Lue keskustelun säännöt.
Pitkät ihmissuhteet - tuleeko niissä aina ristiriitoja?
15.12.2011 |
Etenkin jos ne ovat läheisiä. Vai olenko minä vain poikkeus.
Puhun sekä parisuhteesta että sukulaissuhteista ja ystävyyssuhteista.
Kommentit (23)
ystävyyssuhteissakin kun esim elämäntilanne muuttuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tähään 20 avioliittovuoteen on mahtunut kaikenlaista, ristiriitoja runsaamminkin. mutta minusta se on juuri avioliiton juju, että kun ollaan lupauduttu toisillemme, niin niitä ristiriitojakin kestää siksi paremmin, on jotenkin "turvallista" riidellä juuri tuon ihmisen kanssa, kun tietää, että ei tarvitse pelätä suhteen kaatumista riitoihin tai erimielisyyksiin.
En ole riidellyt kenenkään kanssa sitten teinivuosien, jolloin tappelin veljeni kanssa päivittäin.
Pisimmät ystävyyssuhteet ovat yli 25 vuotta kestäneitä, äitiini minulla on läheiset välit, mieheni kanssa en riitele koskaan. Yhteistä elämää takana meillä on kohta 15 vuotta.
Eli väittäisin, että kyse on enemmän luonteesta kuin suhteen pituudesta.
Tai ainakaan mulla ei ole ollut mitään ristiriitoja kenenkään kanssa, ei ystävyys. eikä parisuhteissa.
Erimielisyyksiä toki, mutta ei mitään jotai voisi ristiriidaksi ja sellaiseksi "isommaksi myllyksi" kutsua...
Meillä suvussa kaikkien avioliitot ehyitä ja vuosikymmenien pituisia, samoin ystävyyssuhteet.
Kyllä ihmiisuhteet muuttavat muotoaan vuosien saatossa ja väkisin tulee erimielisyyksiä, joku joskus suuttuukin.
Onneksi hyvin tuttujen ihmisten kanssa voi myös keskustella ja pyytää anteeksi jos on tullut ylilyöntejä.
Olen sitä mieltä, että vasta ensimmäisen riidan ja sen sopimisen jälkeen todella tietää, millainen kaveri on kyseessä. Tavallaan näkee sen julkisivun taakse ja persoonallisuuden pimeitä puolia myös. Uskon että jokaisesta niitäkin löytyy.
Niin kauan kuin aito side, keskusteluyhteys ja mahdollisuus pyytää anteeksi toimivat - ei mitään hätää.
Sitäpaitsi, elämä heittää eteen vaikka mitä onnettomuuksia, epäoonistumisia ja sairastumisia. Kyllä siinä läheisten välitkin ovat koetuksella.
Rennosti vain ap. koeta kohdella toisia oikeudenmukaisesti, kärsivällisesti ja viisaasti. Ihmisten kanssakin riittää, kun tekee parhaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naimisissa oltu nyt 12 vuotta.
Muissa ihmissuhteissa toki on tullut ristiriitoja, mutta ap:n olisi ehkä hyvä määritellä vielä mitä tällä tarkoittaa. Aiempi vastaajahan kehaisi ettei hänellä ole tullut kenenkään kanssa ristiriitoja, vaan pelkkiä erimielisyyksiä. Tämähän on vain rajanvetoasia. Minusta ristiriidat ovat umbrella term, jonka alle mahtuvat sekä pelkät erimielisyydet että isommat kärhämät.
Haen takaa sitä että pitkään (vuosia - vuosikymmeniä) kestäviin ihmissuhteisiin mahtuu monenlaista aikaa, ylämäkeä, alamäkeä, henkilökohtaista muutosta, uudelleen arviointeja. Juuri niin kuin joku teistä sanoikin.
Eikö siis ole luonnollista että juuri näissä pitkissä ihmissuhteissa siis ehtii tulla kaikenlaisia mökötyksiä ja yhteentörmäyksiä, sekä vaiheita joissa ollaan etäämpinä tai läheisempinä.
Jotkut ihmissuhteet toki päättyvätkin tällaiseen kohtaan. Silloin se suhde ei ole ollut ehkä alunpitäenkään hyvällä pohjalla syystä tai toisesta.
