Tunnetko ihmisiä, jotka ovat heikkolahjaisia, mutta eivät kuitenkaan kehitysvammaisia?

Ruotsiksi en rupee luettelee kuukausia kun en oikein muista niitä😃

Kertotaulutkin osaan mutta emmä nyt niitä jaksa luetella😃

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää kysellä tunnetko heikkolahjaisia?

Mikä on kysyjän motiivi? Tuntuuko hänestä hienolta olla sitä heikkolahjaista jotenkin parempi tai lahjakkaampi? Outo keino nostaa omaa itsetuntoaan.

Jos ei tehdatyöntekijöitä, roskakuskeja, siivoojia, keittäjiä ja hoitajia olisi niin mistään ei tulisi mitään. Eihän?

Tässä on siis vastaus siihen, että meitä kaikkia todellakin tarvitaan.

👍

Viisas on se joka ei mittaile ja arvostele ihmisiä. Ymmärtäväinen rehellinen on jo paljon.

Vierailija kirjoitti:

Viisas on se joka ei mittaile ja arvostele ihmisiä. Ymmärtäväinen rehellinen on jo paljon.

👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin mieluummin kehitysvammainen kuin heikkolahjainen ja asperger-piirteinen, joka vain epävarmana ei jaksa kiinnostua mistään, koska lähes kaikki ammatit vaatii nykyään tutkinnon. Kuitenkin minulta löytyy ammattikoulututkinto tavallisesta koulusta ravintola-alalta ja olen päättänyt siinä pysyä, vaikka saisin selkäsairauden. Tiedän, että fyysinen kokonikin toimii hidasteena, vaikka normaalimittainen olen. Normaalipalkkainen työ on minulle todella tärkeää, ja kokisin aikamoisen identiteettikriisin, jos olisin jossain työkeskuksessa ruuveja pussittamassa. Varmaan vammaiseksi haukkuminenkin on saanut minut välttämään työkeskuksia, erityisammattikouluja ja suosimaan vain "normaaleja" kumppaneita tai kavereita, etten vain leimautuisi lisää. Ihmettelen, että miten edes tutustuessa uusiin ihmisiin näin aikuisiällä moni voi olla sokea tyhmyydelleni tai sitten asiaa ei haluta sanoa suoraan. Olen jopa antanut joillekin fiksun ihmisen kuvan itsestäni, vaikka monta kertaa olen koittanut vakuutella, etten ole haka matematiikassa lukuun ottamatta yhteen- ja vähennyslaskuja ja tarvitsin oikeasti siinä aineessa helpotuksia. Hyvä, kun osaan edes laskea 2 + 2 = 4.

Itsepä päätin eristäytyä muista peruskoulussa, koska en jaksanut sitä, kuinka minusta levitettiin perättömiä juoruja. Tämän takia olen toivonut olevani jopa näkymätön ja täysin äänetön. Välillä halusin kavereita, mutta sitten taas muutin mieltäni, koska ajattelin, että enhän minä osaisi keksiä mitään puheenaihetta. Minun ujoa luonnetta ei ole koskaan tajuttu, mutta enhän minä edes asiasta uskaltanut puhua. Olisin halunnut mieluummin tehdä asioita yksin pelätessäni muiden reaktioita. Uskon näiden asioiden edistäneen nettiriippuvuutta peruskoulussa, mutten koskaan saanut siihen vieroitusta, mutta eipä vielä 2010-luvun alussakaan ole nettiriippuvuutta laitettu tautiluokitukseen ja asia ei ole hirveästi tapetilla verrattuna päihderiippuvuuteen, vaikka on jo tiedossa, ettei nettiriippuvuuskaan ole mikään pikku juttu, vaan nettiriippuvaisen aivot ovat identtiset päihderiippuvaisen kanssa.

Jos olisin heikkolahjaisen sijaan kehitysvammainen, niin tietäni olisi varmaan joten kuten tasoitettu. Ihan omin silmin olen tehnyt, että jopa kehitysvammaisiakin arvostetaan enemmän kuin heikkolahjaisia. Kehitysvammainen saa oman alhaisen älykkyytensä anteeksi, vaikka tekisi sen myötä jotain typerää ja harkitsematonta. Ei ole pelkoa, että itse 70-85 äo:lla alkaisin nostamaan pikavippejä, vaan mieluummin sitten köyhäilen ja pidän luottotiedot kunnossa, koska silloin asunnon ja työn saaminen ei muutu entistä vaikeammaksi, tai toimi huolimattomasti ehkäisyn kanssa. Itse asiassa se olen minä, joka on valistanut miehelle ehkäisyn tärkeydestä ja näyttänyt ovea sellaiselle, jolle ei oppi mene perille. En ole mutu-tuntumalta tehnyt tällaista diagnoosia, vaan se on ihan todettu psykologin testeissäkin, että älylliset taidot ovat heikon ja keskitasoa alemman välimaastossa. Olihan siellä pari hyvääkin aluetta, looginen päättelykyky ja yleistietous.

Sinä et oo heikkolahjaista nähnytkään kun kirjoitat noin hyvin😊 Taas psykolologeilta tullut virheellinen diagnoosi😀

Diagnoosi tästä on, mikä oli tehty yläkoulussa, ja ammattikouluaikana tutkittiin myös asiaa. Koulupsykologikin oli sitä mieltö, etten olekaan kehitysvammainen vaan laaja-alaiset oppimisvaikeudet ovat sopivin kuvaus pulmilleni epätasaisine kykyprofiileineen. En ole mutu-tuntumalta tehnyt tällaista diagnoosia.

Nämä tulokset ovat ihan tältä vuosisadalta, jos joku syntymävuottani utelee. 26 vuotta on ikää, joten ei pitäisi tänä päivänä olla pelkoa saada turhaan tyhmän papereita. Ainoa asia, johon en ole koskaan saanut vastausta, on epäily masennuksesta ollessani yläkoululainen. Olen satavarma, että olin lievästi masentunut - ilman diagnoosia.

