikki neljä viettävät aikaa yksinään eri huoneissa kuin kukaan muu puuhaillen omia juttujaan, emmekä todellakaan tee mitään yhdessä.
Tässä nyt joitakin mainitakseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei ymmärrä sitä että tykkään käydä kaupassa kaikessa rauhassa. Tykkään siis tutkia mahdollisia uutuuksia ja ehkä jopa vertailla tuotteita. Mies vain huokailee ja puhisee siinä vieressä.
Ihon rasvausta ja huulivoiteen käyttöä hän ei myöskään ymmärrä. =D
Eikä sitä, että vaikka pelkään ilmapalloja, ostan niitä lasten syntymäpäiville.
ja minusta hyvä kirja on parempi kuin huippuleffa.
-että tarvitsen mielen muuttamiseen aikaa, eli kun jotain on sovittu ja tehdäänkin toisin niin ensimmäinen reaktioni asiaan on "EI" Kun saan miettiä vähän aikaan, vastaan yleensä, että miksikäs ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perheessä on yhteistä lomaa vain puolitoista viikkoa ja mietin jo valmiiksi että miten saisin kestettyä sen "laatuajan". Viihdyn parhaiten itsekseni ja tulen tosi vihaiseksi, jossen saa olla päivittäin edes tuntia rauhassa.
- Minulle se, että pääsen edes pariksi tunniksi yksinäni kaupungille on lomaa ja se lataa hermojani.
- Minä viihdyn kotona perheen kesken. Vaikka minulla on ystäviäkin, en kaipaa ihmisseuraa kovinkaan paljoa. Minulle se on tärkeää että saan olla silloin tällöin itsekseni
-nämä samoin. muuta:
-en voi syödä (hyvällä ruokahalulla) likaisessa keittiössä jossa on edellisen aterian astiat korjaamatta
-että haluan imuroida joka päivä ja vaihtaa lakanat säännöllisesti tms siisteysasiat, miehelle riittäisi vähempikin
-sama pätee lasten vaatteisiin ja lasten pesemiseen
-että haluan juoda aamuisin kupin kahvia rauhassa aamuisin
-että luen vauvalehtiä (meillä ei ole edes telkkaria ja olen kolmen lapsen kanssa kotona)
-että haluaisin että hän ostaisi itse joululahjan minulle ja lapsille, vaikka yhden yhteisen mutta niin että tuntuu että hän olisi ajatellut meitä
-että en voi ihan oikeasti suunnitella iltamenoja klo 20 jälkeen kun silloin alkaa kolmen lapsen nukutus.