Kaduttaa ihan hirveästi että palaan töihin vuodenvaihteessa ja pieni lapsi tarhaan :'((((

Se lapsi on pari tuntia ylipäätään hereillä tuon lisäksi ja täysin puhki päivän jälkeen. Katsoo lastenohjelmat, syö, peseytyy ja painuu nukkumaan.



Muulle ei ole tuossa enää aikaa.



Joten en usko, että juuri noiden toimien aikana se kehitys kamalasti mihinkään pomppaa!

kuin että ymmärrän hyvin tunteitasi, ap. Me olimme miehen kanssa sopineet ennen esikoista, että minä kotona vuoden, hän kotona vuoden, ja sitten lapsi hoitoon. Mutta oli aivan hirveätä palata töihin kun lapsi oli vasta vuoden, vaikka mies jäi kotiin. Ihan kuin sydän olisi riistetty rinnasta. En ole ikinä tuntenut mitään niin raastavaa. Vaikka samalla oli kiva nähdä ihmisiä ja saada vähän vapautta, mutta se ei ollut mitään siihen verrattuna, että lapsi, melkein vauva vielä jäi katsomaan aamulla, että mihin äiti lähtee. Onneksi pystyin 8kk jälkeen jäämään uudelleen kotiin, ja mies oli sitten myöhemmin taas kotona, ja saimme pidettyä lapsen 3-vuotiaaksi kotona.



Toisaalta uskon, että lapselle ei ole pitemmällä aikavälillä mitään haittaa varhaisesta hoidonaloituksesta. Mutta jos tunteesi ovat nuo ja inhoat työtäsi, niin sinuna yrittäisin kyllä jatkaa hoitovapaata vielä.

Ps. vai pitäisikö surkutella, kun en ollut paikalla koulussa, kun lapsi oppi trigonometriset funktiot tai ruotsin kielen agenttirakenteen?

Hienoa nähdä, kun lapsi oivaltaa opetetun asian.

Ottaisin lapseni kotikouluun, mutta en halua erottaa heitä kavereistaan, jotka ovat kouluikäiselle tärkeitä.

Pk:ssakin kävivät muutaman tunnin päivässä, leikkimässä toisten kanssa.

t. ohis

Minun kuopuksen meni hoitoon 1v11kk iässä.

Ja hän e osaa puhuakaan vielä.

Todella olisin halunnut olla vielä vuoden kotona, koska isosisaruskin aloitti koulun.



Mutta taloudellisesti oli pakko palata töihin. Isommat lapset olisivat kärsineet, jos olisin ollut vielä hetkenkin kotona. Nyt olen ollut 5kk töissä ja luottokorttivelkoja yhä maksellaan pois.



Eihän sitä töihinpaluuta enää vo perua, sehän pitää tietää 2kk ennemmin.

Mutta voisit varmaan sopia osittasesta hoitovapaasta, että tekisit 30h viikossa. Se auttaa jo kummasti siihen, että lasta näkisi enemmän.



Minulle lasten hoitoon laittaminen on ollut kauhea paikka, juuri nuo samat ajatukset, että joku toinen näkee lastani hereilläoloaikana paljon enemmän kun minä. Näkee ne kehityksen askeleet.



Mutta meillä on mennyt tosi hyvin. Lapsi on pph:lla ja tykkää jäädä sinne. Ei ole jäänyt itkien ollenkaan.

Ja äitikin tykkää työstään ja varsinkin työkavereista ja siihen työyhteisöön kuulumisesta. Sitä kun ei kotona ole.

Jos asiaa mietin, niin tietysti mieleen tulee, että olisipa kiva olla vielä kotona lapsen kanssa.

Mutt arki rullaa hyvin ja vookonloppuisin on ihanaa.

on rakentaa hyvä perusturvallisuus, kaikki oppiminen ja kognitiivinen kehitys perustuu sille.

Eli kognitiivisen kehityksen tai sosiaalisten virikkeiden saannin vuoksi lasta ei kannata laittaa alle 3-vuotiaana hoitoon, vaikka joku täällä niin kuvitteleekin.



Onko ap lapsesi tarhassa omahoitajasysteemiä? Se auttaisi lapsen turvallisuuden tunteen säilymistä kuten myös se, että tarhassa on empaattiset hoitajat ja ope, jotka ymmärtävät lapsen turvallisuuden tarpeen ja osaavat myös vastata siihen. Päiväkodeissa on ikävä kyllä todella suuria eroja nimenomaan henkilökunnan empaattisuuden ja ymmärryksen suhteen. Jossain lapset saavat läheisyyttä ja syliä, jossain muualla taas lapset saavat pärjätä liikaa omillaan ja olla "reippaita".

jos yrittäisitte lyhentää lapsen hoitopäivää niin että toinen vanhemmista menee aikaisin töihin, että voi hakea lapsen aikaisemmin pois. kun taas toinen vanhemmista menee aamulla pari tuntia myöhemmin töihin niin että lapsella ei ole aamulla kiire hoitoon. näin lapsen hoitopäivän pituus voisi olla 9-15.



tai vielä lyhyempi päivä jos alatkin tehdä 6-tuntisia päiviä..

Viette nyt alkuperäisen suunnitelman mukaan ja katsotte miten lähtee sujumaan. Lyhyttä päivää ja pitkä harjoittelujakso äidin kanssa jos mahdollista. Voit yllättyä positiivisestikin, ja jäähän teille viikonloput kokonaan (+ illat ja aamut).

En voi enää siirtää töihinpaluuta, siellä ollaan jo joululomilla ja seuraavan kerran kun tulevat töihin niin minun on myös määrä palata. Kauhea loppuhetkien paniikki. :( mutta mentävä on.



Onneksi mieheni voi hakea lapsen aina aika aikaisin hoidosta, eli hänen hoitopäivänsä ovat kohtuullisen lyhyet. Tämä on tietty lapselle hyvä, mutta ei poista sitä tosiasiaa että minä en lasta niin paljon kuitenkaan ehdi nähdä, sillä olen aikaisintaan viideltä kotona. Tuli tehtyä arviointivirhe, todella. En tajunnut että 2 v on vielä NÄIN pieni. :(



Ja joku joka taivasteli että jätän esikoisen päiväkotiin ja olen vauvan kanssa kotona, mitäh? Enhän ole edes raskaana vielä, mitä oikein horiset? Lapsi on kotona silloin kun meillä on lomaa tai vapaata, tietty myös silloin jos minä olisin vauvan kanssa kotona. Kerhot on keksitty ja meillä onneksi myös isovanhemmat voivat hoitaa - eivät kuitenkaan niin paljon että se olisi ratkaisu pk:n sijaan.



Nyt jouluruokia ostamaan ja ajatukset taas iloisempiin asioihin. Yritän kovasti että vietettäis kiva joulu, vaikka töihinpaluuahdistus takookin takaraivossa.



Rauhallista joulua kaikille muillekin!

ap