Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Lapsi kehittyy nopeammin päivähoidossa kuin kotihoidossa"
18.12.2011 |
Minusta väite on käsittämätön. Pieni lapsi kehittyy koko ajan nopeasti. On virhe kuvitella, että kun esimerkiksi 1,5 vuotias aloittaa hoidon, ja sitten oppii kaikenlaista uutta, se johtuisi päiväkodista. Tosiasiahan on, että lapsi kehittyy luonnollisesti taidollisesti AINA siinä vaiheessa riippumatta siitä, missä häntä hoidetaan.
Tunne-elämä puolestaan kehittyy myös samaan aikaan, ja parhaiten tasapainoinen kehitys turvataan omassa kodissa vanhemman kanssa. En laittaisi pientä lasta hoitoon kasvamisen ja kehittymisen toivossa, vaan luotan siihen, että hän kasvaa kokonaisvaltaisesti parhaiten kotihoidossa.
Mistä nämä käsitykset päivähoidon kehittävästä vaikutuksesta oikein ammennetaan? Onko se virikehoitoon lapsensa laittavan alitajuinen toive, että lapsesta tulee älykäs ja taitava kun hänet laitetaan hoitoon? Jotain järjen käyttöä, kiitos.
Kommentit (42)
Onpas täällä nyt joku kotimamma vetänyt herneet nenään! :D
Noinko kova on tarve perustella muiden rahoilla olelua kotosalla??Kokisin, että enemmän oma lapsesi kärsii asenteestasi kuin mahdollisesta päivähoidosta..!
että jollain taisi mennä jauhot suuhun. Mitään älykästä sanottavaa onkin varmaan vaikeaa keksiä joilla voisi kumota aiemmin keskustelussa esitetyt argumentit.
En ymmärrä kyllä aloituksen väitettä ollenkaan, siis että millä tavalla positiivisesti päivähoito kehittää lasta nopeammin kuin kotihoito. Kokemukseni mukaan pitkiä hoitopäiviä hoidatetut lapset eivät kehity mitenkään muuten, kuin tosiaan käyttämään kyynerpäitään ja hoitamaan itse itseään silloin, kun lapsen pitäisi vielä kasvattaa vielä kehittyvää minuuttaan mamman helmoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päinvastoin.Tutkimukset osittaneet että lapset jotka aloittaneet varhain päiväkotihoidon omaavat huonommat sosiaaliset taidot kuin kotona kolmevuotiaaksi kasvaneet.Eri asia on jos lapsi aloittanut siis päiväkotihoidon yli kolmevuotiaana.
Saisi tämä väärinkäsitys jo hiljalleen olla historiaa!!
Sehän on sitä eloonjäämiskamppailua, eli nyrkit pystyssä oman itsen puolustamista. Ainakin itse olen nähnyt täsmälleen tämän ympärilläni olevista lapsista. Päiväkotilapset puolustavat hyvin tiukasti omia lelujaan jo pienenä, kotihoidetut taas monesti osaavat jo tuolloin empatian ja muita sosiaalisia TAITOJA. Antavat omistaan, huolehtivat toisenkin pärjäämisestä ja tunteista.
Koulussa tosiaan jokainen oppii - ehkäpä niiden päiväkotilasten ja huono-osaisten empatiakyvyttömien lasten ansiosta viidakon pelisääntöjä, eli itsekästä oman itsensä puolustamista ja piittaamattomuutta toisista. Toivoisi tietysti kuitenkin, että koulussa onnistuttaisiin mahdollisimman hyvin kitkemään umpi-itsekäs käytös ja toisten kaltoinkohtelu pois. Siinä sitä on opettajilla työmaata. Mutta ehdottomasti parempi lasten joutua tuohon maailmaan vasta koulussa kuin vaikka 1-vuotiaina.
pisimmän aikaa päiväkodissa (kokonaistuntimäärä) käyttäytyvät 1-2 -luokkalaisina aggressiivisimmin. Ainakin siis keskimäärin, yksilöllisiä erojahan tässä joukossa voi olla, mutta kokonaisuutena.
Alle 3-vuotiaan kehityksessä normaalisti vuorovaikutukseen kykenevä, läsnäoleva vanhempi on lapsen paras kasvuympäristö. Yksivuotiaita koskevassa tutkimuksessa lapsen oli parempi olla masentuneen äitinsä hoivassa (kun äidillä tukitoimia, esim, terapiaa) kuin päiväkodissa, vaikka usein kuvitellaan asian olevan päinvastoin. Masentuneiden päiväkotihoitoisten lasten kiintymyssuhdetyyli heikentyi entisestään päiväkotihoidon myötä.