Epäilin myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa pelätessäni liikkua pienellä paikkakunnalla kiusaajien takia, jotka aukoi minulle päätä, mikä toi aina ikävät muistot mieleen. Ehkä olen vieläkin traumatisoitunut, mutta ihan eri asiasta - koulusta johtuen pakollisista tutkinnon osista, joista yksi oli vastenmielisin lautasten kantelun takia. Se oli suoraan sanoen painajaista, ja sängystä nouseminen oli vaikeaa selkäkivun kanssa. Muista valinnaisista suoriuduin ok:sti ilman, että olisin valittanut, miten kamalaa se oli. Toki eräälle työpaikkaohjaajalle kerroin rehellisesti, että miksi olin omissa ajatuksissa oikastaakseni väärän kuvan minusta. Hän kun ensin luuli minun pärjäävän vain sellaisessa paikassa, jossa olisi muita, vaikka olen ennenkin pärjännyt yksin ja nytkin olen työkokeilussa perheenjäsenen yrityksellä, jossa on työskenneltävä yksin ja tämä sopinee minulle.

Voi tulla koska Psykologit ei tiedä näistä uudenajan Indigoihmisistä. Minulla on itsellä on kans laaja-alaiset oppimisvaikeudet diagnoosi ja minä en kyllä omasta mielestä ole mikään heikkolahjainen 😊

Vai oikein indigoihminen? Piti äkkiä googlettaa ja kuten arvelinkin, niin löytämieni tietojen mukaan näennäistieteen mukaan luotu new age-käsite, jolla viitataan epätavallisia psyykkisiä kykyjä omaaviin lapsiin. Kuulostaa niin samalta kuin jotkut enkeliterapiat ja yksisarvishoidot eli huuhaalta. Voin uskoa vielä Aspergerin oireyhtymän, autismin ja adhd:n olemassaoloon tunnistaessa itsekin ensimmäisen nepsy-oireyhtymän oireet itsessäni.

En siis usko moiseen pseudotieteeseen, vaikka olenkin heikkolahjainen. Enemmän uskon psykologin sanaa ja mahdollisesti tulevien neuropsykologien sanaa, minne olen päättänyt mennä omasta tahdosta. Tosin ainoana lääketieteen vitsauksena pidän tämän päivän ravitsemussuosituksia ja mahdollisesti koronarokotettakin maskien lisäksi, kunhan nyt saan vielä kunnolla siitä näyttöä, että tuleeko enemmistö ihmisistä kuolemaan rokotteeseen vai Koronaan.

En ihan usko, että tapaamani psykologit olisivat olleet puoskareita. Kyllä sen itsekin näen, että kykyprofiilini on epätasainen. Matematiikassa hallitsen vain yhteen- ja vähennyslaskut laskimen kanssa, mutten mitään lukion matematiikkaa, enkä osaa edes kaikkea yläkoulun matematiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin mieluummin kehitysvammainen kuin heikkolahjainen ja asperger-piirteinen, joka vain epävarmana ei jaksa kiinnostua mistään, koska lähes kaikki ammatit vaatii nykyään tutkinnon. Kuitenkin minulta löytyy ammattikoulututkinto tavallisesta koulusta ravintola-alalta ja olen päättänyt siinä pysyä, vaikka saisin selkäsairauden. Tiedän, että fyysinen kokonikin toimii hidasteena, vaikka normaalimittainen olen. Normaalipalkkainen työ on minulle todella tärkeää, ja kokisin aikamoisen identiteettikriisin, jos olisin jossain työkeskuksessa ruuveja pussittamassa. Varmaan vammaiseksi haukkuminenkin on saanut minut välttämään työkeskuksia, erityisammattikouluja ja suosimaan vain "normaaleja" kumppaneita tai kavereita, etten vain leimautuisi lisää. Ihmettelen, että miten edes tutustuessa uusiin ihmisiin näin aikuisiällä moni voi olla sokea tyhmyydelleni tai sitten asiaa ei haluta sanoa suoraan. Olen jopa antanut joillekin fiksun ihmisen kuvan itsestäni, vaikka monta kertaa olen koittanut vakuutella, etten ole haka matematiikassa lukuun ottamatta yhteen- ja vähennyslaskuja ja tarvitsin oikeasti siinä aineessa helpotuksia. Hyvä, kun osaan edes laskea 2 + 2 = 4.

Itsepä päätin eristäytyä muista peruskoulussa, koska en jaksanut sitä, kuinka minusta levitettiin perättömiä juoruja. Tämän takia olen toivonut olevani jopa näkymätön ja täysin äänetön. Välillä halusin kavereita, mutta sitten taas muutin mieltäni, koska ajattelin, että enhän minä osaisi keksiä mitään puheenaihetta. Minun ujoa luonnetta ei ole koskaan tajuttu, mutta enhän minä edes asiasta uskaltanut puhua. Olisin halunnut mieluummin tehdä asioita yksin pelätessäni muiden reaktioita. Uskon näiden asioiden edistäneen nettiriippuvuutta peruskoulussa, mutten koskaan saanut siihen vieroitusta, mutta eipä vielä 2010-luvun alussakaan ole nettiriippuvuutta laitettu tautiluokitukseen ja asia ei ole hirveästi tapetilla verrattuna päihderiippuvuuteen, vaikka on jo tiedossa, ettei nettiriippuvuuskaan ole mikään pikku juttu, vaan nettiriippuvaisen aivot ovat identtiset päihderiippuvaisen kanssa.

