Lue keskustelun säännöt.
Miksi et kouluta koiraasi positiivisella vahvistamisella?
20.12.2011 |
Miksi turvaudut edelleen rangaistuksiin ja pakotteisiin, vaikka positiivinen vahvistaminen toimii ongelmakoirillakin, normaalikoirista puhumattakaan. Kaikki koiralle tarvittavat asiat saa opetettua ilman pakotteita, joten miksi edelleen käytät niitä?
Monet kuuluisat tutkijat ja kouluttajat ovat jo kymmeniä vuosia käyttäneet positiivista vahvistamista menestyksekkäästi, ja yhä useampi koirankouluttaja siirtyy siihen "perinteisistä" menetelmistä, joten miksi et sinä?
Kommentit (56)
ottaa koira, jos siihen ei ole valmis panostamaan aikaa. Koiralle olisi parempi päästää osaavaan ja välittävään kotiin, teillä se ei saa kaikkea mitä tarvitsee. Onko oikein pitää koiraa joka on onneton? Tuskin nimittäin on onnellinen jos tilanne on mitä kuvailit.
Minkä rotuinen koira muuten on kyseessä?
Peruspuudeli. Koira 3v ja elämäntilanne on töiden suhteen muuttunut yllättäen molemmilla aikuisilla nuorimman lapsen syntymän jälkeen (1v). Mies ei osallistu koiraan ja minä katson, että mun ei myöskään tarvi laittaa koiraa etusijalle enää kun ei mieskään. Miehelle olen kyllä asian harvinaisen selvästi kertonut, mutta ei halua luopua. Joku päivä oma hermo menee vielä niin, että rakki lähtee piikille.
Ei koira varmaa olekaan onnellinen, paitsi kun mies on kotona. Kun koira on mun kanssa kotona, niin kyyhöttää jossain piilossa tuolin alla. Ongelmakoiralle ei enää uutta kotia voi etsiä, ei sitä kukaan edes ota. Miehestä onkin kiinni koiran hävitys,ei minusta!
Koiraan on panostettu aikaa, mutta minulla ei ole joka päivä aikaa pelkästään koiralle 1-3h. 5min pikalenkit, ettei sisään ulosta.
Olen surullinen kyllä koiran puolesta. Raukka pissii allensa jos pyydän luokseni. Tietää, että tulossa on joko trimmaus mitä pelkää, harjaus mitä vihaa tai sitten jotain muuta pelkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistää kyllä vihaksi tällainen asenne.
ottaa koira, jos siihen ei ole valmis panostamaan aikaa. Koiralle olisi parempi päästää osaavaan ja välittävään kotiin, teillä se ei saa kaikkea mitä tarvitsee. Onko oikein pitää koiraa joka on onneton? Tuskin nimittäin on onnellinen jos tilanne on mitä kuvailit.
Minkä rotuinen koira muuten on kyseessä?
Peruspuudeli. Koira 3v ja elämäntilanne on töiden suhteen muuttunut yllättäen molemmilla aikuisilla nuorimman lapsen syntymän jälkeen (1v). Mies ei osallistu koiraan ja minä katson, että mun ei myöskään tarvi laittaa koiraa etusijalle enää kun ei mieskään. Miehelle olen kyllä asian harvinaisen selvästi kertonut, mutta ei halua luopua. Joku päivä oma hermo menee vielä niin, että rakki lähtee piikille.
Ei koira varmaa olekaan onnellinen, paitsi kun mies on kotona. Kun koira on mun kanssa kotona, niin kyyhöttää jossain piilossa tuolin alla. Ongelmakoiralle ei enää uutta kotia voi etsiä, ei sitä kukaan edes ota. Miehestä onkin kiinni koiran hävitys,ei minusta!
Koiraan on panostettu aikaa, mutta minulla ei ole joka päivä aikaa pelkästään koiralle 1-3h. 5min pikalenkit, ettei sisään ulosta.
Olen surullinen kyllä koiran puolesta. Raukka pissii allensa jos pyydän luokseni. Tietää, että tulossa on joko trimmaus mitä pelkää, harjaus mitä vihaa tai sitten jotain muuta pelkää.
On ongelmakoiria ja koiraongelmia, joihin ei pelkästään kehumisella tehoa, on myös kiellettävä, kun on se hetki!
Eivät kaikki koirat ole perimältään terveen hermorakenteen omaavia, miellyttämishaluisia tokovalioita ;-D
En ole provo,salitettavasti. Minä olen kaiken tehnyt,kouluttanut koiraa alusta yms yms enkä edes alun alkaen koiraa palavasti halunnut. Mies sen vain toi kotiin.
