Lue keskustelun säännöt.
Varattuna ihastuminen varattuun?
14.12.2011 |
Onko teillä mielialat vaihdelleet onnenhuumasta melkeinpä ahdistukseen?
Meillä tilanne on se, että kumpikaan ei ole tunnustanut mitään, mutta selkeää kemiaa on ilmassa. Ja kun tietää ettei tästä mitään voi tulla niin olo on välillä aivan kamala.
Kommentit (3)
Puhuitteko koskaan tilanteesta ihastuksesi kanssa?
Itse en halua ottaa asiaa hänen kanssaan puheeksi, entä jos olen kuvitellut kaiken? Enkä myöskään halua rikkoa mitään. Olen järkyttynyt näiden tunteiden voimasta mitä mies minussa herättää - en olisi koskaan voinut kuvitella tuntevani näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuitteko koskaan tilanteesta ihastuksesi kanssa?
Itse en halua ottaa asiaa hänen kanssaan puheeksi, entä jos olen kuvitellut kaiken? Enkä myöskään halua rikkoa mitään. Olen järkyttynyt näiden tunteiden voimasta mitä mies minussa herättää - en olisi koskaan voinut kuvitella tuntevani näin!
Ei puhuttu koskaan, koska olin ymmärtänyt että olin ihastunut vain siksi koska mulla ja miehelläni oli arki astunut kuvioon pienen lapsemme vuoksi. Kun on pieniä lapsia, ei parisuhde ole enää samanlaista kuin ennen lapsia. On väsymystä, eikä aikaakaan ole samanlailla puolisolle kuin ennen lapsia. Jos lapsi itkee tai tarvitsee jotain, puoliso joutuu väistämään. Yhteisiä hetkiä on vähemmän ja niitä joutuu suunnittelemaan. Ymmärsin myös että muutaman vuoden kuluttua tilanne on taas toinen parisuhteessamme. Siksipä en halunnutkaan tuhota suhdettamme.
Olen erittäin varma että ihastukseni puolelta oli myös vastaavia tunteita. Ne hymyt ja katseet mitä heitti minun suuntaani. Tuli istumaan viereen jos vain pääsi. Otti minut huomioon eri lailla kuin muut ihmiset. Erityisesti naisia kohtaan yleensä oli hyvin neutraali, tervehti mutta ei jutellut heidän kanssaan. Minulle jutteli jatkuvasti elämästään. Puolisostaan ei kuitenkaan puhunut koskaan.
2
ihastunut varattuun mieheen. Itsekin olin ja olen edelleen varattu.
Ahdistusta en kokenut missään vaiheessa. En myöskään päätä huimaavaa onnenhuumaakaan. Toki olin pahasti ihastunut ja voin sanoa että jos olisimme olleet sinkkuja, niin olisin yrittänyt. Tuo ihastukseni on mieheni ystävä ja aina kun sain tietää että mies on tulossa meille, tunsin miten sydän alkoi hakkaamaan kuin viimeistä päivää ja kädet tärisi. Kun tuli ovesta sisään, piti olla hetken aikaa toisessa huoneessa hengähtelemässä syvään ja rauhoittelemassa itseä.
Jotenkin tuosta AP:n aloituksesta tulee tunne että hakeutuvat jatkuvasti toistensa seuraan ja tilanteessa ollaan niin pitkällä että muutkin ehkä alkavat huomaamaan jotain. Ettei voida enää olla erossa, vaan pakko päästä juttelemaan jotain toiselle. Onko näin?
Omalla kohdalla olin päättänyt että en riko omaa hyvää suhdetta ihastuksen vuoksi. Olin myös ymmärtänyt että pitkässä suhteessa niitä ihastuksia tulee ja menee. Sen eteen ei ole pakko tehdä mitään. Ihastus kesti vuosia, mutta ohi se meni.
Minulla oli myös tunne että mies on kiinnostunut minusta.