Pukemaan itse vaatteet, leikkaamaan saksilla, seisomaan jonossa ja huutamaan, jos haluaa jonkun asian nopeasti kertoa?
Valitettavasti se älyllinen ja sosiaalinen (ei vain sietämään 20 lasta iholla koko ajan) kehitys tulee tiiviimmässä/intiimimmässä vuorovaikutuksessa aikuisiin ja lapsiin. Eli se, että joku todella keskustelee, vastaa kysymyksiin, antaa aikaa pohdinnoille, heittää ajatuksia, tutkii, ottaa selvää asioista, toteuttaa jne, se kehittää ja se vaatii myös aikaa aikuiselta lapselle. Sitä päiväkodissa ei ole.
t. turhautunut lastenhoitaja ylisuuresta ryhmästä, jossa pari tukea tarvitsevaa lasta ilman tukea, henkilöstö alimitotettu sairastapausten vuoksi..
Voinet sitten mainita mitkä tutkimukset ?
Päivähoitoa preferoivan tuloksen on antanut ainakin erittäin arvostetussa tieteellisessä julkaisussa Child Development useammankin kerran esillä olleen pitkän, kymmeniä vuosia kestäneen ruotsalaistutkimuksen.
Itse olen nähnyt tästä artikkeleja ensimmäisen kerran jo opiskeluaikoinani 90-luvulla.
Anderson, Bengt-Erik & Strander, Kerstin 2002. Framtiden blev vår. 101 sjuttiotalisteer följda under sina 25 första år
"Helsingin Sanomissa uutisoitiin huhtikuussa 2005 (13.4.2005) ruotsalaistutkimuksesta, jonka mukaan varhain aloitettu hyvätasoinen päivähoito on parasta useimmille lapsille. Näin väitti lehdessä Tukholman opettajakorkeakoulun emeritusprofessori Bengt-Erik Andersson. Andersson ja hänen tutkimusryhmänsä seurasivat eri-ikäisiä päiväkodissa tai muussa päivähoidossa aloittaneita lapsia yli 20 vuoden ajan. Tutkimuksen yhtenä päätuloksena oli, että alle yksivuotiaana tarhassa tai päiväkodissa aloittaneista lapsista 70 prosenttia menestyi myöhemmin hyvin tai erittäin hyvin. Kotona koulun alkuun asti hoidettujen ikätovereiden keskuudessa vastaava luku oli vain 38 prosenttia. Anderssonin mukaan lasten vanhempien sosioekonomisen taustan vaikutus tutkimustuloksiin on eliminoitu."
Ja tyytyväisiäkin ne lapset näyttävät olevan päivähoidossa ja vielä ihan täällä kotoisessa Suomessa:
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/48637-tutkimus-lapset-nauttivat-paivaho…
Mutta jotta tämä ei menisi ihan vastamielipiteiden ja tutkimusten paiskomiseksi, niin voisiko Suomessa paras yhdistelmä päiväkodin sosiaalisuutta ja kollektiivisuutta puoli päivää ja yksilöllisyyttä ja vanhemman läheisyyttä loput.
Siis lapset puolipäivätarhaan !
Nauttimaan ne rusinat molempien pullien päältä vai miten se nyt sanotaan.
Minusta ainakin, jos on useampia lapsia, niin voihan sitä olla nuorimmasta aina äitiys- tai hoitovapaalla ja nämä 3 vuotiaat taaperot sitten voivat hyvin käydä tarhassa, ainakin puolipäiväisesti.
Toki se on raskasta vanhemmille, kun pitää mennä tarha-aikataulujen mukaan päivät.
Mutta minä uskon tutkimusten ja omien kokemusten pohjalta että sille lapselle se varmasti on hyväksi.
Päinvastoin.Tutkimukset osittaneet että lapset jotka aloittaneet varhain päiväkotihoidon omaavat huonommat sosiaaliset taidot kuin kotona kolmevuotiaaksi kasvaneet.Eri asia on jos lapsi aloittanut siis päiväkotihoidon yli kolmevuotiaana.
Saisi tämä väärinkäsitys jo hiljalleen olla historiaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä meidän päiksystä löytyy paljon myös tuotakin. Mutta hoitajatkin ovat turhautumisen sijaan motivoituneita ja jaksavat olla aidosti läsnä.
