Pitkät ihmissuhteet - tuleeko niissä aina ristiriitoja?

Minulla on pitkäaikainen on-off ystävätär, jolla on tapa erimielisyyden tullessa aina katkaista ystävyys. Aina = tämä on tapahtunut useita kertoja. Laukaisevana tekijänä on ollut usein joku minun mielestäni aika pieni kina. Hänen suhteellisuudentajunsa heittää jotenkin pahasti. Puhutaan kuitenkin kolmekymppisistä aikuisista ihmisistä.



Tämä ystävätär on muuten ammatiltaan psykiatrinen sairaanhoitaja. Ihmettelen.

ja sulla ei siis ole koskaan ollut mitään ongelmia kenenkään kanssa, vaikka haukut "yllättävän monia" täällä idiooteiksi?, HIH!

Mutta vain sellaista pientä, normaalia. Mihinkään vihanpitoon tai välien katkeamiseen en ole koskaan joutunut. Jos olen huomannut, että joku henkilö on ns hankala tapaus niin en ole sitten hakeutunut ko. henkilön kanssa mihinkään tekemisiin.

Työelämässäkin mulla on käynyt hyvä tuuri, en ole joutunut kusipäisten esimiesten tai kollegoiden ristiaallokkoon.

-sama

Alat kuulostaa ihan normaalilta :)

Mutta mä en miellä ristiriidaksi sellaista, että ollaan hetkellisesti eri mieltä laitetaanko vaalea vai tumma parketti. Tai että laitetaanko lapselle 1 vai 2 harrastusta.

Ristiriidat on mun mielestä ns ISOJA erimielisyyksiä, joissa riidellään, loukkaannutaan, vatvotaan asioita pitkään jne. Sellaisia en ole kokenut.

Olen vuosien varrella järjestänyt sukulaisille kaikenlaista illanviettoa ja lasten synttäriä. Yleensä olen myös pyytänyt ilmoittamaan onko tulossa. Useimmat sukulaiset eivät ole ilmoittaneet mitään. Korkeintaan olen toisen sukulaisen kautta saanut tietoja että jotkut kutsutuista eivät olisi tulossa.



Tai sitten sukulainen on tullut paikalle mojovassa kännissä tai on ilmoittanut tulevansa, mutta häntä ei ole sitten näkynytkään.



Tätä on jatkunut ainakin nyt viimeiset kymmenen vuotta. Tapahtunut useita kertoja. Syinä eivät ole olleet sairastumiset tai muut force majeuret.



Jos tässä tilanteessa osoitat tuohtumustasi sukulaisille, olet taas "se kiukkuilija veljen-tyttö" ja ikävä ihminen.



Nyt olen alkanut tehdä niin etten enää kutsu kyseisiä sukulaisia. Sitä kai he sitten halusivatkin ja yrittivät viestittää, mutta minä tyhmänä en vain ymmärtänyt.



Tämä on esimerkki ristiriidasta. Ei tässä mitään suuria avoimia riitoja ole käyty aiheesta. Mutta olen loukkaantunut näille sukulaisille siitä että kutsujani ei otettu vastaan eikä edes alkeellisia kohteliaisuussääntöjä noudatettu.



Joku hillitty ja hallittu ja tasapainoinen ihminen olisi vain kohauttanut olkapäitään ja lopettanut kutsumisen ja ollut siitä huolimatta ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Itse en yleensä ole pystynyt tuollaiseen, olen tuntenut itseni loukatuksi ja hyljeksityksi ja asiasta on oikeasti ollut paha mieli.