Jos olisin heikkolahjaisen sijaan kehitysvammainen, niin tietäni olisi varmaan joten kuten tasoitettu. Ihan omin silmin olen tehnyt, että jopa kehitysvammaisiakin arvostetaan enemmän kuin heikkolahjaisia. Kehitysvammainen saa oman alhaisen älykkyytensä anteeksi, vaikka tekisi sen myötä jotain typerää ja harkitsematonta. Ei ole pelkoa, että itse 70-85 äo:lla alkaisin nostamaan pikavippejä, vaan mieluummin sitten köyhäilen ja pidän luottotiedot kunnossa, koska silloin asunnon ja työn saaminen ei muutu entistä vaikeammaksi, tai toimi huolimattomasti ehkäisyn kanssa. Itse asiassa se olen minä, joka on valistanut miehelle ehkäisyn tärkeydestä ja näyttänyt ovea sellaiselle, jolle ei oppi mene perille. En ole mutu-tuntumalta tehnyt tällaista diagnoosia, vaan se on ihan todettu psykologin testeissäkin, että älylliset taidot ovat heikon ja keskitasoa alemman välimaastossa. Olihan siellä pari hyvääkin aluetta, looginen päättelykyky ja yleistietous.

Sinä et oo heikkolahjaista nähnytkään kun kirjoitat noin hyvin😊 Taas psykolologeilta tullut virheellinen diagnoosi😀

Diagnoosi tästä on, mikä oli tehty yläkoulussa, ja ammattikouluaikana tutkittiin myös asiaa. Koulupsykologikin oli sitä mieltö, etten olekaan kehitysvammainen vaan laaja-alaiset oppimisvaikeudet ovat sopivin kuvaus pulmilleni epätasaisine kykyprofiileineen. En ole mutu-tuntumalta tehnyt tällaista diagnoosia.

Nämä tulokset ovat ihan tältä vuosisadalta, jos joku syntymävuottani utelee. 26 vuotta on ikää, joten ei pitäisi tänä päivänä olla pelkoa saada turhaan tyhmän papereita. Ainoa asia, johon en ole koskaan saanut vastausta, on epäily masennuksesta ollessani yläkoululainen. Olen satavarma, että olin lievästi masentunut - ilman diagnoosia.

Epäilin myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa pelätessäni liikkua pienellä paikkakunnalla kiusaajien takia, jotka aukoi minulle päätä, mikä toi aina ikävät muistot mieleen. Ehkä olen vieläkin traumatisoitunut, mutta ihan eri asiasta - koulusta johtuen pakollisista tutkinnon osista, joista yksi oli vastenmielisin lautasten kantelun takia. Se oli suoraan sanoen painajaista, ja sängystä nouseminen oli vaikeaa selkäkivun kanssa. Muista valinnaisista suoriuduin ok:sti ilman, että olisin valittanut, miten kamalaa se oli. Toki eräälle työpaikkaohjaajalle kerroin rehellisesti, että miksi olin omissa ajatuksissa oikastaakseni väärän kuvan minusta. Hän kun ensin luuli minun pärjäävän vain sellaisessa paikassa, jossa olisi muita, vaikka olen ennenkin pärjännyt yksin ja nytkin olen työkokeilussa perheenjäsenen yrityksellä, jossa on työskenneltävä yksin ja tämä sopinee minulle.

Voi tulla koska Psykologit ei tiedä näistä uudenajan Indigoihmisistä. Minulla on itsellä on kans laaja-alaiset oppimisvaikeudet diagnoosi ja minä en kyllä omasta mielestä ole mikään heikkolahjainen 😊

Vai oikein indigoihminen? Piti äkkiä googlettaa ja kuten arvelinkin, niin löytämieni tietojen mukaan näennäistieteen mukaan luotu new age-käsite, jolla viitataan epätavallisia psyykkisiä kykyjä omaaviin lapsiin. Kuulostaa niin samalta kuin jotkut enkeliterapiat ja yksisarvishoidot eli huuhaalta. Voin uskoa vielä Aspergerin oireyhtymän, autismin ja adhd:n olemassaoloon tunnistaessa itsekin ensimmäisen nepsy-oireyhtymän oireet itsessäni.

En siis usko moiseen pseudotieteeseen, vaikka olenkin heikkolahjainen. Enemmän uskon psykologin sanaa ja mahdollisesti tulevien neuropsykologien sanaa, minne olen päättänyt mennä omasta tahdosta. Tosin ainoana lääketieteen vitsauksena pidän tämän päivän ravitsemussuosituksia ja mahdollisesti koronarokotettakin maskien lisäksi, kunhan nyt saan vielä kunnolla siitä näyttöä, että tuleeko enemmistö ihmisistä kuolemaan rokotteeseen vai Koronaan.

En ihan usko, että tapaamani psykologit olisivat olleet puoskareita. Kyllä sen itsekin näen, että kykyprofiilini on epätasainen. Matematiikassa hallitsen vain yhteen- ja vähennyslaskut laskimen kanssa, mutten mitään lukion matematiikkaa, enkä osaa edes kaikkea yläkoulun matematiikkaa.[/quote No jokainen uskoo mihin uskoo😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin mieluummin kehitysvammainen kuin heikkolahjainen ja asperger-piirteinen, joka vain epävarmana ei jaksa kiinnostua mistään, koska lähes kaikki ammatit vaatii nykyään tutkinnon. Kuitenkin minulta löytyy ammattikoulututkinto tavallisesta koulusta ravintola-alalta ja olen päättänyt siinä pysyä, vaikka saisin selkäsairauden. Tiedän, että fyysinen kokonikin toimii hidasteena, vaikka normaalimittainen olen. Normaalipalkkainen työ on minulle todella tärkeää, ja kokisin aikamoisen identiteettikriisin, jos olisin jossain työkeskuksessa ruuveja pussittamassa. Varmaan vammaiseksi haukkuminenkin on saanut minut välttämään työkeskuksia, erityisammattikouluja ja suosimaan vain "normaaleja" kumppaneita tai kavereita, etten vain leimautuisi lisää. Ihmettelen, että miten edes tutustuessa uusiin ihmisiin näin aikuisiällä moni voi olla sokea tyhmyydelleni tai sitten asiaa ei haluta sanoa suoraan. Olen jopa antanut joillekin fiksun ihmisen kuvan itsestäni, vaikka monta kertaa olen koittanut vakuutella, etten ole haka matematiikassa lukuun ottamatta yhteen- ja vähennyslaskuja ja tarvitsin oikeasti siinä aineessa helpotuksia. Hyvä, kun osaan edes laskea 2 + 2 = 4.