PEli se, että joku todella keskustelee, vastaa kysymyksiin, antaa aikaa pohdinnoille, heittää ajatuksia, tutkii, ottaa selvää asioista, toteuttaa jne, se kehittää ja se vaatii myös aikaa aikuiselta lapselle. Sitä päiväkodissa ei ole.
t. turhautunut lastenhoitaja ylisuuresta ryhmästä, jossa pari tukea tarvitsevaa lasta ilman tukea, henkilöstö alimitotettu sairastapausten vuoksi..
niin päivähoidosta on tuskin sen enemmän haittaa kuin hyötyäkään. Tosin kyllä lapsi voi ainakin solmia siellä pysyviä kaverisuhteita. Mun näkemän mukaan ne solmitaan vain jos tavataan usein ja tiiviisti, esim. usein kerho ei riitä.
Minulla on kehitysviiveinen tyttö (nykyään 10 vuotta) joka aloitti päiväkodin vasta vajaa 6-vuotiaana (sitä ennen oli perhepäivähoitajalla). Hän kyllä kehittyi huimasti kun pääsi päiväkotiin, sai ystäviä ja edistyi todella paljon. Kotona meillä ei ollut samoja mahdollisuuksia kuin päiväkodissa. Jollain tavoin olen ymmärtänyt että lapsi kuitenkin oppii parhaiten mallista, ikäisiltään, paremmin kuin esim, vanhemmiltaan.
Esim. puheviiveisille lapsillehan usein suositellaan päivähoitoa ihan syystäkin koska lapsi oppii puhetta parhaiten ikäisiltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
---mistä nämä käsitykset päivähoidon kehittävästä vaikutuksesta oikein ammennetaan----
Ei mistään älä usko kaikkea! Lapseni pienessä koulussa oli erityisope tutkimassa lasten koulukypsyyttä. Vain kotihoidossa ollut lapsi sai maininnan - erittäin koulukypsä lapsi!!!!!!!!
ja kyllä siitä oli muuten mulle suurta haittaa!!! En osannut yhtään olla ryhmässä enkä niin suuren lapsimäärän kanssa kuin mitä koulussa kuitenkin on. Sillä EI OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ koulukypsyyden kanssa. Tai onhan sillä tavallaan. Kaikki koulujutut kyllä sujuivat tosi hyvin, mutta SOSIAALISESTI olin kömpelö ja mielestäni kärsin siitä vieläkin! En osannut oikein solmia kaverisuhteita enkä olla toisten kanssa. Eli siinä mielessä niin jonkinlainen ryhmässä olo ennen koulua voisi olla hyvä juttu. nykyään kuitenkin sosiaalisia taitoja tarvitaan tosi paljon, harva istuu jossain metsässä mökissä:/.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jatkuvasti näen, kuinka paljon paremmat kädentaidot, sosiaaliset taidot, puheenkehitys, motoriset taidot on päivähoidossa olevilla lapsilla.
Olen kuitenkin samaa mieltä pienten lasten hoidosta (alle 3-v.)että aina parasta, mikäli lapsi saa olla pitkään vanhempiensa kanssa, tietenkin sillä edellytyksellä, että kotona hänelle tarjotaan myös seuraa, virikkeitä, kädentaitoja ym. kotona ja tuetaan myös kotihoidossa sosiaalisiin suhteisiin. Eli summa summarum, mikäli kotona on lapsesta aidosti kiinnostuneet vanhemmat, jotka kykenevät tarjoamaan hyvän perushoivan lisäksi riittävästi virikkeitä ja ystäviä, tämä on kaikista paras tilanne.
Mutta kun niitä hyviäkin päiväkoteja on ihan oikeasti.
Meidän esikoisemme aloitti pk:n 1v4kk iässä. Siihenkin asti oltiin yritetty esim. pottailla ja syödä itsenäisesti. Pottailun kohdalla lapsi ei suostunut istumaan potalla 5 sekuntia kauempaa vaikka tehtiin kaikki temput, jälkimmäisenkin kohdalla lapsi lähinnä lappoi lusikalla ruuan suoraan lattialla.
Kaksi viikkoa sen jälkeen kun pk aloitettiin, lapsi alkoi yhtäkkiä pottailla mielellään ja omatoiminen syöminenkin alkoi kiinnostaa ja myös onnistua. Ihan varmasti suurin syy tähän yhtäkkiseen kehittymiseen oli yksinkertaisesti se, että kun muutkin kävivät potalla ja muutkin söivät itse. Lapset ottavat usein malllia muista lapsista ja se sama ilmiö on nähtävissä myös sisaruksissa. Usein pienemmän sisarukset kehittyvät joillain osa-alueilla ns. nopeammin ihan siitä syystä kun isosisaruskin tekee, niin itse pitää tehdä perässä.
ja sen pitäis olla vaipaton ja syödä haarukalla ja veitsellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni myös paras tilanne on se, että lapsi on vähän päiväkodissa 3-5 -iässä ja sen jälkeen ehkä vähän enemmän:). Harva kotiäiti kuitenkaan jaksaa tarjota monipuolista tekemistä!
