Ihmiset kun neuvoo puhumaan, jos on paha olla:puhuin anopille

mutta toisena osapuolena äitini. Anopilta taas olen tukea saanut.

pelästyikin ehkä. Milloin tää tapahtui? Jos hieman sulattelee asiaa, niin ehkä asenne voi muuttua.

Oikeasta asiasta puhuit. olit rohkea ja tyhmä on anoppi, jos ei ymmärrä!

kun koki että arvostelit hänen lastaan. Tökeröä että ei tarjonnut apuaan. Kun kerran olit jo avautunut noin paljon niin olisit pyytänyt suoraan apua. Harmi juttu, toivotaan että anoppi hetken sulateltuaan tajuaisi itse vielä tarjota hoitoapua.

mitenkään lämmöllä suhtautunut tuon jälkeen. On pyytänyt monesti poikaansa auttamaan mm. rempassa mutta on ohittanut minut kokonaan.



Niin joo, ja on sanonut kyllä kerran että "et kyllä näytä yhtään väsyneeltä" (jaa... no kyllä mä olen silti, vaikken siltä NÄYTÄ).



Ei voi mitään, mutta siis tosiaan, aina se puhuminen ei auta. Luulin että hänelle voisi puhua, esiintyy hyvinkin empaattisena ihmisenä ja kovasti aina puhuu toisten asioista. ap

Myöntämällä että sä olet väsynyt saati auttamalla, hän myöntäisi että miehellä on jotain tekemistä sen asian kanssa. Nähty on tällaistakin.

mitenkään lämmöllä suhtautunut tuon jälkeen. On pyytänyt monesti poikaansa auttamaan mm. rempassa mutta on ohittanut minut kokonaan. Niin joo, ja on sanonut kyllä kerran että "et kyllä näytä yhtään väsyneeltä" (jaa... no kyllä mä olen silti, vaikken siltä NÄYTÄ). Ei voi mitään, mutta siis tosiaan, aina se puhuminen ei auta. Luulin että hänelle voisi puhua, esiintyy hyvinkin empaattisena ihmisenä ja kovasti aina puhuu toisten asioista. ap

mulle, että "Janne sentään hoitaa lapsiakin aina välillä. Ei kaikki miehet hoida"..



Joo, mun mies tosiaan joskus hoitaa lasten iltapuuhat kun on kotona jne.. Kotitöitä ei kylläkään tee (tietysti kun olen kotona, on mulla enemmän aikaa hoitaa ne).



Mutta siis, olen kyllä vähän katkera tuosta anopille. Tuosta suhtautumisesta :( .

että tarvitset miestäsi kotona, hän pyytää poikansa tekemään omia hommiaan. Se on jo ilkeää.

miksi miehesi ei ole sopinut äitinsä kanssa hoitoavusta? Samanlaisia äiti ja poika?

Missä on sinun vanhempasi?

jos hän ei ole hoitanut osuuttaan kotonakaan?

jos hän ei ole hoitanut osuuttaan kotonakaan?

Ei kehtaa sanoa ei, eikä muutenkaan MITÄÄN poikkipuolista sanaa anopille. On sanonut että esikoinen voisi tulla kylään, mutta anoppi oli sanonut, että hän ilmoittelee kun joskus on sopiva aika (tätä aikaa ei tullut...). Anoppi puuhaa paljon kaikkea: leipoo, askartelee, hoitaa pihaa, on vapaaehtoistyössä jne...

Olen kyllä jo hyväksynyt tilanteen ettei anopista ole avuksi, lähinnä mielessä kummittelee tuo sen suhtautumistapa, mikä oli mielestäni todella ikävä. ap

hänen miettiä, keneen hän on sitoutunut; onko hän enemmän vaimonsa mies vai äitinsä poika.

Tosi ikävää, vaikka luotit häneen niin paljon, että avauduit. Mun äiti on kans just tollanen. No, enpä paljon mitään enää hänelle kerrokaan. Anoppi onkin sitten maailman empaattisin ja hänellä oli muuten aika samanlainen äitisuhde, kuin minulla. Että mieheni nai näköjään äitinsä luonteisen ja -tapaisen naisen ;)



Voimia sinulle jaksamiseen. Toivottavasti saat apua ja muista, että jokainen päivä on eteenpäin :)

Minusta pojan pitää katkaista napanuora ja siihen kuuluu se, että jos mies ei tee kotona kotitöitä niin ei hänen tilalleen pidä äitiään vaatia. Kyllä se on ap:n oma perhe, jossa asiat pitää järjestää eikä pidä ajatella, että äiti tulee ja auttaa.