Itsepä päätin eristäytyä muista peruskoulussa, koska en jaksanut sitä, kuinka minusta levitettiin perättömiä juoruja. Tämän takia olen toivonut olevani jopa näkymätön ja täysin äänetön. Välillä halusin kavereita, mutta sitten taas muutin mieltäni, koska ajattelin, että enhän minä osaisi keksiä mitään puheenaihetta. Minun ujoa luonnetta ei ole koskaan tajuttu, mutta enhän minä edes asiasta uskaltanut puhua. Olisin halunnut mieluummin tehdä asioita yksin pelätessäni muiden reaktioita. Uskon näiden asioiden edistäneen nettiriippuvuutta peruskoulussa, mutten koskaan saanut siihen vieroitusta, mutta eipä vielä 2010-luvun alussakaan ole nettiriippuvuutta laitettu tautiluokitukseen ja asia ei ole hirveästi tapetilla verrattuna päihderiippuvuuteen, vaikka on jo tiedossa, ettei nettiriippuvuuskaan ole mikään pikku juttu, vaan nettiriippuvaisen aivot ovat identtiset päihderiippuvaisen kanssa.

Jos olisin heikkolahjaisen sijaan kehitysvammainen, niin tietäni olisi varmaan joten kuten tasoitettu. Ihan omin silmin olen tehnyt, että jopa kehitysvammaisiakin arvostetaan enemmän kuin heikkolahjaisia. Kehitysvammainen saa oman alhaisen älykkyytensä anteeksi, vaikka tekisi sen myötä jotain typerää ja harkitsematonta. Ei ole pelkoa, että itse 70-85 äo:lla alkaisin nostamaan pikavippejä, vaan mieluummin sitten köyhäilen ja pidän luottotiedot kunnossa, koska silloin asunnon ja työn saaminen ei muutu entistä vaikeammaksi, tai toimi huolimattomasti ehkäisyn kanssa. Itse asiassa se olen minä, joka on valistanut miehelle ehkäisyn tärkeydestä ja näyttänyt ovea sellaiselle, jolle ei oppi mene perille. En ole mutu-tuntumalta tehnyt tällaista diagnoosia, vaan se on ihan todettu psykologin testeissäkin, että älylliset taidot ovat heikon ja keskitasoa alemman välimaastossa. Olihan siellä pari hyvääkin aluetta, looginen päättelykyky ja yleistietous.

Sinä et oo heikkolahjaista nähnytkään kun kirjoitat noin hyvin😊 Taas psykolologeilta tullut virheellinen diagnoosi😀

Diagnoosi tästä on, mikä oli tehty yläkoulussa, ja ammattikouluaikana tutkittiin myös asiaa. Koulupsykologikin oli sitä mieltö, etten olekaan kehitysvammainen vaan laaja-alaiset oppimisvaikeudet ovat sopivin kuvaus pulmilleni epätasaisine kykyprofiileineen. En ole mutu-tuntumalta tehnyt tällaista diagnoosia.

Nämä tulokset ovat ihan tältä vuosisadalta, jos joku syntymävuottani utelee. 26 vuotta on ikää, joten ei pitäisi tänä päivänä olla pelkoa saada turhaan tyhmän papereita. Ainoa asia, johon en ole koskaan saanut vastausta, on epäily masennuksesta ollessani yläkoululainen. Olen satavarma, että olin lievästi masentunut - ilman diagnoosia.

Epäilin myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa pelätessäni liikkua pienellä paikkakunnalla kiusaajien takia, jotka aukoi minulle päätä, mikä toi aina ikävät muistot mieleen. Ehkä olen vieläkin traumatisoitunut, mutta ihan eri asiasta - koulusta johtuen pakollisista tutkinnon osista, joista yksi oli vastenmielisin lautasten kantelun takia. Se oli suoraan sanoen painajaista, ja sängystä nouseminen oli vaikeaa selkäkivun kanssa. Muista valinnaisista suoriuduin ok:sti ilman, että olisin valittanut, miten kamalaa se oli. Toki eräälle työpaikkaohjaajalle kerroin rehellisesti, että miksi olin omissa ajatuksissa oikastaakseni väärän kuvan minusta. Hän kun ensin luuli minun pärjäävän vain sellaisessa paikassa, jossa olisi muita, vaikka olen ennenkin pärjännyt yksin ja nytkin olen työkokeilussa perheenjäsenen yrityksellä, jossa on työskenneltävä yksin ja tämä sopinee minulle.

Voi tulla koska Psykologit ei tiedä näistä uudenajan Indigoihmisistä. Minulla on itsellä on kans laaja-alaiset oppimisvaikeudet diagnoosi ja minä en kyllä omasta mielestä ole mikään heikkolahjainen 😊

Vai oikein indigoihminen? Piti äkkiä googlettaa ja kuten arvelinkin, niin löytämieni tietojen mukaan näennäistieteen mukaan luotu new age-käsite, jolla viitataan epätavallisia psyykkisiä kykyjä omaaviin lapsiin. Kuulostaa niin samalta kuin jotkut enkeliterapiat ja yksisarvishoidot eli huuhaalta. Voin uskoa vielä Aspergerin oireyhtymän, autismin ja adhd:n olemassaoloon tunnistaessa itsekin ensimmäisen nepsy-oireyhtymän oireet itsessäni.

En siis usko moiseen pseudotieteeseen, vaikka olenkin heikkolahjainen. Enemmän uskon psykologin sanaa ja mahdollisesti tulevien neuropsykologien sanaa, minne olen päättänyt mennä omasta tahdosta. Tosin ainoana lääketieteen vitsauksena pidän tämän päivän ravitsemussuosituksia ja mahdollisesti koronarokotettakin maskien lisäksi, kunhan nyt saan vielä kunnolla siitä näyttöä, että tuleeko enemmistö ihmisistä kuolemaan rokotteeseen vai Koronaan.

