Lähden töihin kun lapsi on 4kk. Kysyttävää?

Asumme Suomessa.



Menen töihin omalla autolla, mutta menisin julkisilla, jos niitä kulkisi täällä. Työmatka on liian pitkä hyötyliikkuen.



Haaveeni oli kolme lasta, joista kahden kanssa olin kotona "normaalit" 9kk + hoitovapaata. Kolmas olisi jäänyt tekemättä, ellei mies olisi halunnut jäädä kotiin, sillä en olisi halunnut enää pitkää kotonaoloa.

Hienoa vaan, kun mies on innoissaan ja varmasti palkitaan läheisenä isä-lapsi-suhteena. Ei ap ole pois lähtemässä, vaan päiviksi töihin ja turvallinen isä omassa kodissa hoitamassa. En näe ongelmaa. Etenkin jos pystyt pumppaamaan maitoa ettei tarvi korvikkeelle ruveta, lääkärinä tiedät rintamaidon edut.

kun hänen nuorin lapsensa oli 5 kk. Aivan älytöntä touhua, että univelkainen, hormonihöyryinen lääkäri hoitaa potilaita. Minäkin lähdin vastaanotolta taskussa respeti, joka oli kirjoitettu toisen ihmisen nimelle.



Ap, jos oikeasti menet töihin, niin pidä huoli että olet levännyt ja skarppi. Sun käsissäsi on toisen ihmisen henki, kiva jos tunaroit vain sen vuoksi ettet oikeasti ole vielä työkuntoinen.

mies tyytyväinen tähän ratkaisuun, jääkö mielellään kotiin vauvan kanssa?

Jos ei ole pelkkä raha ja sinun tärkeä työsi syynä, niin hyvähän isän ja lapsen on olla kotona.

jäi isänsä kanssa kotiin. Mielestäni isällä on ihan yhtäläinen oikeus ja velvollisuuskin luoda lapseen läheinen side ja se kyllä onnistuu parhaiten kun äiti ei ole joka hetki hössöttämässä omien "tärkeiden" sääntöjensä kanssa vieressä. Miehen kotiinjäämisen mahdollisti hänen oma halunsa jäädä ja se, että minun tuloillani lapsi voitiin hoitaa kotona pitempään. Ja tosiaan, en ollut 24/7 siellä töissä, eli aikaa vauvan kanssa jäi aivan mainiosti ansiotyönkin ohessa :)

silloin?

Terv: kolmepäiväisen vauvan isän kanssa jättänyt työmyyrä

T: Ap

silloin?



Terv: kolmepäiväisen vauvan isän kanssa jättänyt työmyyrä

Minä palasin töihin kun lapsi oli 6 kk. Häntä hoidettiin tarhassa, jossa yksi täti 6:tta vauvaa kohden. Lapsestani on kasvanut oikein hurmaava ja sosiaalinen tapaus. Psykopaatin piirteitä hänessä ei ainakaan vielä ole. Olen yksinhuoltaja, joten oli pakko mennä töihin heti kun lakisääteinen äitiysloma loppui.

jos ei, niin haluaisin tietää, kuka suostuu noin pientä hoitomaan. itse ainakin hoitajana ajattelen aina lapsen, en vanhemman, parasta.

t. ap

tuloksena hajonnut avioliitto ja mt-ongelmainen,väsynyt äiti.eli tässä tapauksessa lasten isä jäi vauvan kaa kotiin,äiti imetti lasta niin valvoi käytännössä yöt ja teki kotihommat vielä päälle.jaksoi tätä siihen asti ku lapsi 1,5v.,otti virkavapaata töistö väsymyksen takia,jäi kotiin mutta univelkaa oli niin paljon ettei se enää korjaantunut vaan ongelmat alkoi kasaantua.mutta onnea kuitenkin,ehkä teillä ihan eri asia

tehdä, jos lapsi sattuu olemaan esim. allerginen ja erittäin huonosti nukkuva, jonka herättelee parikymmentä kertaa yössä vähintään puolen tunnin välein? Ja jonka kanssa joutuu juoksemaan paljon lääkärissä ja sairaalassa. Vai hoitaako isä?



Toivottavasti näin ei käy, mutta kun meille kävi noin siunasin äitiysloman olemassaoloa. Jos olisin joutunut töihin olisin varmaan ollut kuukaudessa itsekin sairaalahoidon tarpeessa. Vauvan ollessa pieni olin myös niin herkistynyt vauvan itkulle, etten pystynyt nukkumaan vauvan itkiessä edes korvatulpat päässä vaikka vauva olisi ollut isänsä kanssa toisella puolella asuntoa. Olisi pitänyt lähteä pois kotoa nukkumaan ja ei siitä mitään olisi tullut joka yö. (Ja sitäpaitsi meillä ei mies kovin herkästi herännyt lapsen itkuun, joten heräsin joka kerta lapsen herätessä vaikka välillä yritimme sitä, että mies heräilee.)

