onko kukaan joka tehnyt syntisiä tekoja niin katunut ja parantanut tapansa?

ei se ole tilannetta parantanut ainakaan ulkopuolisten silmissä.



Parempi ratkaisu on vaihtaa paikkakuntaa ja aloittaa puhtaalta pohjalta ja hankkia uusia kaveripiiri.

Kannattaa olla aikalailla tarkka, kenen antaa omia tekojaan tuomita. Joidenkin elämä on hyvin rajoittunutta ja mielellään ovat tuomitsemassa muita. Se, mitä kerroit uskosta on hyvä juttu! Se, mikä Raamatussa tuomitaan pitäisi riittää. Kuitenkin monille tuntuu olevan valtava määrä lisää sääntöjä. Varsinkin vanhemmalle sukupolvelle seksistä lähtien moni asia on aivan kauhea synti. Jos kuitenkin otetaan vain Raamatusta kaivetut syntiä olevat asiat, tarkoittaa se lähinnä vapautta.

Kannattaa olla aikalailla tarkka, kenen antaa omia tekojaan tuomita. Joidenkin elämä on hyvin rajoittunutta ja mielellään ovat tuomitsemassa muita. Se, mitä kerroit uskosta on hyvä juttu! Se, mikä Raamatussa tuomitaan pitäisi riittää. Kuitenkin monille tuntuu olevan valtava määrä lisää sääntöjä. Varsinkin vanhemmalle sukupolvelle seksistä lähtien moni asia on aivan kauhea synti. Jos kuitenkin otetaan vain Raamatusta kaivetut syntiä olevat asiat, tarkoittaa se lähinnä vapautta.

Eli synnitkö vapautta? Vai miten tuon vikan lauseen tulkitsen?

Lähinnä se askarruttaa kun ihmiset tykkää juoruilla ja se ei ole syntiä eikä kiusaaminen. Ja nyt olen antanut aihetta niihin ja paheksuntaan ym. Harmittaa, lastenkin takia maine tärkeää. =(

ap

Olin kovin epätarkka. Toinen juttu on, ettei kukaan pysty elämään niin ettei tekisi jotain väärin. Ei nimittäin onnistu. Sentakia se Jeesus on että kantoi meidän syntimme. Usko siihen riittää, kuten itsekin taisit alussa todeta.



Kyllä niiden muiden juoruilut ja kiusaaminen on väärin. Ei se kuitenkaan ole sun vikasi. Oikeastaan vaikka mitä tekisi, niin se on jonkun mielestä väärin.



Omiin harrastuksiini kuuluu "viini,laulu,naiset". En kaikesta ole ylpeä, mutten kadukaan. Vapaudelta tämä elämä lähinnä tuntuu.

Oikea koko kylän panopuu, pari tautia tuli hankittua ja yksi abortti. Viinaa ja spermaa tuli nieltyä molempia liikaa ja sitten muutin paikkakuntaa ja nyt elän valheellista perhe-elämää eli olen valehdellut miehelleni, että olin ns kiltti tyttö. Kotipaikkakunnalleni en voi viedä häntä missään nimessä, sillä joku känniääliö tulee huutamaan jotain tyyliin otatko vielä suihin tms.

Sen kanssa joutuu elämään ja se on kovaa, mutta myös kasvattavaa. Viisaimpia ihmisiä ovat ne joita elämä on koulinut ja jotka eivät ole ylpeitä ja omahyväisiä vaan jotka tuntevat heikkoutensa. Sellaiset pystyvät ymmärtämään muita heikkoja ja erehtyneitä ja niitä joita muut halveksivat.



Aika harva tyttö on ollut ihan täydellisen kiltti. Toki sun menneisyys on raju, mutta aikuinen ihminen ymmärtää että nuorena ollaan itsetunnoltaan usein heikkoja. Silloin suostuu mihin vaan saadakseen hyväksyntää.



