"Lapsi kehittyy nopeammin päivähoidossa kuin kotihoidossa"

Jo aivan pienen lapsen itsenäisyyttä kehutaan. Tosiasiassa lapsi altistetaan juuri näille viidakon laielle, syö tai tule syödyksi mentaliteetille. Suomessa ei hoivaa arvosteta läheskään riittävästi. Mikä on sen tärkeämpää pienen lapsen itsearvostukselle, kuin että saa hoivaa riittävästi ja aina tarvitessaan? Onko se jotenkin kehittävää, että lapsi joutuu toteamaan ryhmässä "en saa apua vaikka tänään en jaksaisi itse"? Millä tavalla se kehittää lapsen itsetuntoa?



KUn lapsi saa rauhassa kasvaa ja kehittyä, itsenäistymisen HALU tulee aivan luonnostaan ja itsestään. Terve lapsi HALUAA olla itsenäinen.



Väite kotihoidettujen lasten huonommista sosiaalisista taidoista on potaskaa. Se on todettu kaikissa kehityspsykologisissa tutkimuksissa (poislukien ls-perheet, jotka tietenkin ovat se poikkeus säännöstä).

tulee mahdollisimman älykäs, taitava ja omatoiminen -hoidossa. Ei luoteta siihen, että kokonaisuutena lapsen kehitys saavuttaa optiminsa tasaisessa kotona vietetyssä arjessa. Halu ja kyky toimia ryhmässä tulee sitten isompana, useilla jo tietenkin ennen kouluikää, mutta ei kenelläkään alle 2-vuotiaana eikä useimmilla alle 3-vuotiaanakaan.

päiväkodissa nopeammin, että siellä on pakko oppia pärjäämään omillaan paljon aiemmin kuin kotona. Samoin viidakon laki tulee tutuksi aiemmin. Ja kun se oikea aikuiselämä useimmilla on juuri sitä omillaan pärjäämistä ja viidakon lain kanssa elämistä, päiväkoti valmentaa lasta elämää varten paremmin kuin kotihoito. Ekaluokkalaisista näkee hyvin, kuka on ollut kotona, koska ne viidakon säännöt on monelta jäänyt oppimatta.

Ja tähän kommenttiin ei liity mitään arvolatauksia.

mulla kolme lasta aloittaneet koulun suoraan kotihoidosta ja mielestäni sen, että olivat olleet kotihoidossa näki siitä, että olivat rauhallisempia ja jaksoivat keskittyä ja sosiaalisilta taidoiltaan olivat keskivertoa parempia, osasivat ottaa toiset huomioon, olivat empaattisia, eivät kiusanneet.

ja tätä palautetta sain koulusta.

..näin kyllä selvän muutoksen lapsen käytöksessä päiväkodin aloituksen myötä. Lapsi tuli omatoimisemmaksi, reipastui ja oppi vauhdilla uusia taitoja (esimerkin voima..).



Jos lapsella on sisaruksia ja äiti jaksaa hyvin, kokisin että kotona oleminen on parempi vaihtoehto kuin päivähoito.

Kyllä tekin osaisitte lapsen kasvattaa omatoimiseksi, jos haluaisitte. Ette vaan oo jaksanu.



Lapsi, jossa tapahtuu huomattava muutos päivähoidon aloittamisen myötä on merkki siitä, että kotona on vaan maattu sohvalla ja katsottu muumivideoita.

ettei lapsesi kehitys ollut juuri luonnollisestikin siinä vaiheessa, että hän olisi ottanut itsenäistymisen askelia kotonakin?



Esimerkki saattaa nopeuttaa omatoimisuutta, mutta terve lapsi muuttuu omatoimiseksi itsekin kehityksen ollessa siinä pisteessä.



Ei ketään ekaluokkalaista syötetä eikä pueta jos hän ei ole kehitykseltään viivästynyt.

taitava ja jaksavainen henkilökunta edistää järjestelmällisesti lapsen kielellisiä ja matemaattisia valmiuksia, ohjaa lasta luovuuteen ja tutustumaan ympäristöönsä, ohjaa lapsen tunnetaitoja ja sosiaalisia valmiuksia.



Minä työssäkäyvänä äitinä en vie lastani päiväkotiin säilytykseen, vaan odotan, että hän saa laadukasta ja tavoitteellista varhaiskasvatusta. Parhaimmillaan varhaiskasvatus ruokkii lapsen uteliaisuutta tukee kokonaiskehitystä.



