Lue keskustelun säännöt.
Pidättekö tätä pettämisenä, pitäisikö kertoa?
14.12.2011 |
Laitoin netin deittipalveluun profiilin muutama viikko sitten ja aloin saada yhteydenottoja, joista yhdestä kiinnostuin ja aloimme viestitellä ensin palvelun kautta ja myöhemmin myös puhelimitse. Vaihdoimme myös muutaman kuvan ja aloimme suunnitella tapaamista. Fantasioin hänestä kovasti ja kävin mielessäni monta kertaa, mitä kaikkea tekisimme, jos tapaisimme. Sain kuitenkin tehtyä tärkeän päätöksen ja vihelsin pelin nyt kokonaan poikki. Emme siis ikinä tavanneet oikeasti, emmekä pidä enää yhteyttä.
Pohjalla tässä on riitaisaa syksyä ja vanhaa katkeruutta oman mieheni petturuudesta, hän ei ole ollut minulle uskoton (tietääkseni), mutta petti luottamukseni muulla tavalla minulle törkeästi valehtelemalla. No nyt olen kuitenkin sitä mieltä, että minulla on todella arvokas ja hyvä suhde, vaikka on ne omat ongelmatkin.
Itsestäni opin, että ei se pettäminen niin vaikeaa olisi, kiinnijäämisen riskiä ei ollut ja "petoskumppani" oli luotettava. Vaikka olenkin liikkunut heikoilla jäillä, niin olen ylpeä itsestäni, että en ylittänyt tuota oikean kontaktin rajaa.
Jos mieheni olisi tehnyt moista selkäni takana, niin pitäisin sitä loukkaavana, mutta en ihan pettämisenäkään. Pitäisikö minun kertoa tästä nettisuhteesta miehelleni vai pitää asia omana tietona?
Kommentit (27)
Jos vaimoni tekisi jotain tuollaista, olisin hyvin pettynyt häneen. Toki silloin katsoisin heti peiliin, että mitä voisin tehdä parisuhteessa toisin, ettei hänen tarvitsisi tuollaiseen alun perinkään ryhtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaimoni tekisi jotain tuollaista, olisin hyvin pettynyt häneen. Toki silloin katsoisin heti peiliin, että mitä voisin tehdä parisuhteessa toisin, ettei hänen tarvitsisi tuollaiseen alun perinkään ryhtyä.
tuo epärehellistä. Mutta en kertoisi. Kärsisin omantunnontuskani hiljaa ja ottaisin opikseni. Siitä voit olla tyytyväinen ettet ylittänyt sitä viimeistä rajaa.
Mutta ota huomioon, että jos olet kotikoneelta käsin puuhastellut, voit jäädä kiinni jos (ja kun) jotain on jäänyt koneelle muistiin.
tuolla. Sen sijaan pitäisi miettiä, mikä on saanut sinut riskeeraamaan parisuhteesi ja koittaa tehdä niiden asioiden eteen jotain. Mitä saat sillä, että kerrot?puhtaan omantunnon ja synninpäästön. Itsekästä!
ihan jo siksi että ihan selkeästi "otit opiksesi" ja haluat jatkaa miehesi kanssa.
Kertominen varmasti toisi ns uuden kriisin tullessaan ja miten siitä sitten eteenpäin.
Älä kerro, ole tyytyväinen itseesi ettet jatkanut eteenpäin ja nauti miehestäsi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja lähtee etsimään muuta seuraa baarista, neitstä, työpaikalta, niin ei se ainakaan uskollisuutta ole.
Kun olet nyt viisastunut, niin pidä omana tietonasi. Tuottaisit kumppanillesi vain turhaa surua.
Jokaisella on oma moraali. Jos kumppanin moraali on sellainen, että hän pettää, se ei anna toiselle "lupaa" pettää.
