Lue keskustelun säännöt.
Kotisynnyttäjä linjoilla - jos haluat kysellä
Kommentit (56)
Ja koko synnnytyksen kauhein osa oli se kun ponnistuttin niin törkeesti muttei saanut ponnistaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä piti oikein uhkailla että kohta sua sit sattuu eikä enää hymyilytä jne..
että ensin ollaan että juu ei mitään epiduraalia tänne, katsokaan miten luomusädekehä kiiltelee pääni yläpuolella, ja sitten kohta huudetaan epiduraralia ja haukutaan kätilöä kun sitä ei voi antaa. Eiku, tietty ne vaan vittumaisuuttaan siellä, sehän nyt on selvää.
Niin että luepa se viesti. Taisin kirjoittaa että "jos olet niin onnekas että tällainen tauko tulee" enkä että jokaiselle tulee tämä.. Mulle se tuli ja ponnistutti vasta puolen tunnin päästä, ja niin varmaan monelle muullekin voisi tapahtua mutta kun pakotetaan ponnistamaan ilman tarvetta koska vuoro on vaihtumassa... Sairaaloissa on aika monta epäkohtaa ja huonosti asiansa tuntevia, 80-luvulle jääneitä kätilöitä..
ps. Unohtui mainita että en siis ole ap, takana 1 sairaalasynnytys ja jos toinen tulisi niin miettisin kyllä tosissani kotisynnytystä (mutten kuitenkaan uskaltaisi vaan menisin sairaalaan synnyttämään tokan ja jos se sujuisi hyvin, synnyttäisin ehkä kolmannen sit kotona).
lapsi- ja äitikuolemat synnytyksessä olleet hurjan paljon yleisempiä kuin nykyään? Tähän ei tainneet olla syynä lääkekoktailit?
ensin ollaan että juu ei mitään epiduraalia tänne, katsokaan miten luomusädekehä kiiltelee pääni yläpuolella, ja sitten kohta huudetaan epiduraralia ja haukutaan kätilöä kun sitä ei voi antaa. Eiku, tietty ne vaan vittumaisuuttaan siellä, sehän nyt on selvää.
Öööö mikä luomusädekehä? Jos ei ota epiduraalia nii sit ollaan ihan luomuhippejä vai? Siis on pakko ottaa jotain minkä TUNNETTU vaikutus on mm. halvaantuminen jaloista alaspäin ja se ettei pysty ponnistamaan jne. Ja jos ei ota niin on sädekehä pään päällä? Kummallista ajattelua sulta.
Ihan vinkiks; on muitakin kivunlievityskeinoja kun se epiduraali, kannattaa varmaan tutustua..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisitko suostunut kätilösi suosituksesta seuraavissa tilanteissa lähtemään sairaalaan:
-vihreä tai verinen lapsivesi
-huonosti etenevä synnytys, heikot supistukset
-vauvan sydänäänilaskut
-ongelmat istukan irtoamisessa
-runsas verenvuoto synnytyksen jälkeen
Ja tarkoittiko 7 minuutin matka sairaalaan ajomatkaa? Paljonko siihen päälle siirtymiset autoon/ambulanssiin, ambulanssin tulo paikalle, siirtyminen sairaalassa synnytys- tai leikkaussaliin?
Sairaalassa, jossa on hätäsektiovalmius 24/7, lapsi on maailmassa yleensä alle 10 minuuttia sektiopäätöksestä. Myös verenvuodoissa jokaisella minuutilla on merkitystä.
turvallisuutta sillä, että on turvallista kun kaikki on hyvin eikä riskisynnytys.
Mutta eikö siinä tilanteessa, kun kaikki on hyvin se sairaalakin on turvallinen? Mutta juuri yllättävissä ongelmatilanteissa se kotisynnytys ei olekaan turvallinen, mutta sairaala on edelleen turvallisempi kuin koti.
-> Eli kotisynnytys ei ole yhtä turvallinen kuin sairaalasynnytys. Minkä jo Hollannin tilastot tosiaan osoittaa.