Mutta se, missä päiväkodissa näin tapahtuu ja missä ei, on sitten ihan eri asia.

Lapsesi, sinunkin lapsesi, olisi parasta olla suurimman osan ajastaan kotona.



Annas kun lainaan MLL:n Tampereen yhdistyksen toiminnanjohtajan tuoretta kommenttia, jonka luin paikallislehdestä:



"Reiman-Salminen toivoo, ettei kukaan vie lastaan kokopäivähoitoon ilman todellista hoitopaikan tarvetta, vain virikkeiden tai oikeanlaisen kasvatuksen saamisen toivossa. - Ihminen ehtii saada virikkeitä elämässään ihan hirmuisen paljon. Lapselle on kaikkein tärkeintä perheen normaali arki ja yhdessä oleminen, Reiman-Salminen korostaa."

on matemaattisia valmiuksia, lukutaidon edellytyksiä ym vähän ennen kuin ne normaalisti alkaisivat häntä kiinnostaa? Luuletteko, että terapioissa itketään sitä, että äiti ei laittanut minua hoitoon oppimaan matemaattisia taitoja ja siitä sitten kärsin koulussa tai myöhemmin elämässä?? Ehei, siellä itketään sitä, kun äiti oli aina töissä, minua kiusattiin päiväkodissa, aina oli kiire paikasta toiseen ja aina oli ikävä äitiä.

Mutta kun niitä hyviäkin päiväkoteja on ihan oikeasti.



Meidän esikoisemme aloitti pk:n 1v4kk iässä. Siihenkin asti oltiin yritetty esim. pottailla ja syödä itsenäisesti. Pottailun kohdalla lapsi ei suostunut istumaan potalla 5 sekuntia kauempaa vaikka tehtiin kaikki temput, jälkimmäisenkin kohdalla lapsi lähinnä lappoi lusikalla ruuan suoraan lattialla.



Kaksi viikkoa sen jälkeen kun pk aloitettiin, lapsi alkoi yhtäkkiä pottailla mielellään ja omatoiminen syöminenkin alkoi kiinnostaa ja myös onnistua. Ihan varmasti suurin syy tähän yhtäkkiseen kehittymiseen oli yksinkertaisesti se, että kun muutkin kävivät potalla ja muutkin söivät itse. Lapset ottavat usein malllia muista lapsista ja se sama ilmiö on nähtävissä myös sisaruksissa. Usein pienemmän sisarukset kehittyvät joillain osa-alueilla ns. nopeammin ihan siitä syystä kun isosisaruskin tekee, niin itse pitää tehdä perässä.

no mun lapseni on ollut kotihoidossa ja tyttö kun meni eskariin oli ryhmän ainut joka osaa lukea ...osaa myös jo kertotaulun jne. on saanut huimasti kavereita vaikka onkin rauhallinen ja kiltti. joka päivä tulee kyselyä voiko tyttöni tulla leikkimään jonkun eskarikaverin kotiin tai voiko meille tulla. on myös liikunnallisesti taitava harrastaa balettia ja pääsee jo esim.spagaatin.

1980-luvulla syntyneiden ikäryhmässä. Eli selkeästi päivähoito on kasvattanut nopeammin kuin kotihoito.

oppinut kotona? Hänet on laitettu joka tapauksessa hoitoon aivan liian pienenä, ja sen kärsimyksen jäljet näkyvät vasta aikuisiällä.



Niin hyvää hoitopaikkaa ei ole, joka päihittäisi kotihoidon.

Noinko kova on tarve perustella muiden rahoilla olelua kotosalla??



Kokisin, että enemmän oma lapsesi kärsii asenteestasi kuin mahdollisesta päivähoidosta..!

mitätöimään kotihoitoa ja puolustamaan päivähoitoa, koska lapsen kanssa kotona oleminen vaatii vaivannäköä ja viitseliäisyyttä.

Minun on pakko käydä töissä, että saan ylläpidettyä tätä elämää. Lapseni on tarhassa klo 7-15 ja pitää siellä olostaan. On aina kotona jos minulla tai miehelläni on lomaa, vapaapäivä tai sairaslomaa.



Hieman epäilen, että hänestä kasvaa jokin suuri rikollinen tai yhteistyökyvytön kusipää.