En ihan usko, että tapaamani psykologit olisivat olleet puoskareita. Kyllä sen itsekin näen, että kykyprofiilini on epätasainen. Matematiikassa hallitsen vain yhteen- ja vähennyslaskut laskimen kanssa, mutten mitään lukion matematiikkaa, enkä osaa edes kaikkea yläkoulun matematiikkaa.

No se ei sinusta tee heikkolahjaista jos et matikkaa osaa😊

Eiköhän tuo Sumen nykyinen hallitus täytä nuo kaikki kriteerit.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuo Sumen nykyinen hallitus täytä nuo kaikki kriteerit.

Eli minä en täytä? 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin mieluummin kehitysvammainen kuin heikkolahjainen ja asperger-piirteinen, joka vain epävarmana ei jaksa kiinnostua mistään, koska lähes kaikki ammatit vaatii nykyään tutkinnon. Kuitenkin minulta löytyy ammattikoulututkinto tavallisesta koulusta ravintola-alalta ja olen päättänyt siinä pysyä, vaikka saisin selkäsairauden. Tiedän, että fyysinen kokonikin toimii hidasteena, vaikka normaalimittainen olen. Normaalipalkkainen työ on minulle todella tärkeää, ja kokisin aikamoisen identiteettikriisin, jos olisin jossain työkeskuksessa ruuveja pussittamassa. Varmaan vammaiseksi haukkuminenkin on saanut minut välttämään työkeskuksia, erityisammattikouluja ja suosimaan vain "normaaleja" kumppaneita tai kavereita, etten vain leimautuisi lisää. Ihmettelen, että miten edes tutustuessa uusiin ihmisiin näin aikuisiällä moni voi olla sokea tyhmyydelleni tai sitten asiaa ei haluta sanoa suoraan. Olen jopa antanut joillekin fiksun ihmisen kuvan itsestäni, vaikka monta kertaa olen koittanut vakuutella, etten ole haka matematiikassa lukuun ottamatta yhteen- ja vähennyslaskuja ja tarvitsin oikeasti siinä aineessa helpotuksia. Hyvä, kun osaan edes laskea 2 + 2 = 4.

Itsepä päätin eristäytyä muista peruskoulussa, koska en jaksanut sitä, kuinka minusta levitettiin perättömiä juoruja. Tämän takia olen toivonut olevani jopa näkymätön ja täysin äänetön. Välillä halusin kavereita, mutta sitten taas muutin mieltäni, koska ajattelin, että enhän minä osaisi keksiä mitään puheenaihetta. Minun ujoa luonnetta ei ole koskaan tajuttu, mutta enhän minä edes asiasta uskaltanut puhua. Olisin halunnut mieluummin tehdä asioita yksin pelätessäni muiden reaktioita. Uskon näiden asioiden edistäneen nettiriippuvuutta peruskoulussa, mutten koskaan saanut siihen vieroitusta, mutta eipä vielä 2010-luvun alussakaan ole nettiriippuvuutta laitettu tautiluokitukseen ja asia ei ole hirveästi tapetilla verrattuna päihderiippuvuuteen, vaikka on jo tiedossa, ettei nettiriippuvuuskaan ole mikään pikku juttu, vaan nettiriippuvaisen aivot ovat identtiset päihderiippuvaisen kanssa.

Jos olisin heikkolahjaisen sijaan kehitysvammainen, niin tietäni olisi varmaan joten kuten tasoitettu. Ihan omin silmin olen tehnyt, että jopa kehitysvammaisiakin arvostetaan enemmän kuin heikkolahjaisia. Kehitysvammainen saa oman alhaisen älykkyytensä anteeksi, vaikka tekisi sen myötä jotain typerää ja harkitsematonta. Ei ole pelkoa, että itse 70-85 äo:lla alkaisin nostamaan pikavippejä, vaan mieluummin sitten köyhäilen ja pidän luottotiedot kunnossa, koska silloin asunnon ja työn saaminen ei muutu entistä vaikeammaksi, tai toimi huolimattomasti ehkäisyn kanssa. Itse asiassa se olen minä, joka on valistanut miehelle ehkäisyn tärkeydestä ja näyttänyt ovea sellaiselle, jolle ei oppi mene perille. En ole mutu-tuntumalta tehnyt tällaista diagnoosia, vaan se on ihan todettu psykologin testeissäkin, että älylliset taidot ovat heikon ja keskitasoa alemman välimaastossa. Olihan siellä pari hyvääkin aluetta, looginen päättelykyky ja yleistietous.

Sinä et oo heikkolahjaista nähnytkään kun kirjoitat noin hyvin😊 Taas psykolologeilta tullut virheellinen diagnoosi😀

Diagnoosi tästä on, mikä oli tehty yläkoulussa, ja ammattikouluaikana tutkittiin myös asiaa. Koulupsykologikin oli sitä mieltö, etten olekaan kehitysvammainen vaan laaja-alaiset oppimisvaikeudet ovat sopivin kuvaus pulmilleni epätasaisine kykyprofiileineen. En ole mutu-tuntumalta tehnyt tällaista diagnoosia.

Nämä tulokset ovat ihan tältä vuosisadalta, jos joku syntymävuottani utelee. 26 vuotta on ikää, joten ei pitäisi tänä päivänä olla pelkoa saada turhaan tyhmän papereita. Ainoa asia, johon en ole koskaan saanut vastausta, on epäily masennuksesta ollessani yläkoululainen. Olen satavarma, että olin lievästi masentunut - ilman diagnoosia.