Ei ole valheellista jos et kuuluta kaikille menneisyyden juttuja. Tai se että olet nyt rakentanut toisenlaisen elämän. Sehän on hieno asia ja kertoo vahvuudestasi, kyvystäsi uusiutua ja persoonassasi olevasta "kiltistä tytöstä" joka on nyt totta.



Jos teillä on hyvä suhde ja luottamus miehesi kanssa, mies kestää sen että voit kertoa että olit toisenlainen nuorena. Siihen oli varmasti monia syitä, mitkä tekevät sen ymmärrettäväksi. Mutta pakko ei ole kertoa. Miksi joku känniääliö muka tulisi miehellesi jotain selostamaan, ei kai teidän ole pakko mihinkään baariin mennä.



En ymmärrä miten menneisyytesi veisi sinut helvettiin. Muistatko että juuri sen "huonon naisen" Jeesus armahti kun toiset halusivat tuomita ja kivittää. Älä enää itse tuomitse itseäsi vaan yritä antaa anteeksi itsellesi ja sille nuorelle tytölle joka olit. Ajattelepa jos olisit nyt sen nuoren tytön äiti. Varmasti häntä rakastaisit ja yrittäisit auttaa kaikesta huolimatta ja antaisit anteeksi, koska hän olisi oma tyttösi, mitä ikinä olisikaan mennyt tekemään. Jumala rakastaa sua sellaisella rakkaudella ja on antanut sulle perheen. Uskalla nauttia siitä ja jättää mennyt taaksesi.

Oikea koko kylän panopuu, pari tautia tuli hankittua ja yksi abortti. Viinaa ja spermaa tuli nieltyä molempia liikaa ja sitten muutin paikkakuntaa ja nyt elän valheellista perhe-elämää eli olen valehdellut miehelleni, että olin ns kiltti tyttö. Kotipaikkakunnalleni en voi viedä häntä missään nimessä, sillä joku känniääliö tulee huutamaan jotain tyyliin otatko vielä suihin tms.

Sanoisin "so what". Olisin tuossa tilanteessa ehkä heti alussa valottanut menneisyyttäsi ainakin hiukan miehellesi. Ei sitä yksityiskohtiin tarvitse mennä. Etkä nuoruudestasi ole miehellesi vastuullinen. Harva mieskään ihan neitsyt on. Eikä se edes kaikkia haittaisi vaikka yksityiskohtaisesti siitä kertoisit. Minua esimerkiksi ei haittaisi yhtään. Saatat olla seksissä ihanan taitava miehellesi ja sinua voisi jopa kadehtia. Mietis vaikka BB:n voittanutta Janicaa. On kaikkea tuota ja ylpeä siitä.

#3 ja #6

tuo uskontopaska ei koske minua.

Hihhuloikaa te vapaasti vaan.

Taitaa kuitenkin kiinnostaa.

Kannattaa olla aikalailla tarkka, kenen antaa omia tekojaan tuomita. Joidenkin elämä on hyvin rajoittunutta ja mielellään ovat tuomitsemassa muita. Se, mitä kerroit uskosta on hyvä juttu! Se, mikä Raamatussa tuomitaan pitäisi riittää. Kuitenkin monille tuntuu olevan valtava määrä lisää sääntöjä. Varsinkin vanhemmalle sukupolvelle seksistä lähtien moni asia on aivan kauhea synti. Jos kuitenkin otetaan vain Raamatusta kaivetut syntiä olevat asiat, tarkoittaa se lähinnä vapautta.