Minusta kuulostaa oudolta, mutta kieltämättä kadehdittavalta, että jollain ovat kaikki elämän ihmissuhteet olleet hyviä ja rauhallisia ja läheisiä. Tulee mieleen, että ovatko ne suhteet kuitenkin aika pinnallisia. Mutta ehkä tällaisia tilanteita tosiaan on että kaikki on aina mennyt hyvin - onnittelut siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä läheisempi suhde, sitä herkemmin jossain vaiheessa tulee ristiriitoja tai erimielisyyksiä, miten kukin haluaa niitä kutsua. Joillain ihmisillä on keskustelupalstallakin tarve kehua, miten hänen suhteessaan ei ole ristiriitoja. Ihmettelen, mistä se kertoo, täydellisestä toisen ihmisen miellyttämisestä tai alistumisesta ehkä. Tai ehkä aika kultaa muistot pitkässä parisuhteessa, jos vaikka viimeinen vuosi on mennyt tosi hyvin.
Minusta kuulostaa oudolta, mutta kieltämättä kadehdittavalta, että jollain ovat kaikki elämän ihmissuhteet olleet hyviä ja rauhallisia ja läheisiä. Tulee mieleen, että ovatko ne suhteet kuitenkin aika pinnallisia. Mutta ehkä tällaisia tilanteita tosiaan on että kaikki on aina mennyt hyvin - onnittelut siitä.
Minulla ei ole koskaan ollut mitään riitoja tai kahnauksia kenenkään kanssa. Osaan itse hoitaa asiat sivistyneesti ja jostain syystä mun lähipiiri osaa myös.
Mä puolestani ihmettelen niitä kaikenmaailman kaveri- ja sukulaisriitoja ja anoppihelvettejä mitä tällä palstalla saa jatkuvasti lukea.
Ihmisiä on toki erilaisia ja vaikeitakin - mutta vähän kärjistäen voisin sanoa, että "sitä saa mitä tilaa" tai "niin metstä vastaa..."
Tosin jotkut ihmiset (yllättävän monet) ovat niin vaikeita ja suoraan sanottuna idiootteja, että niiden kanssa tulee varmaan kahnausta vaikka mitä tekis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen rauhallinen ja tasapainoinen luonteeltani, kuten myös äitini ja veljenikin. Olen myös valinnut ystävikseni ja miehekseni rauhallisia ja "jalat maassa" -olevia tyyppejä. Tietenkin annan toisille tilaa esittää eriävät mielipiteensä, mutta en lähde niistä kinastelemaan. Tämä taktiikka on kestänyt jo yli kolmekymmentä vuotta. Ehkä se on riidanhakuisemmista ihmisistä alistumista tai täydellistä toisen miellyttämistä, mutta minä tiedän ettei se sitä ole.
Antakaapa ihan konkreettisia esimerkkejä siitä, millaisia ristiriitoja teillä on ollut
- puolison
- parhaan ystävän
- äidin
- sisaruksen
kanssa. Olisi kiinnostava tietää!
#2
Tosin jotkut ihmiset (yllättävän monet) ovat niin vaikeita ja suoraan sanottuna idiootteja, että niiden kanssa tulee varmaan kahnausta vaikka mitä tekis.
ja sulla ei siis ole koskaan ollut mitään ongelmia kenenkään kanssa, vaikka haukut "yllättävän monia" täällä idiooteiksi?, HIH!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun sukulaiseni ovat varsinaista possulan väkeä! Siinä olisi pienestä pitäen pitänyt olla itse hyväitsetuntoinen, täydellinen, rauhallinen ja lempeä, jotta olisi välttynyt riidoilta ja loukkaantumisilta puolin ja toisin.
Nykyisin käyn terapiassa. Se on kyllä helpottanut omaa oloani.
ja sulla ei siis ole koskaan ollut mitään ongelmia kenenkään kanssa, vaikka haukut "yllättävän monia" täällä idiooteiksi?, HIH!
Mutta vain sellaista pientä, normaalia. Mihinkään vihanpitoon tai välien katkeamiseen en ole koskaan joutunut. Jos olen huomannut, että joku henkilö on ns hankala tapaus niin en ole sitten hakeutunut ko. henkilön kanssa mihinkään tekemisiin.
Työelämässäkin mulla on käynyt hyvä tuuri, en ole joutunut kusipäisten esimiesten tai kollegoiden ristiaallokkoon.
-sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antakaapa ihan konkreettisia esimerkkejä siitä, millaisia ristiriitoja teillä on ollut- puolison
- parhaan ystävän
- äidin
- sisaruksenkanssa. Olisi kiinnostava tietää!
Puolison kanssa: minusta ei ole kohteliasta valehdella meidän perheen hyvinvointiin, taloudellseen toimeentuloon ja tulevaisuuteen liittyvästä asiasta puolta vuotta. Kun valke tuli esille, en voinut vain hiljaa nyökytellä, että kyllä tämä tästä.
