Lue keskustelun säännöt.
Miten kauan jatkaisitte lahja-automaattina oloa kummilapselle?
22.12.2011 |
Kummilapseni asuu 200km päässä, mikä täällä susirajalla nyt ei ole minun mielestäni kauhean pitkä matka. Jouluksi lähetän lahjan, mutta tänne päin ei kuulu mitään, ei soittoa, tekstaria tai muuta kiitosta. Anteeksi vaan, mutta minun mielestäni ON epäkohteliasta, että lahjasta ei kiitetä edes tekstarilla, saati että kummillekin voisi lähettää joskus vaikka piirustuksen tai suklaata. Tuntuu yksipuoliselta. Tähän nyt vastaaarmaan kaikki jotka väittävät että eivät odota kiitosta tai vastalahjaa. Minä odotan, se kuuluu hyviin tapoihin.
Kommentit (27)
lahja-automaattina olemisen. Sen sijaan hän voisi soittaa kummilapsen perheeseen ja kysyä kuulumisia. Lapset saavat ihan liikaa lahjoja jouluisin muutenkin ja jos ei tunne lasta, todennäköisesti ostaa ihan pöhköjä lahjoja. Lapsi nakkaa ne jonnekin nurkkaan, äitinsä myy huuto.netissä tms.. Sähän voisit vaikka ostaa vuohen ja laittaa lapselle kortin, että vuohi on ostettu. Olen ihan tosissani. En kylläkään itse kuulu kirkkoon enkä ole kenenkään kummi. Lapsillanikaan ei ole kummeja. Joten voitte suodattaa viestini miten haluatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50 kilsan päässä, poika nyt 8-v. Yksillekään synttäreille ei ole kutsua tullut. Yhtään kuvaa ei edes lapsesta ole saatu (minä ja toinen kummi) Lahja-automaatteina on oltu tähän asti, tänä vuonna päätimme toisen kummin kanssa, että unohdamme koko pojan. Mitään riitoja ei ole pojan äiti on vain omituinen, ilmeisesti tarvitsi paperille nimet ristiäisiä varten.
tyhmistä vanhemmistaan. Minullekaan ei ikinä kuulu kiitosta lähettämistäni lahjoista, enkä ole kummityttöä moneen vuoteen nähnyt enkä ikinä ole hänestä esim. koulukuvaa saanut.
Silti ajattelen että hoidan kummin velvollisuuteni edes lahjojen muodossa joko konfirmaatioon tai 18v asti.
t. toinen lahja-automaatti
Mulla yksi kummilapsi, joka on varmaan jo 16v.
Hänen ollessa 6v. lopetin lahjojen oston, koska en ole misssän tekemisissä perheen kanssa.
En osta lapselle lahjoja, jota en näe koskaan.
Kenenkään kummiksi en aio suostua enään koskaan, koska en jaksa olla kauhean kiinnostunut muiden lapsista, kuin omistani.
Tykkään silti lapsista paljon, mutta tuntuu että kaikki rahat menee omiin lapsiin.
Musta on tyhmää ostaa jollekin lapselle lahjoja, joita ei edes tunne.
Omieni lasten kummit käy meillä säännöllisesti vierailulla. Ovat meillä monta yötä vierailulla.
Toinen antaa hulppeet lahjat ja toinen ei anna enään mitään, mutta läsnäolo riittää. Ovat sukulaisia nämä kummit.
No, siskoni tietää kenet on lapsensa kummiksi valinnut. En osta lahjoja kellekään enkä kortteja lähettele. End of Story.
Meillä useampi kummilapsi, ne jotka pitävät yhteyttä meihin ja tavataan muutenkin kuin synttäreillä, niille ostan ns. parempia lahjoja, koska tiedän mistä pitävät ja ne ovat minulle läheisempiä, koska myös tunnen heidät. Sitten on niitä, jotka toivovat superkalliita lahjoja, mutta kylään eivät koskaan jaksa tulla (jo teini-iässä), niin saavat joko lapaset tai sukat lahjaksi, niitä kalliita lahjoja en ole toivomuksista huolimatta ostanut (ei tosin olisi varaakaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun täytyy sanoa, että en ymmärrä tuollaista meininkiä, että lapsen täytyisi tehdä kaikkensa "ansaitakseen" kumminsa. Kummin tehtävään kuuluu nimenomaan auttaa vanhempia kasvatuksessa, ja olla mukana lapsen elämässä. Itsekin asun parinsadan kilometrin päässä kaikista kummilapsistani, joita on kolme kertynyt tässä vuosien varrella (ikää itselläkin vasta 20) mutta aina kun vain mahdollista, käyn näitä lapsosia katsomassa. Tavoitteena olen pitänyt, että näen kummilapsiani ainakin syntymäpäivien aikoihin, ja joulun aikaan, ja mahdollisuuksien mukaan muulloinkin. Haluan olla aidosti mukana kummilasteni elämässä, siihenhän lupauduin kun kummiksi ryhdyin. Enkä ole odottanut että vanhemmat itse minulle lasten kuulumisia kertoisivat, vaan aina olen itse pitänyt yhteyttä ja kysellyt itse mitä lapsille kuuluu, ja välillä soitellutkin heille. Se kuuluu nimenomaan kummin tehtäviin olla kiinnostunut kummilapsestaan, ei lapsen vanhempien kuuluisi sellaisista huolehtia, että kummiside pysyy. Tottakai on eri asia ja hankalampi hoitaa suhdetta lapseen, mikäli vanhemmat eivät edes vastaa kyselyihin tai puheluihin, mutta lasta ei saa rangaista vanhempiensa vuoksi. Kummin tehtävä on vastuullinen, ei sitä voi ottaa vastaankaan vain "lahjanantaja-automaattitehtävänä", vaan oikeana kasvatusapuvastuuna. Onhan vanhempiakin tottakai erilaisia, mutta minusta vastuu kummisuhteen hoitamisessa on pääosin kummilla. Vanhemmat ovat osoittaneet luottamista pyytäessään kummiksi. Ihmisillä on varmasti erilaisia näkemyksiä kummiasiasta, mutta itse näen kummit ja kummilapset siunauksena. Itselläni on omiin kummeihin edelleen läheiset välit, koska ovat elämässäni olleet läsnä, ja omiinkin kummilapsiini haluan läheiset siteet luoda ja heidän elämässään olla. Mutta alkuperäiseen kysymykseen vastaisin, että lahjoja itse varmaan annan rippikouluun asti, ja sen jälkeen valmistujaislahjat ja tärkeät merkkipäivät muistan, esim. 18-vuotispäivän sekä kihlajaiset, mikäli he puolisot löytävät.
minä vein muutamana vuonna kummilasta teatteriin ja leffaan ja se oli synttäri-ja joululahja minulta... tämä ei suinkaan riittänyt vaan olisi vielä pitänyt ostaa tavaraa... ainuttakaan kiitosta ei tullut leffakäynneistä ja teatterikäynneistä,ei lasten vanhemmilta eikä lapselta. Lopetin sitten kokonaan. Mielestäni ihmisisuhteissa kuuluu olla edes alkeellisimmatkin käytöstavat.