Mies se on joka ei koirasta tahdo luopua eikä sen eteen edes mitään tee(anna edes ruokaa,ei missään välissä). Miehelle olen siis kertonut, ettei me koiran kanssa tulla juttuun ja että haluan sen pois täältä.
löytyy jo lukematon määrä koirankouluttajia, jotka kouluttavat niitä ongelmakoiriakin positiivisesti. Se positiivinen vahvistaminen kun oikein käytettynä tepsii oli koira mitä rotua tahansa tai ongelmakoira tai ongelmaton koira.
Samalla tavalla opetetaan leijonia, tiikereitä, valaita, kirahveja, lintuja jne. joten kyllä sillä nyt koiratkin saadaan opetettua. Koira kun on jo luontaisesti suuntautunut tekemään yhteistyötä ihmisen kanssa, toisin kuin muut eläimet.
On ongelmakoiria ja koiraongelmia, joihin ei pelkästään kehumisella tehoa, on myös kiellettävä, kun on se hetki!
Eivät kaikki koirat ole perimältään terveen hermorakenteen omaavia, miellyttämishaluisia tokovalioita ;-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ongelmia koiralla sitten on?
Ongelmakoirallekin voi löytää uuden kodin, helppoa se ei ole jos haluaa hyvän kodin sille etsiä mutta kyllä niitäkin ihmisiä löytyy jotka ovat valmiita antamaan uuden mahdollisuuden hankalillekin koirille.
En ole provo,salitettavasti. Minä olen kaiken tehnyt,kouluttanut koiraa alusta yms yms enkä edes alun alkaen koiraa palavasti halunnut. Mies sen vain toi kotiin.
Mies se on joka ei koirasta tahdo luopua eikä sen eteen edes mitään tee(anna edes ruokaa,ei missään välissä). Miehelle olen siis kertonut, ettei me koiran kanssa tulla juttuun ja että haluan sen pois täältä.
Mm. syntymäperimänään stressi ja pariin koiratappeluun jouduttuaan pelkoa kaikkea vierasta kohtaan. Tärisee ja rähjää ja uikuttaa muita koiria nähdessään. Mulla ei tosiaan enää aika riitä piskille, kun tässä on lapset ja työt hoidettava etusijalla pois. Siksi miehelle olen puhunutkin piikille viemisestä ja muutaman kkk, mutta puheet menee kuuroille korville. Jos koiran vien itse, niin avioero tulee. Kärsijäksi jää koira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vielä keskustella miehesi kanssa. Ei kai hänenkään mielestä voi olla hyvä jos koira on koko ajan onneton ja stressaa.
Jos koiralla ei ole tuon "pahempia" ongelmia, uskoisin että sille voi vielä kotikin löytyä. Jos siis ei ole aggressiivinen ihmisille tai täysin sekopäinen.
Heikko hermorakenne on hankala, mutta tiedän tapauksia missä nimenomaan positiivisella vahvistamisella on saatu vapisevista, kaikkea pelkäävistä ja stressaavista koirista vielä toimivia yksilöitä.
Ymmärrän ettei sinulla riitä aika koiran hoitamiseen, kun et kerran alunperin koiraa edes ollut itse ottamassa. Mutta koita puhua miehellesi järkeä, se on jo eläinrääkkäystä jos tieten tahtoen pitää koiraa jatkuvassa stressissä ja kodissa missä siitä ei pystytä tarpeeksi hyvin huolehtimaan.
Mm. syntymäperimänään stressi ja pariin koiratappeluun jouduttuaan pelkoa kaikkea vierasta kohtaan. Tärisee ja rähjää ja uikuttaa muita koiria nähdessään. Mulla ei tosiaan enää aika riitä piskille, kun tässä on lapset ja työt hoidettava etusijalla pois. Siksi miehelle olen puhunutkin piikille viemisestä ja muutaman kkk, mutta puheet menee kuuroille korville. Jos koiran vien itse, niin avioero tulee. Kärsijäksi jää koira.
Ei auta miehelle puhuminen. Valittaa vain, kun käsken koiraa häipymään tai en suostu ottamaan mukaani ulos. No eipä herrakaan sitä ulkoiluta, rapsuttaa ja leikkii vaan. Niin kuin sanottua: joku päivä vielä menee hermo rakin perkeleeseen niin, että vien sen piikille. Olisi muuten hyvä joululahja itselleni btw.
vielä keskustella miehesi kanssa. Ei kai hänenkään mielestä voi olla hyvä jos koira on koko ajan onneton ja stressaa.