Epäilin myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa pelätessäni liikkua pienellä paikkakunnalla kiusaajien takia, jotka aukoi minulle päätä, mikä toi aina ikävät muistot mieleen. Ehkä olen vieläkin traumatisoitunut, mutta ihan eri asiasta - koulusta johtuen pakollisista tutkinnon osista, joista yksi oli vastenmielisin lautasten kantelun takia. Se oli suoraan sanoen painajaista, ja sängystä nouseminen oli vaikeaa selkäkivun kanssa. Muista valinnaisista suoriuduin ok:sti ilman, että olisin valittanut, miten kamalaa se oli. Toki eräälle työpaikkaohjaajalle kerroin rehellisesti, että miksi olin omissa ajatuksissa oikastaakseni väärän kuvan minusta. Hän kun ensin luuli minun pärjäävän vain sellaisessa paikassa, jossa olisi muita, vaikka olen ennenkin pärjännyt yksin ja nytkin olen työkokeilussa perheenjäsenen yrityksellä, jossa on työskenneltävä yksin ja tämä sopinee minulle.

Voi tulla koska Psykologit ei tiedä näistä uudenajan Indigoihmisistä. Minulla on itsellä on kans laaja-alaiset oppimisvaikeudet diagnoosi ja minä en kyllä omasta mielestä ole mikään heikkolahjainen 😊

Vai oikein indigoihminen? Piti äkkiä googlettaa ja kuten arvelinkin, niin löytämieni tietojen mukaan näennäistieteen mukaan luotu new age-käsite, jolla viitataan epätavallisia psyykkisiä kykyjä omaaviin lapsiin. Kuulostaa niin samalta kuin jotkut enkeliterapiat ja yksisarvishoidot eli huuhaalta. Voin uskoa vielä Aspergerin oireyhtymän, autismin ja adhd:n olemassaoloon tunnistaessa itsekin ensimmäisen nepsy-oireyhtymän oireet itsessäni.

En siis usko moiseen pseudotieteeseen, vaikka olenkin heikkolahjainen. Enemmän uskon psykologin sanaa ja mahdollisesti tulevien neuropsykologien sanaa, minne olen päättänyt mennä omasta tahdosta. Tosin ainoana lääketieteen vitsauksena pidän tämän päivän ravitsemussuosituksia ja mahdollisesti koronarokotettakin maskien lisäksi, kunhan nyt saan vielä kunnolla siitä näyttöä, että tuleeko enemmistö ihmisistä kuolemaan rokotteeseen vai Koronaan.

En ihan usko, että tapaamani psykologit olisivat olleet puoskareita. Kyllä sen itsekin näen, että kykyprofiilini on epätasainen. Matematiikassa hallitsen vain yhteen- ja vähennyslaskut laskimen kanssa, mutten mitään lukion matematiikkaa, enkä osaa edes kaikkea yläkoulun matematiikkaa.

No se ei sinusta tee heikkolahjaista jos et matikkaa osaa😊

Ei tässä puhutakaan pelkästä kapeasta oppimisvaikeudesta, vaan laaja-alaisista oppimisvaikeuksista, jota käytetään korrektimpana terminä heikkolahjaisen sijaan. Olen heikkolahjainen ja sillä sipuli. Jos kielelliset taidot ovat alle ikätasoa ja epätasaisuutta on muistissa, niin kyllä psykologilla on ihan järkevät perustelut ollut sille, että en ole kehitysvammainen, mutta minulla on kuitenkin laaja-alaisia oppimisvaikeuksia. Prosessointinopeuskin todettiin heikoksi keskitasoksi. Ensin kyllä odotin heikoksi, sillä lievää hitautta havaittiin jo lukitestiä tehdessäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin mieluummin kehitysvammainen kuin heikkolahjainen ja asperger-piirteinen, joka vain epävarmana ei jaksa kiinnostua mistään, koska lähes kaikki ammatit vaatii nykyään tutkinnon. Kuitenkin minulta löytyy ammattikoulututkinto tavallisesta koulusta ravintola-alalta ja olen päättänyt siinä pysyä, vaikka saisin selkäsairauden. Tiedän, että fyysinen kokonikin toimii hidasteena, vaikka normaalimittainen olen. Normaalipalkkainen työ on minulle todella tärkeää, ja kokisin aikamoisen identiteettikriisin, jos olisin jossain työkeskuksessa ruuveja pussittamassa. Varmaan vammaiseksi haukkuminenkin on saanut minut välttämään työkeskuksia, erityisammattikouluja ja suosimaan vain "normaaleja" kumppaneita tai kavereita, etten vain leimautuisi lisää. Ihmettelen, että miten edes tutustuessa uusiin ihmisiin näin aikuisiällä moni voi olla sokea tyhmyydelleni tai sitten asiaa ei haluta sanoa suoraan. Olen jopa antanut joillekin fiksun ihmisen kuvan itsestäni, vaikka monta kertaa olen koittanut vakuutella, etten ole haka matematiikassa lukuun ottamatta yhteen- ja vähennyslaskuja ja tarvitsin oikeasti siinä aineessa helpotuksia. Hyvä, kun osaan edes laskea 2 + 2 = 4.

Itsepä päätin eristäytyä muista peruskoulussa, koska en jaksanut sitä, kuinka minusta levitettiin perättömiä juoruja. Tämän takia olen toivonut olevani jopa näkymätön ja täysin äänetön. Välillä halusin kavereita, mutta sitten taas muutin mieltäni, koska ajattelin, että enhän minä osaisi keksiä mitään puheenaihetta. Minun ujoa luonnetta ei ole koskaan tajuttu, mutta enhän minä edes asiasta uskaltanut puhua. Olisin halunnut mieluummin tehdä asioita yksin pelätessäni muiden reaktioita. Uskon näiden asioiden edistäneen nettiriippuvuutta peruskoulussa, mutten koskaan saanut siihen vieroitusta, mutta eipä vielä 2010-luvun alussakaan ole nettiriippuvuutta laitettu tautiluokitukseen ja asia ei ole hirveästi tapetilla verrattuna päihderiippuvuuteen, vaikka on jo tiedossa, ettei nettiriippuvuuskaan ole mikään pikku juttu, vaan nettiriippuvaisen aivot ovat identtiset päihderiippuvaisen kanssa.