Ei sairaalassa tarvii vetää kaikkia mömmöjä ja maata liikkumatta, kyllä sielläkin hyvin menevässä synnytyksessä voi itseään kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kolmen ensimmäisen lapsen kohdalla mutta päätynyt sitten helppous syistä sairaalasynnytyksiin, synnyttänyt poliklinisesti yhden lapsen. Yhden kanssa oltiin useampi päivä valohoidon takia.
itse koen normaalissa raskaudessa kotisynnytyksen turvalliseksi ja eihän kukaan riskisynnyttäjä nyt vcarmaan kotona haluaisikaan synnyttää.
itse neljännen kanssa olin pienen riskin synnyttäjä mutta sain synnyttää sairaalassa luomusti veteen. Kätilö tuli paikalle vasta, kun vauvan pää näkyi.
Jos kotisynnytys olisi helpommin järjestettävissä niin olsiin varmasti synnyttänyt kakkosen ja kolmosen kotona.
epiduraalin ja se oli kuin taivas mulle, kivut lakkasi kunnes alkoi ponnistuvaihe. Ehkä sain juuri oikean määrän epiduraalia, koska ponnistuvaiheeseen se ei vaikuttanut. Ponnistusvaihe oli kyllä kivun puolesta helvetillinen, mutta oli onneksi nopeasti ohi, n.12min
Toisessa synnytyksessä en saanut epiduraalia vaikka sen halusin. Synnytys meni hyvin, mutta olin kyllä kamalan kamalan kipeä. Ekasta ei jäänyt traumoja, ei tästä toisestakaan, mutta muistan että synnytys oli karmea, tai siis se kipu.
Ponnistusvaihe oli yhtä kamala kuin ekalla kerralla ja kesti jonkun minuutin pidempään kuin ensimmäisellä kerralla.
Jos saisin vielä kolmannen lapsen niin ehdottomasti haluaisin epiduraalipuudutuksen jos vain saisin.
Eikö muuten ponnistusvaiheeseen ole mitään puudutetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
epiduraalin ja se oli kuin taivas mulle, kivut lakkasi kunnes alkoi ponnistuvaihe. Ehkä sain juuri oikean määrän epiduraalia, koska ponnistuvaiheeseen se ei vaikuttanut. Ponnistusvaihe oli kyllä kivun puolesta helvetillinen, mutta oli onneksi nopeasti ohi, n.12min
Toisessa synnytyksessä en saanut epiduraalia vaikka sen halusin. Synnytys meni hyvin, mutta olin kyllä kamalan kamalan kipeä. Ekasta ei jäänyt traumoja, ei tästä toisestakaan, mutta muistan että synnytys oli karmea, tai siis se kipu.
Ponnistusvaihe oli yhtä kamala kuin ekalla kerralla ja kesti jonkun minuutin pidempään kuin ensimmäisellä kerralla.
Jos saisin vielä kolmannen lapsen niin ehdottomasti haluaisin epiduraalipuudutuksen jos vain saisin.
Eikö muuten ponnistusvaiheeseen ole mitään puudutetta?
epiduraalin ja se oli kuin taivas mulle, kivut lakkasi kunnes alkoi ponnistuvaihe. Ehkä sain juuri oikean määrän epiduraalia, koska ponnistuvaiheeseen se ei vaikuttanut. Ponnistusvaihe oli kyllä kivun puolesta helvetillinen, mutta oli onneksi nopeasti ohi, n.12min
Toisessa synnytyksessä en saanut epiduraalia vaikka sen halusin. Synnytys meni hyvin, mutta olin kyllä kamalan kamalan kipeä. Ekasta ei jäänyt traumoja, ei tästä toisestakaan, mutta muistan että synnytys oli karmea, tai siis se kipu.
Ponnistusvaihe oli yhtä kamala kuin ekalla kerralla ja kesti jonkun minuutin pidempään kuin ensimmäisellä kerralla.
Jos saisin vielä kolmannen lapsen niin ehdottomasti haluaisin epiduraalipuudutuksen jos vain saisin.