Eli synnitkö vapautta? Vai miten tuon vikan lauseen tulkitsen? Lähinnä se askarruttaa kun ihmiset tykkää juoruilla ja se ei ole syntiä eikä kiusaaminen. Ja nyt olen antanut aihetta niihin ja paheksuntaan ym. Harmittaa, lastenkin takia maine tärkeää. =( ap

Tai muiden mielipide? Ongelmasi lienee siinä, että aikuisena pitäisi viimeistään tutustua tunteisiinsa ja tarpeisiinsa ja oppia "ohjautumaan sisältäkäsin"- eli elämään omaa elämää. Miellyttämisenhalu tai maineenvarjelu kertoo siitä että et uskalla elää omaa elämääsi. Se mikä on oikein tai väärin pitäs perustua sun omaan arvomaailmaan- ja vaikka tekisit väärin- niin anna itsellesi anteeksi, ihminen ei ole virheetön eikä täydellinen. Eikä elämässä tarvitse pyrkiä olemaan saatikka esittämään virheetöntä. Anna muiden paheksua, se jos katsoo oikeudkseen paheksua kertoo siitä paheksujasta itsestään; se joka osaa elää omilla jaloillaan, ei vaivaudu paheksumaan. lapsillekin kulissielämän malli ja toisten paheksunnan pelkääminen on huono malli. Unohda maine ja tutkiskele sydäntäsi- elä sen mukaan. Ilkaitä ihmisiä on aina- eli antaa olla vaan.Olet liian ankara itsellesi. Ja olisipa hauska tietää mikä on sellainen teko joka aiheuttaa nämä pohdinnat...

Hävettää vaan hirveästi ja mietin pitäisikö muuttaa perheen kanssa pois tästä kaupungista. Todella siäänpäinkääntynyttä porukkaa muutenkin.



ap

en viitsi koko elämää tuhlata häpeään. Mielummin kävelen edelleen selkä suorana.



ap

että tuskailetko enemmän ihmisten mielipidettä vai syntien taakkaa Jumalan edessä. Jälkimmäisestä voisin sanoa, että Jumala tuskin arvottaa syntejä keskenään. Jos kristillinen ihmiskäsitys lähtee siitä että ihminen on syntinen ja hän on pelastettu uskossaan kristukseen, ei silloin mitään kadotustuomiota ole. Jeesuksessa.



Mutta, jos mietit ihmisiä.. Niin... Noh.. Ne muutkin on tasavertaisesti syntisiä ja tuomitessaan tekee yhtälailla Jumalan edessä syntiä. Kannattaa vaihtaa paikkakuntaa jos ahistaa :D

Kuule, kun ihmiset näkee miten hyvin sulla nyt menee ja olet kasvanut aikuseksi, ne ihailevat sinua kun olet noussut tuohon. Jos nämä uskonasiat sulle oikeesti merkkaa ja olet syntisi vienyt Jumalalle, niin sitä ei ole enää, se on pyyhitty pois eikä Jumala enää muista niitä eikä sunkaan tartte muistaa. jos joku muistuttaa, se on sen häpeä.

mitään näyttävää ja jännää syntiä en ole tehnyt, mutta useinkin on tullut oltua pikkusieluinen, ilkeä, kateellinen ja kuviteltua, että olen muita erinomaisempi. On tullut juoruttua ja puhuttua pahaa. Ainakun tajuan tekeväni noin, kadun. Joskus onnistun parantamaan tapani pitkäksikin aikaa, ainakin jos lähellä on sellaisia ihmisiä, jotka eivät kannusta ja tue moista ilkeilyä. Mutta ennenpitkää sitä sortuu johonkin kuitenkin. Sitten täytyy vaan taas toivoa, että tajuaa sen itse ja yrittäää uudestaan.

että Jumalalle on olennaista mitä muut, ulkopuoliset ihmiset ajattelee!



jos katuu pitäisi myös pyytää anteeksi niiltä ihmisiltä joita on teollaan suoraan loukannut. ja jos pahasti niin minä ajattelen, että pitäisi jotenkin yrittää hyvittää sitä, mutat tämä ei liittyne uskontoon vaan omaan arvomaailmaani muuten.

että sä et itse ole riittävän arvostettu, menestynyt tms? jostainhan tuo kumpuaa, jos on toistuvaa - ehkä pitäisi ratkoa mistä se kumpuaa?