Jos olisin heikkolahjaisen sijaan kehitysvammainen, niin tietäni olisi varmaan joten kuten tasoitettu. Ihan omin silmin olen tehnyt, että jopa kehitysvammaisiakin arvostetaan enemmän kuin heikkolahjaisia. Kehitysvammainen saa oman alhaisen älykkyytensä anteeksi, vaikka tekisi sen myötä jotain typerää ja harkitsematonta. Ei ole pelkoa, että itse 70-85 äo:lla alkaisin nostamaan pikavippejä, vaan mieluummin sitten köyhäilen ja pidän luottotiedot kunnossa, koska silloin asunnon ja työn saaminen ei muutu entistä vaikeammaksi, tai toimi huolimattomasti ehkäisyn kanssa. Itse asiassa se olen minä, joka on valistanut miehelle ehkäisyn tärkeydestä ja näyttänyt ovea sellaiselle, jolle ei oppi mene perille. En ole mutu-tuntumalta tehnyt tällaista diagnoosia, vaan se on ihan todettu psykologin testeissäkin, että älylliset taidot ovat heikon ja keskitasoa alemman välimaastossa. Olihan siellä pari hyvääkin aluetta, looginen päättelykyky ja yleistietous.

Sinä et oo heikkolahjaista nähnytkään kun kirjoitat noin hyvin😊 Taas psykolologeilta tullut virheellinen diagnoosi😀

Diagnoosi tästä on, mikä oli tehty yläkoulussa, ja ammattikouluaikana tutkittiin myös asiaa. Koulupsykologikin oli sitä mieltö, etten olekaan kehitysvammainen vaan laaja-alaiset oppimisvaikeudet ovat sopivin kuvaus pulmilleni epätasaisine kykyprofiileineen. En ole mutu-tuntumalta tehnyt tällaista diagnoosia.

Nämä tulokset ovat ihan tältä vuosisadalta, jos joku syntymävuottani utelee. 26 vuotta on ikää, joten ei pitäisi tänä päivänä olla pelkoa saada turhaan tyhmän papereita. Ainoa asia, johon en ole koskaan saanut vastausta, on epäily masennuksesta ollessani yläkoululainen. Olen satavarma, että olin lievästi masentunut - ilman diagnoosia.

Epäilin myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa pelätessäni liikkua pienellä paikkakunnalla kiusaajien takia, jotka aukoi minulle päätä, mikä toi aina ikävät muistot mieleen. Ehkä olen vieläkin traumatisoitunut, mutta ihan eri asiasta - koulusta johtuen pakollisista tutkinnon osista, joista yksi oli vastenmielisin lautasten kantelun takia. Se oli suoraan sanoen painajaista, ja sängystä nouseminen oli vaikeaa selkäkivun kanssa. Muista valinnaisista suoriuduin ok:sti ilman, että olisin valittanut, miten kamalaa se oli. Toki eräälle työpaikkaohjaajalle kerroin rehellisesti, että miksi olin omissa ajatuksissa oikastaakseni väärän kuvan minusta. Hän kun ensin luuli minun pärjäävän vain sellaisessa paikassa, jossa olisi muita, vaikka olen ennenkin pärjännyt yksin ja nytkin olen työkokeilussa perheenjäsenen yrityksellä, jossa on työskenneltävä yksin ja tämä sopinee minulle.

Voi tulla koska Psykologit ei tiedä näistä uudenajan Indigoihmisistä. Minulla on itsellä on kans laaja-alaiset oppimisvaikeudet diagnoosi ja minä en kyllä omasta mielestä ole mikään heikkolahjainen 😊

Vai oikein indigoihminen? Piti äkkiä googlettaa ja kuten arvelinkin, niin löytämieni tietojen mukaan näennäistieteen mukaan luotu new age-käsite, jolla viitataan epätavallisia psyykkisiä kykyjä omaaviin lapsiin. Kuulostaa niin samalta kuin jotkut enkeliterapiat ja yksisarvishoidot eli huuhaalta. Voin uskoa vielä Aspergerin oireyhtymän, autismin ja adhd:n olemassaoloon tunnistaessa itsekin ensimmäisen nepsy-oireyhtymän oireet itsessäni.

En siis usko moiseen pseudotieteeseen, vaikka olenkin heikkolahjainen. Enemmän uskon psykologin sanaa ja mahdollisesti tulevien neuropsykologien sanaa, minne olen päättänyt mennä omasta tahdosta. Tosin ainoana lääketieteen vitsauksena pidän tämän päivän ravitsemussuosituksia ja mahdollisesti koronarokotettakin maskien lisäksi, kunhan nyt saan vielä kunnolla siitä näyttöä, että tuleeko enemmistö ihmisistä kuolemaan rokotteeseen vai Koronaan.

En ihan usko, että tapaamani psykologit olisivat olleet puoskareita. Kyllä sen itsekin näen, että kykyprofiilini on epätasainen. Matematiikassa hallitsen vain yhteen- ja vähennyslaskut laskimen kanssa, mutten mitään lukion matematiikkaa, enkä osaa edes kaikkea yläkoulun matematiikkaa.

No se ei sinusta tee heikkolahjaista jos et matikkaa osaa😊

Ei tässä puhutakaan pelkästä kapeasta oppimisvaikeudesta, vaan laaja-alaisista oppimisvaikeuksista, jota käytetään korrektimpana terminä heikkolahjaisen sijaan. Olen heikkolahjainen ja sillä sipuli. Jos kielelliset taidot ovat alle ikätasoa ja epätasaisuutta on muistissa, niin kyllä psykologilla on ihan järkevät perustelut ollut sille, että en ole kehitysvammainen, mutta minulla on kuitenkin laaja-alaisia oppimisvaikeuksia. Prosessointinopeuskin todettiin heikoksi keskitasoksi. Ensin kyllä odotin heikoksi, sillä lievää hitautta havaittiin jo lukitestiä tehdessäkin.