Eikö muuten ponnistusvaiheeseen ole mitään puudutetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisitko suostunut kätilösi suosituksesta seuraavissa tilanteissa lähtemään sairaalaan: -vihreä tai verinen lapsivesi RIIPPUU - yleensa kätiloillä on happilaitteet mukana
-huonosti etenevä synnytys - EN HETI
heikot supistukset - EN HETI
-vauvan sydänäänilaskut RIIPPUU TILANTEESTA-ongelmat istukan irtoamisessa EN HETI,
-runsas verenvuoto synnytyksen jälkeen- Kätilo on varatunut tähän
Ja tarkoittiko 7 minuutin matka sairaalaan ajomatkaa? 7 minuuttia kaikkineen (ihan vieres sairaala)
.
siinä artikkelissa oli vastaus.
CONCLUSION: The Netherlands has a relatively high number of older mothers and multiple pregnancies, but this only partly explains the high Dutch perinatal mortality rate which still ranks unfavourably in the European tables.
eikä siinä ole mainintaa synnytyspaikasta ollenkaan eli tarvitaan lisää dataa että pystytään tekemään jonkinlainen päätelmä.
USAn tilastojen perusteella sanoisin että lapsikuolleisuuteen vaikuttaa seuraavat seikat vahvasti.
- äidin rotu
-sosioekonominen tausta
-lasten lkm
-monesko synnytys
-äidin ikä
-missä asut
-syntymäpaino
-raskaus vko
-monikko raskaus
-siviilisääty
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä siinä ole mainintaa synnytyspaikasta ollenkaan eli tarvitaan lisää dataa että pystytään tekemään jonkinlainen päätelmä.
Ja jotenkin hollantilaiset naiset onnistuu eroamaan eurooppalaisista kanssasisaristaan lasten iässä ja sosio-ekonomisessa taustassa ja blaa blaa. Sä tarvit todella ison annoksen itsepetosta kuvitellaksesi että hollannin lapsikuolleisuuden taustalla olisi mikään muu kuin se että maa on tunnettu kotisynnytyksistään.
ehkä meillä on erona se, että minusta synnnytys ei ole sairaus jota pitää medikaalisesti hoitaa.
Mielummin keskustelisin asiasta kiinnostuneen kanssa. Jos sinä et usko kotisynnytykseen tai halua sitä niin miksi kommentoit> en ymmärrä.
Joo, synnytys ei ole sairaus, mutta kaikki ei aina mene kuten elokuvissa. Otetaanpa vaikka esimerkkinä oma synnytykseni, jossa toinen lapsi syntyi perätilassa, napanuoraan kuristuneena. Ei ollut kuollut, mutta jos olisin kotona ollut niin varmasti meillä ei olisi kaksosia. Jos en olisi ollut sairaalassa, niin lapsi olisi menehtynyt, ei kätilö olisi pelkästään saanut häntä eloon.
Sitäpaitsi, ei kotisynnyttäminen ole uskon asia.
Se oma luulosi komplikaatioista on uskon asia..
Miksi kukaan käyttää sitä hirveää shittiä? Siis epiduraalia? Mulle ilmoitti kätilö että olen hänen mielestään liian hyväntuulinen synnyttäjä ja että kohta alkaa sattua ja lujaa, jos en ota epiduraalia. Ja kun sanoin etten ota, se tuli hetken päästä "antamaan viimeisen mahdollisuuden" ja vakuuttamaan että jos en nyt ota sitä, saan kärvistellä kamalassa tuskassa sit ja se on oma vikani..! Miksi ihmeessä piti oikein uhkailla että kohta sua sit sattuu eikä enää hymyilytä jne.. Hullu ämmä.
Jos kätilöiden ammattitaitoa sais parannettua, uskaltaisin ehkä luottaa sairaalaan seuraavalla kerralla. Mutta kun on arpapeliä kuka sieltä osuu kohdalle niin mielummin jossain muualla tai itse palkatun kätilön kanssa..