Parhaan ystävän: Kun näemme toisiamme pitkästä aikaa noin kolmeen kuukauteen ja vietämme iltaa yhdessä yökerhossa, minusta ei ole kiva, että ystäväni katoaa satunnaisen tuttavuutensa kanssa nuoleskelemaan toiselle puolelle ravintolaa. Osoitan tässä pettymystä ystävälleni.
Äidin: Minä en riitelemättä kuuntele, kuinka äitini kommentoi edesmenneen isäni sanoneen "tyttö olisi saanut jäädä tekemättä". kyllä tuosta kommentista meni useaksi kuukaudeksi välit poikki.
Sisarukset: Pientä kahnausta, ei koskaan mitään isompia ristiriitoja, ehkä me tunnemme toisemme sen verran hyvin.
Kiva, että jotkut elävät kuplassa, mä olen saanut elää ihan elämänmakuista elämää!
ja sulla ei siis ole koskaan ollut mitään ongelmia kenenkään kanssa, vaikka haukut "yllättävän monia" täällä idiooteiksi?, HIH!
Mutta vain sellaista pientä, normaalia. Mihinkään vihanpitoon tai välien katkeamiseen en ole koskaan joutunut. Jos olen huomannut, että joku henkilö on ns hankala tapaus niin en ole sitten hakeutunut ko. henkilön kanssa mihinkään tekemisiin.
Työelämässäkin mulla on käynyt hyvä tuuri, en ole joutunut kusipäisten esimiesten tai kollegoiden ristiaallokkoon.
-sama
Alat kuulostaa ihan normaalilta :)
Sukulaisten ja ystävien kanssa voi seurustella juuri sen verran kuin molempia kiinnostaa, joten on helpompi sietää mielipide-erot ja typeryydet. Parisuhteessa ne lopulta aina kärjistyvät kriisiksi, joka nykyään johtaa eroon. Miksi esimerkiksi asuisit loppu elämäsi sellaisen kanssa, joka ei edes osaa lajitella pyykkiä värin perusteella, vaikka olet vuodesta toiseen huomauttanut?
Kiva, että jotkut elävät kuplassa, mä olen saanut elää ihan elämänmakuista elämää!
Monesti nuo ristiriidat syntyvät juuri siksi, että ihmiset ovat itsekkäitä ja laukovat töykeyksiä toisilleen. Onko se kuplassa elämistä jos osaa käyttäytyä ja välttää ihmissuhdekarikot?
Jos kerran pyrkii välttämään "hankalia" tyyppejä niin sitten ymmärrän että jollain on paremmat mahdollisuudet selvitä ilman konflikteja. Viittaan tämän yhden henkilön kommenttiin.
Minun luonteellani kyllä ei olla väistyviä ja vältteleviä ja hyssytteleviä. Menen rohkeasti päin ja kyseenalaistan, jos siltä tuntuu. Ja usein tuntuu. Myönnän, että siitä voi pahimmillaan tulla riitoja ja avointa eripuraa. Toisaalta ne toiset tyypit ovat sitten usein sellaisia että ovat hiljaa ja hautovat vuosikausia niitä asioita ja ovat sitten kitkeriä ja - ainakin naiset - passiivis-aggressiivisia. Ja puhuvat vuolaasti takanapäin.
Mikä on sitten kivempi...
Kiva, että jotkut elävät kuplassa, mä olen saanut elää ihan elämänmakuista elämää!
Monesti nuo ristiriidat syntyvät juuri siksi, että ihmiset ovat itsekkäitä ja laukovat töykeyksiä toisilleen. Onko se kuplassa elämistä jos osaa käyttäytyä ja välttää ihmissuhdekarikot?
Ehkä olen hankala ihminen ja sun kannattaa vältellä minua.
Ihan tosissaan olen sen verran realisti, että kyllä niitä ristiriitoja varmasti elämässä tulee. On ihan eri asia miten niitä käsittelee. Rippuu siis ihan mistä tässäkin keskustelussa täsmälleen keskustellaan. Puhutaanko ristiriidoista, erimielisyyksistä, vihanpidosta vai peräti välirikoista.
jos niitä ei halua. Tietenkin tässä lähtöolettamuksena on se, että läheiset ihmiset ovat edes jossain määrin täyspäisiä.
Mutta jos esimerkiksi väsyn kuuntelemaan äitini valitusta jostain sukulaisesta (johon itse en edes ole yhteydessä), niin mitä teen: vaihdan puheenaihetta! Näin siitä ongelmasta päästään. Jos edelleenkin äiti palaa samaan aiheeseen, niin sitten otan etäisyyttä päiväksi tai pariksi. Mutta en haasta riitaa, enkä tee asiasta konfliktia. Simple as that.
#2