Omat lapseni ovat paras esimerkki tästä kaikesta: esikoiset (kaksoset) olivat pitkään kotihoidossa, sitten pph:lla. En ole mikään askarteluihminen eikä meillä ole suurta ystäväpiiriä. Eskarin aloitus oli molemmille vaikeaa: ystävät, kaikki askartelu ja näpertely, toisella myös puheessa viivästymä. Ovat nyt koulussa ja toisella vieläkin vaikeuksia solmia esim. kaverisuhteita. On jotenkin sosiaalisesti todella kömpelö:((.
Kuopus meni hoitoon jo 1,5-vuotiaana, mutta puolipäivähoitoon vain. On lapsista kaikkein kyvykkäin, puhui kunnolla jo 2-vuotiaana, ei mitään häikkää missään motoriikassa, ei sorminäppäryydessä. On nyt 5-vuotias ja sosiaalisesti todella taitava. Suosittu kaveri. Ollut samojen kavereiden kanssa samassa päiväkodissa 4 vuotta = kaverisuhteet ovat pysyneet ja syventyneet kunnolla.
Tällä kokemuksella suosittelisin todellakin päiväkotia. Kuopuksella tulee tuskin olemaan mitään ongelmia koulussakaan tai kouluun menossa. Ei ole rauhaton, osaa jo pikkasen lukeakin.
no kyllä mä sanoisin, että varsinkin esikoiset oppivat ja imevät päivähoidosta koko ajan kaikkea uutta. Nuoremmat sisarukset saavat sitä sitten kotoakin.
Mun mielestä on ihan luonnollista, että lapsi oppii kaikesta kokemastaan, se varmastikin pitää terveiden lasten kohdalla paikkaansa.
Toinen asia on sitten se, että oppi voi olla kovin stressaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsen sukupuolen vaikutus kotihoitoon/päivähoitoon.
Kuten jo täälläkin on useaan otteeseen jauhettu, niin pojat kehittyvät paremmin kotihoidossa ja hyötyvät enemmän äidin kotonaolosta kuin tytöt.
Tytöille taas työssäkäyvästä äidistä ja päivähoidosta on enemmän hyötyä kuin pojille.
on isompia lapsia oppii pieni nopeammin kaikenlaista, koska nimenomaan lasten kesken on vuorovaikutusta. Näin se vain on!!
päiväkodeissa ihanneammatissaan niin se miten hän näki lapsia kohdeltavan sai hänet luopumaan koko jutusta. Edelleenkin on lapsirakas ja tulee heidän kanssaan hyvin toimeen.
Menkääpä mammat paikanpäälle kokopäiväksi!!! Mutta onhan se hyvä jos motoriikka kehittyy:)
on isompia lapsia oppii pieni nopeammin kaikenlaista, koska nimenomaan lasten kesken on vuorovaikutusta. Näin se vain on!!
Sielläkin opitaan toinen toiselta ja jokainen kokemus rikastuttaa tai opettaa jotain.
päiväkodissa nopeammin, että siellä on pakko oppia pärjäämään omillaan paljon aiemmin kuin kotona. Samoin viidakon laki tulee tutuksi aiemmin. Ja kun se oikea aikuiselämä useimmilla on juuri sitä omillaan pärjäämistä ja viidakon lain kanssa elämistä, päiväkoti valmentaa lasta elämää varten paremmin kuin kotihoito. Ekaluokkalaisista näkee hyvin, kuka on ollut kotona, koska ne viidakon säännöt on monelta jäänyt oppimatta.
Ja tähän kommenttiin ei liity mitään arvolatauksia.
no kyllä mä sanoisin, että varsinkin esikoiset oppivat ja imevät päivähoidosta koko ajan kaikkea uutta. Nuoremmat sisarukset saavat sitä sitten kotoakin.
Mun mielestä on ihan luonnollista, että lapsi oppii kaikesta kokemastaan, se varmastikin pitää terveiden lasten kohdalla paikkaansa.
Toinen asia on sitten se, että oppi voi olla kovin stressaavaa.
Alue: Aihe vapaa
Päinvastoin.Tutkimukset osittaneet että lapset jotka aloittaneet varhain päiväkotihoidon omaavat huonommat sosiaaliset taidot kuin kotona kolmevuotiaaksi kasvaneet.Eri asia on jos lapsi aloittanut siis päiväkotihoidon yli kolmevuotiaana.
Saisi tämä väärinkäsitys jo hiljalleen olla historiaa!!