Ihmetyttää kun pitää noin pieni jättää, vaikkakin isän hoiviin, mutta silti.



Tunnen erään joka lähti töihin kun lapsi oli 4kk, mummo hoiti. Mutta tämä pariskunta teki 2 lasta vain sikis, että lapsia "kuuluu" tehdä.

Kaikki oli tiukasti jaettu, joka toinen vaipanvaihto oli siän, toinen äidin. Kaikki kellotettiin ja mentiin aikataulujen mukaan. 2 vuotiaista lapsia on viety harrastuksesta toiseen, ettei tarvi olla kotona niiden kanssa.



Jäljet näkyy nyt kun lapset teini-iässä.

Toki kotiäitejä on enemmän suhteessa Suomeen.



Mutta noin kaikki uraäidit esim. K-Euroopassa tekevät. Paitsi että isät ei juuri kotiin jää, vaan lapset menevät hoitoon.

Lapsi jäi isän kanssa kotiin.

Mitä teet työksesi? Entä mies?

kun lapsi oli 5kk. Isä jäi kotiin.



Ei mitään ongelmia. Mies hoiti yösyötöt sun muut, tietenkin, kun minä kerran kävin töissä.

ja tämä kolmas ei ole vielä näyttänyt merkkejä allergioista. Imetän yöt, kuten edellisiäkin, mutta tuon ikäisen kanssa yöimetykset on jo melko helppoja kun nukkuu vierekkäin. Ja jos tulee pahoja allergiajuttuja niin korvikkeelle.



Mulla tulee maitoa yli äyräitten niin kuin edellisiläkin kerroilla, joten oon ajatellut pumpata vauvalle maidot päiväksi, jos jaksan. Jos en jaksa, niin sitten saa korviketta päivällä.



Olin ekan kanssa kotona 3,5v, toisen kanssa 1,5v ja nyt näin. Mies on innoissaan jäämässä kotiin lasten kanssa. Ei ole mitkään tumpelo, vaan soppakauha ja rätti pysyy kourassa siinä missä minullakin.



Itse asiassa, sovimme tämän jo lasta yrittäessämme, kun en olisi enää jaksanut jäädä kauaksi aikaa pois töistä, mutta koska mies halusi vielä kolmannenkin (toki minäkin tällä järjestelyllä) ja halusi jäädä kotiin, niin sovimme näin.

tehdä, jos lapsi sattuu olemaan esim. allerginen ja erittäin huonosti nukkuva, jonka herättelee parikymmentä kertaa yössä vähintään puolen tunnin välein? Ja jonka kanssa joutuu juoksemaan paljon lääkärissä ja sairaalassa. Vai hoitaako isä?

kuin muutkin töissä käyvät vauvan vanhemmat (eli usein isät), joko kääntää kylkeä eikä välitä tai osallistuu ihan kuten kotonakin oleva, miten perheessä on sovittu. miten tää eroaa siitä, että isä menisi töihin? valvottaisi se huonosti nukkuva vauva varmaan häntäkin. ihme porukkaa. totta kai isä voi olla lapselleen ihan yhtä hyvä vanhempi kuin äitikin, miksei jopa parempi. ihmisestä se riippuu eikä siitä, mitä on jalkojen välissä.

Kun halutaan ymmärtää psykopaatin kyvyttömyyttä ihmissuhteisiin, nojataan Bowlbyn tutkimuksiin lapsista, joiden suhde äitiin katkaistiin liian varhain. Aluksi lapsi reagoi voimakkaasti, protestoi ja osoitti haluavansa äidin takaisin. Sitten hänet valtasi toivottomuus, joka vähitellen muuttui riippumattomuudeksi äidistä. Lapsi irrotti itsensä kokonaan tästä ja kaikista tähän liittyvistä tunnesiteistä. Tunnetilat olivat tämän jälkeen seurausta lapsen omista kehon sisäisistä tuntemuksista, ne eivät enää liittyneet muihin ihmisiin. Sen sijaan tällaisen lapsen omaan itsekeskeiseen tyydytykseen tähtäävä toiminta oli edelleen sidoksissa muihin ihmisiin. Psykopaatti, joka ei kykene saamaan tunnepitoista tyydytystä johonkin kuulumisesta, korvaa tämän sisäisen tyhjyyden ulkopuolisilla ärsykkeillä ja niiden tuottamalla jännityksellä. Ensimmäinen ihmissuhde on pettänyt lapsen ja tätä pettymystään hän purkaa kaikissa myöhemmissä ihmissuhteissaan.