Ihan ensin ap:n kannattaa kasvaa aikuiseksi ja tajuta, että anoppi ei ole osa perhettä. Hänen ei todellakaan tarvitse tarjota apuaan tilanteeseen, joka on ap:n ja miehensä välinen. Ja sitten ap:n tulee miehensä kanssa miettiä, miten molemmat jaksavat eteenpäin.



Tai toinen vaihtoehto on se, että annette anopille määräysvallan perheessänne, kun kerran kaikesta päätellen se on anoppi, joka voi perheenne ongelmat ratkoa ettekä te itse.

sitten anoppi aina olettaa että poikansa rientää apuun ? Esimerkiksi anoppi ja appiukko suunnittelee talon rakentamista. Anoppi sanoi minulle, että: Janne tulee sitten yhdeksi työmieheksi tontille.



Sanoin, että mieheni on jo nyt paljon poissa, että mitenköhän sitten perhe-elämä ja muu... Anoppi siihen vaan jotain, "noo...niin". Siis hän oli sitä mieltä että hänen aikuinen poikansa tulee totta kai rakentamaan taloakin vaikka nyt jo ollaan aika piipussa jaksamisen kanssa.



Anoppi myös monesti on tuputtanut omia kasvatusnäkemyksiään ja ajatuksiaan (esim. hän on uskovainen ja on antanut meille paljon kristillisiä kirjoja vaikka olemme ateisteja, järkyttyi kun meille tulee siviilivihkiminen jne..)... Luulin, että hänelle voisi olla REHELLINEN ja kertoa miltä tuntuu, kun itse tulee kylään ja kysyy että mitä kuuluu. Aloin silloin itkeä ja kertoa väsymyksestäni.



En mä nyt ole odottanut että anopin pitäisi pelastaa kaikki, ihmettelen hänen kylmää, veemäistä asennetta. Itse en todellakaan kehtaisi suhtautua noin, jos joku mulle väsymystään itkisi.



ap

Tuo on niiiiiiin tyypillistä. Kuulostaa ihan oman anoppini ajatuksilta. :(((



Anopin mielestä sinun, anoppi-kielellä ilmaistuna: kotona lorvailevan lastenhoitajan, hommat ovat niin helppoja eikä niitä voi raskaudessaan verrata mitenkään "Jannen" "oikeisiin töihin" ja ahkeraan panostukseen. Tottakai anopin mielestä se oma ihana lapsi joutuu aina tekemään ne raskaimmat työt ja sinä vain vaadit ja vaadit häneltä vieläkin lisää. Ettäs kehtaat, mokomakin "turhasta valittaja" ja "patalaiska narisija". Marttyyri-anopillasi riittäisi varmaan myös paljon tarinoita siitä, miten hänellä itsellään on aina ollut niiiiin paljon rankempaa, mutta hän ei koskaan valittanut vaivoistaan kenellekään. Hän vain kesti kaiken kuten jokaisen "kunnon ihmisen" täytyisi tehdä.



Muista AP tämä opetus: anopille EI KOSKAAN voi eikä kannata olla rehellinen. Hän tulee vielä käärmemäisesti käyttämään sanojasi sinua itseäsi vastaan.

Vuosien saatossa olen oppinut patoamaan puheitani anopin kanssa. Hänelle ei voi kertoa mitään, mistä voisi puolella sanallakaan ymmärtää niin, että hänen poikaansa arvostellaan. Meillä sama "virsi" jos puhun, miten on rankkaa lasten kanssa niin heti tulee anopilta "joo, mutta sitten vielä x käy sen päälle töissä ja osallistuuhan hän kotitöihinkin, ei kaikki miehet niin tee ja blaa blaa".



Luulen, että anoppi on jollain tapaa katkera omasta elämästään; puoliso oli paljon töiden vuoksi poissa kotoa plus se vanhoillinen meno, että naiset passaa miehiä (siivoaa kodin, käy kaupassa, laittaa ruuat, silittää miehen vaatteet...). Ei sitten halua suoda yhtään sen parempaa osaa miniällekään. Ja huh, niinkuin minulla jo ei olisi ollut tekemistä siinä, että kitken mieheni ajatusmaailmasta pois sitä minkä on lapsuudessaan oppinut äidiltään että naiset on miesten palvelijoita! Ja sopivasti anoppi unohtaa, että tietyssä elämänvaiheessa heille oli palkattu kotiapulainen, jotta hän itse pääsi välillä työelämään.