Jos koiralla ei ole tuon "pahempia" ongelmia, uskoisin että sille voi vielä kotikin löytyä. Jos siis ei ole aggressiivinen ihmisille tai täysin sekopäinen.
Heikko hermorakenne on hankala, mutta tiedän tapauksia missä nimenomaan positiivisella vahvistamisella on saatu vapisevista, kaikkea pelkäävistä ja stressaavista koirista vielä toimivia yksilöitä.
Ymmärrän ettei sinulla riitä aika koiran hoitamiseen, kun et kerran alunperin koiraa edes ollut itse ottamassa. Mutta koita puhua miehellesi järkeä, se on jo eläinrääkkäystä jos tieten tahtoen pitää koiraa jatkuvassa stressissä ja kodissa missä siitä ei pystytä tarpeeksi hyvin huolehtimaan.
Mm. syntymäperimänään stressi ja pariin koiratappeluun jouduttuaan pelkoa kaikkea vierasta kohtaan. Tärisee ja rähjää ja uikuttaa muita koiria nähdessään. Mulla ei tosiaan enää aika riitä piskille, kun tässä on lapset ja työt hoidettava etusijalla pois. Siksi miehelle olen puhunutkin piikille viemisestä ja muutaman kkk, mutta puheet menee kuuroille korville. Jos koiran vien itse, niin avioero tulee. Kärsijäksi jää koira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän avioliittokaan ei kuulosta kovin onnelliselta jos miehesi käyttäytyy noin! Ennustan eroa ennemmin tai myöhemmin.
Teidän avioliittokaan ei kuulosta kovin onnelliselta jos miehesi käyttäytyy noin! Ennustan eroa ennemmin tai myöhemmin.
Kyllä meillä on kuule ihan kiva avioliitto. Koira on ainoa, joka aiheuttaa närää. Täällä lukemalla sinä et ole mikään sanomaan onko jonkun avioliitto onnellinen vai ei.
Avioliitossa kun kantava voima on se, että PÄÄTTÄÄ olla yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nimetön ilmoitus eläinsuojeluun, että tiedät koiran jota ei hoideta asiallisesti. Teille siitä ei tule seuraamuksia sillä hoidatte kuitenkin koiraa, mutta voisi säikäyttää miehen ajattelemaan asiaa jos eläinsuojeluväki ottaa yhteyttä.
Eikä minustakaan vaikuta kovin järkevältä avioliitolta, onnellisudesta en tiedä mutta mitä järkeä on olla miehen kanssa joka ei pysty ottamaan vastaan fatkoihin perustuvaa kriitikkiä eikä kuuntelemaan puolisoaan näinkin tärkeässä asiassa.
miettinyt onko näin ajattelevilla ihmisillä jotenkin huono itsetunto, kun eivät kestä ajatusta että koira ei pidä ihmistä laumanjohtajana ja joilla on tavoitteena alistunut koira sen sijaan että koiran kanssa tehtäisiin yhteistyötä.
vahvistamista ja sopivassa määrin sähköpamppua. Koira on alistettava TÄYSIN laumanjohtajalle eli isännälle. Siinä ei pelkät positiivisuudet auta.
Ainakaan suojelukoirien osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ei tarvi olla namikouluttaja eikä tarvi olla väkivaltaa käyttävä tyranni koirien kanssa.
Kun tekee niin kun itse uskoo parhaaksi ja kuuntelee koiraa niin pääsee jo älyttömän pitkälle, tasolle joka tavalliselle koiran omistajalle riittää. Ei siihen tarvitse mitään naksuttimia tai nameja. Koira on laumaeläin ja se tahtoo miellyttää omistajiaan. Palkaksi riittää se että omistaja huomioi koiran.
Ja tiedän koiria joille ei positiivinen vahvistaminen sovi. Esim. ystäväni bordercollie nartulle ei toimi pelkkä positiivinen vahvimistaminen, jos sillä tarkoitetaan sitä että kielletään ja kun koira lopettaa niin palkitaan. Nimittäin se on sen verran kekseliäs että tekee kiusallaan "pahaa" jotta saa sen jälkeen huomiota jne..
Se että omistaja on johdonmukainen ja koiralla on selkeät säännöt, ei ole mikään huono vaihtoehto millekään koiralle.
Ja minä nauran aina kun näen noita naksuttimien kanssa kulkevia koiran omistajia.