No sitten sä varmaan olet heikkolahjainen mistä minä tiiän mistään mitään kun oon itekki heikkolahjainen. 😊

Vielä ois 5 min aikaa luetella jotain mutta eipä enää keksi mitään lueteltavaa😊

🇳🇵Nepal

Olen heikkolahjainen ääliö😃

Hitto kun ei enää asioita mitä vois luetella😊🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajanveto on todella hankalaa. Politiikan huipullakin niitä esiintyy.

Heikkolahjaista?

Onhan meillä näitä koneinsinöörejä ja aivokirurgeja mukana SDP:ssa, Vihreissä ja Vasemmistossa. Paperit vain hävisi mereen.

On oikein lottovoitto olla rodullistettu ja heikkolahjainen/kehitysvammainen.

Miksei jotkut opi ees kertotauluja niinkin helppo asia on?😃

Nykyään ihmiset on laiskoja opettelee mitään ulkoa kun on tää teknologia eli ihminen tyhmentyy koko ajan vaan😃

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin mieluummin kehitysvammainen kuin heikkolahjainen ja asperger-piirteinen, joka vain epävarmana ei jaksa kiinnostua mistään, koska lähes kaikki ammatit vaatii nykyään tutkinnon. Kuitenkin minulta löytyy ammattikoulututkinto tavallisesta koulusta ravintola-alalta ja olen päättänyt siinä pysyä, vaikka saisin selkäsairauden. Tiedän, että fyysinen kokonikin toimii hidasteena, vaikka normaalimittainen olen. Normaalipalkkainen työ on minulle todella tärkeää, ja kokisin aikamoisen identiteettikriisin, jos olisin jossain työkeskuksessa ruuveja pussittamassa. Varmaan vammaiseksi haukkuminenkin on saanut minut välttämään työkeskuksia, erityisammattikouluja ja suosimaan vain "normaaleja" kumppaneita tai kavereita, etten vain leimautuisi lisää. Ihmettelen, että miten edes tutustuessa uusiin ihmisiin näin aikuisiällä moni voi olla sokea tyhmyydelleni tai sitten asiaa ei haluta sanoa suoraan. Olen jopa antanut joillekin fiksun ihmisen kuvan itsestäni, vaikka monta kertaa olen koittanut vakuutella, etten ole haka matematiikassa lukuun ottamatta yhteen- ja vähennyslaskuja ja tarvitsin oikeasti siinä aineessa helpotuksia. Hyvä, kun osaan edes laskea 2 + 2 = 4.

Itsepä päätin eristäytyä muista peruskoulussa, koska en jaksanut sitä, kuinka minusta levitettiin perättömiä juoruja. Tämän takia olen toivonut olevani jopa näkymätön ja täysin äänetön. Välillä halusin kavereita, mutta sitten taas muutin mieltäni, koska ajattelin, että enhän minä osaisi keksiä mitään puheenaihetta. Minun ujoa luonnetta ei ole koskaan tajuttu, mutta enhän minä edes asiasta uskaltanut puhua. Olisin halunnut mieluummin tehdä asioita yksin pelätessäni muiden reaktioita. Uskon näiden asioiden edistäneen nettiriippuvuutta peruskoulussa, mutten koskaan saanut siihen vieroitusta, mutta eipä vielä 2010-luvun alussakaan ole nettiriippuvuutta laitettu tautiluokitukseen ja asia ei ole hirveästi tapetilla verrattuna päihderiippuvuuteen, vaikka on jo tiedossa, ettei nettiriippuvuuskaan ole mikään pikku juttu, vaan nettiriippuvaisen aivot ovat identtiset päihderiippuvaisen kanssa.

Jos olisin heikkolahjaisen sijaan kehitysvammainen, niin tietäni olisi varmaan joten kuten tasoitettu. Ihan omin silmin olen tehnyt, että jopa kehitysvammaisiakin arvostetaan enemmän kuin heikkolahjaisia. Kehitysvammainen saa oman alhaisen älykkyytensä anteeksi, vaikka tekisi sen myötä jotain typerää ja harkitsematonta. Ei ole pelkoa, että itse 70-85 äo:lla alkaisin nostamaan pikavippejä, vaan mieluummin sitten köyhäilen ja pidän luottotiedot kunnossa, koska silloin asunnon ja työn saaminen ei muutu entistä vaikeammaksi, tai toimi huolimattomasti ehkäisyn kanssa. Itse asiassa se olen minä, joka on valistanut miehelle ehkäisyn tärkeydestä ja näyttänyt ovea sellaiselle, jolle ei oppi mene perille. En ole mutu-tuntumalta tehnyt tällaista diagnoosia, vaan se on ihan todettu psykologin testeissäkin, että älylliset taidot ovat heikon ja keskitasoa alemman välimaastossa. Olihan siellä pari hyvääkin aluetta, looginen päättelykyky ja yleistietous.

Kuulostaa oudolta, joko juksaat tai sitten diagnoosi on oikeasti virheellinen eikä ole ole otettu kokonaistilannetta huomioon. Tuossa on niin monta tekijää, jotka ovat mahdollisesti heikentäneet kognitiivisia kykyjä. Oikeasti, nuoren masennuskin voi jäädä huomaamatta ja lätkäistään sitten heikkolahjaisuus-diagnoosi. Vaikutat kuitenkin ymmärtävän jotain yhteiskunnan toimivuudesta kertoessasi, että kuinka kehitysvammaisiakin arvostetaan enemmän. Ja mitä oon ollut tekemisissä aidosti heikkolahjaisten kanssa niin monelle on oikeasti ehkäisystä huolehtiminen vaikeaa ja sen takia heillä on alttius hyväksikäytölle. Nämähän nostaisi pikavippejäkin kun eivät ymmärrä, että niissä on hirveät korot ja nekin pitää maksaa takaisin.