Itse olen nelilapsisesta perheestä, minut ja isoveljeni on kotihoidettu ja pienemmät sisaruksemme olleet tarhassa. Ja kas kummaa, kaikki olemme aikuisiällä ihan yhtä menestyneitä, lahjakkaita, onnellisia ja tasapainoisia ihmisiä.

Ei voi ajatella, että kaikilla lapsilla on samat tarpeet. Yksilön tarpeita huomioiden pitää toimia ja sen perusteella miettiä, onko päivähoito tarpeellinen vai ei. Vaikuttavia asioita ovat esim vanhempien tila(työllisyys/työttömyys, mahdollinen sairaus, masennus tms/lapsen temperamentti jnejne



Lopettakaa toi tyhmä väittely. Ei ole olemassa mitään yhtä oikeaa kaavaa!!

..ennen eskaria. Koulun palaute oli aina, että lapsi on ikäistään kypsempi. Kirjoitti keväällä huippuarvosanoin ylioppilaaksi ja nyt on yliopistossa. Sosiaalinen ja hyväkäytöksinen nuori. Mitähän jäi oppimatta???

Mutta kun niitä hyviäkin päiväkoteja on ihan oikeasti.

Meidän esikoisemme aloitti pk:n 1v4kk iässä. Siihenkin asti oltiin yritetty esim. pottailla ja syödä itsenäisesti. Pottailun kohdalla lapsi ei suostunut istumaan potalla 5 sekuntia kauempaa vaikka tehtiin kaikki temput, jälkimmäisenkin kohdalla lapsi lähinnä lappoi lusikalla ruuan suoraan lattialla.

Kaksi viikkoa sen jälkeen kun pk aloitettiin, lapsi alkoi yhtäkkiä pottailla mielellään ja omatoiminen syöminenkin alkoi kiinnostaa ja myös onnistua. Ihan varmasti suurin syy tähän yhtäkkiseen kehittymiseen oli yksinkertaisesti se, että kun muutkin kävivät potalla ja muutkin söivät itse. Lapset ottavat usein malllia muista lapsista ja se sama ilmiö on nähtävissä myös sisaruksissa. Usein pienemmän sisarukset kehittyvät joillain osa-alueilla ns. nopeammin ihan siitä syystä kun isosisaruskin tekee, niin itse pitää tehdä perässä.

ja sen pitäis olla vaipaton ja syödä haarukalla ja veitsellä.

Kuka sanoi, että PITÄÄ olla vaipaton ja syödä itse?! Ei kukaan. Mutta kerroinpa vain kuinka kävi kun lapsi meni päiväkotiin. Että herramunjee, vähän sisälukutaito kehiin.

niin päivähoidosta on tuskin sen enemmän haittaa kuin hyötyäkään. Tosin kyllä lapsi voi ainakin solmia siellä pysyviä kaverisuhteita. Mun näkemän mukaan ne solmitaan vain jos tavataan usein ja tiiviisti, esim. usein kerho ei riitä.

Minulla on kehitysviiveinen tyttö (nykyään 10 vuotta) joka aloitti päiväkodin vasta vajaa 6-vuotiaana (sitä ennen oli perhepäivähoitajalla). Hän kyllä kehittyi huimasti kun pääsi päiväkotiin, sai ystäviä ja edistyi todella paljon. Kotona meillä ei ollut samoja mahdollisuuksia kuin päiväkodissa. Jollain tavoin olen ymmärtänyt että lapsi kuitenkin oppii parhaiten mallista, ikäisiltään, paremmin kuin esim, vanhemmiltaan.

Esim. puheviiveisille lapsillehan usein suositellaan päivähoitoa ihan syystäkin koska lapsi oppii puhetta parhaiten ikäisiltään.

Ilmeisesti meidän muksu (jolla on puheenviivästymää) on jotenkin erikoinen tapaus, koska todellakaan puhe ei ole kehittynyt mihinkään suuntaan pk:sssa (meni sinne siis puolipäiväiseksi puheterapeutin suosituksesta). Tosin on oppinut huutamaan asiansa ja sohimaan nyrkkiensä kanssa ja uhkailemaan. Enpä kyllä tuota ihmettele kun katselin viimeksi pk:n menoa...

olen ottamassa lapsen pois pk:sta ja viemässä takaisin srk:n kerhoon. Vähän rauhallisempaa menoa eikä lapsikaan ole enää niin stressaantunut.