Koiran ja sen omistajan välinen suhde ei ole ihan kunnossa jos pitää nameilla ja naksuilla koiraa yrittää pitää lenkillä tai muualla kurissa.
Otapa selvää ennen kuin kirjoitat, positiivinen vahvistaminen ei tarkoita että kielletään ja kun koira lopettaa kehutaan. Se ei myöskään ole pelkkää namittamista, eikä naksutinta ole pakko käyttää. Se on kätevä jos se itselle sopii mutta läheskään kaikki positiivisesti kouluttavat eivät sitä käytä. Ja se johdonmukaisuus & selkeät säännöt kuuluvat myös positiiviseen vahvistamiseen.
Eli ei tarvi olla namikouluttaja eikä tarvi olla väkivaltaa käyttävä tyranni koirien kanssa.
Kun tekee niin kun itse uskoo parhaaksi ja kuuntelee koiraa niin pääsee jo älyttömän pitkälle, tasolle joka tavalliselle koiran omistajalle riittää. Ei siihen tarvitse mitään naksuttimia tai nameja. Koira on laumaeläin ja se tahtoo miellyttää omistajiaan. Palkaksi riittää se että omistaja huomioi koiran.Ja tiedän koiria joille ei positiivinen vahvistaminen sovi. Esim. ystäväni bordercollie nartulle ei toimi pelkkä positiivinen vahvimistaminen, jos sillä tarkoitetaan sitä että kielletään ja kun koira lopettaa niin palkitaan. Nimittäin se on sen verran kekseliäs että tekee kiusallaan "pahaa" jotta saa sen jälkeen huomiota jne..
Se että omistaja on johdonmukainen ja koiralla on selkeät säännöt, ei ole mikään huono vaihtoehto millekään koiralle.
kun hyvin monet koiranomistajat ymmärtävät positiivisen ehdollistamisen ja pehmeät metodit aivan väärin ja unohtavat samalla täysin koiran perimmäisen ja pohjimmaisen luonteen.
Ja sama toisin päin: naksuttelijat eivät ymmärrä, ettei jokainen naksuttamaton ole mielipuolinen koiranhakkaaja.
T. onnellisen koiran emäntä
on jo nyt hirvittävä määrä, suurin osa sellaisilla omistajilla jotka eivät turvaudu vain positiiviseen vahvistamiseen vaan päinvastoin.
Naksuttelua on tähän turha vetää mukaan, positiivinen vahvistaminen ei ole = naksuttaminen, eivätkä kaikki positiivisen vahvistamisen kannattajat käytä naksutinta.
Ymmärrämme varsin hyvin etteivät kaikki toisin ajattelevat ole koiranhakkaajia, mutta kun ne kevyemmätkin pakotteet ovat turhia ja tarpeettomia.
kun hyvin monet koiranomistajat ymmärtävät positiivisen ehdollistamisen ja pehmeät metodit aivan väärin ja unohtavat samalla täysin koiran perimmäisen ja pohjimmaisen luonteen.
Ja sama toisin päin: naksuttelijat eivät ymmärrä, ettei jokainen naksuttamaton ole mielipuolinen koiranhakkaaja.
T. onnellisen koiran emäntä
Samalla tavalla opetetaan leijonia, tiikereitä, valaita, kirahveja, lintuja jne. joten kyllä sillä nyt koiratkin saadaan opetettua. Koira kun on jo luontaisesti suuntautunut tekemään yhteistyötä ihmisen kanssa, toisin kuin muut eläimet.
Se tapa, jolla vaikkapa linnuille opetetaan temppuja, ei vastaa kyllä ihan täysin sitÄ, miten koira kasvatetaan perheen ja yhteiskunnan jäseneksi. Temppuja voidaan toki koirallekin opettaa nameilla, mutta kyllä koiran pitää tietää paikkansa laumassa. Se paikan näyttäminen ei toki tarkoita väkivaltaa koiraa kohtaan, vaan ihan asennetta. Minusta Cesar Millan on aivan oikeilla jäljillä.
Itselläni on kokemusta lähinnä snautsereista, joiden kanssa olen kilpaillut mm. tokossa. Koirani ovat avoimia, iloisia ja positiivisia. Ja tottelevaisia. :)
ottaa koira, jos siihen ei ole valmis panostamaan aikaa. Koiralle olisi parempi päästää osaavaan ja välittävään kotiin, teillä se ei saa kaikkea mitä tarvitsee. Onko oikein pitää koiraa joka on onneton? Tuskin nimittäin on onnellinen jos tilanne on mitä kuvailit.
Minkä rotuinen koira muuten on kyseessä?