Vain miehesi kärsii, jos kerrot. Panosta parisuhteeseesi ja yritä unohtaa koko juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keventääksesi omaa omaatuntoasi kaatamalla paskaa miehesi niskaan. Kuten sanoit, asia ei johtanut mihinkään, joten unohda koko juttu. Kertominen ei hyödytä ketään, aiheuttaa vaan pahaa mieltä ja luottamuspulaa suhteeseenne. Hyvä kun itse ymmärsit mikä on elämässä tärkeää. Onnea teille matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin varmaan tekisitJos vaimoni tekisi jotain tuollaista, olisin hyvin pettynyt häneen. Toki silloin katsoisin heti peiliin, että mitä voisin tehdä parisuhteessa toisin, ettei hänen tarvitsisi tuollaiseen alun perinkään ryhtyä.
Kyllä, itseasiassa tekisin niin. :) Ei meitä kaikkia ole ohjelmoitu ns. syyttäviksi. Rakastan vaimoani yli kaiken, enkä haluaisi että hänelle koskaan tulisi sellainen olo että pitäisi tuollaiseen ryhtyä. Parisuhteesta ja sen ongelmista tuollainen kuitenkin kumpuaa, ja ongelmat eivät synny yksinään. Olen aina halunnut pitää parisuhteestamme myös omalta osaltani huolta, joten tietysti miettisin mikä tekemäni asia (tai tekemättä jäänyt) on tähän ajanut.
...silloinhan vain siirtää pahanolon toiselle, viattomalle osapuolelle.
Reilumpaa on kärvistellä itse ja kärsiä huonoa omaatuntoa eikä hakea synninpäästöä toiselta.
Pahimmassa tapauksessa pettämisestä kertominen vain jättää ikuisen särön suhteeseen ja petetyn epäluuloiseksi.
Eri asia on, jos pettää systemaattisesti. Silloin toisen kuuluisi saada tietää asiasta. Sellaiset pettäjät eivät yleensä kuitenkaan kärsi huonoa omaatuntoa eivätkä tosiaan kerro pettämisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teillä on muutenkin suhde vaakalaudalla ja teet jotain tuollaista niin ihanasti saat vapautta treffailla muita kun ei ole ketään riippana!! Sitähän sinä tahdot!
Et arvosta kumppaniasi. Minusta ilmoitus nettiin on suurempi pettäminen kuin se että hässii kännissä jonkun kanssa kerran, olet toistuvasti ollut yhteydessä johonkin ja ihastunut tähän ihan tyyppinä, et sen perseeseen kun jyystitte 4 promillen humalassa, etkä tahdo nähdä tätä selvänä.
Minusta et ole parisuhteeseen valmis: kerro kumppanille, eroatte ja hässi muita. Jooko?
Jos olisit mieheni niin vetäisin munasi solmuun, ei noin saa tehdä!
Ihan parasta olisi jos joku tuttu näkisi ilmoituksesi netissä ja säälii teidän suhdetta. Koska säälittävä suhde teillä on ja sinä sen sellaiseksi teet.
toisaalta miehen on oikeus saada tietää ja itse päättää siitä haluaako elää moisen petturin kanssa. Mielestäni suunnitelmallinen pettämisen suunnittelu on vähintään yhtä paha kuin kännissä kiksautus puolivahingossa.
Ei sulla AP ole mitään oikeutta pitää miestäsi "otteessa" ja valheessa, ensin aiot pettää ja sitten itsekkäästi päätät, että "mitään ei tapahtunutkaan, en kerro". Et sä koko maailmaa hallitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vaan pettäminen on itsekästä: minä tahdon jotain tälläistä ja minä voin näin tehdä.
Entä jos kumppani tekisi sille pettäjälle noin?
Miten pitkälle riittää munasi siihen että joku hässii tai koittaa saada parisuhdetta kumppanisi kanssa?
15
Arvostaisin, jos mieheni kertoisi minulle, jos olisi touhunnut samantyyppistä selkäni takana. Olen melkoisen varma, että hän ei kertoisi, koska suhteessamme on ollut luottamuspulaa tuon hänen valehtelunsa jälkeen ja minulla on tunne, että hän jättää paljon asioita kertomatta minulle. En tosin usko, että hän olisi koskaan pettänyt minua, mutta kyllä hän on kiinnostunut muista naisista ja voisi himpun verran enemmän osoittaa huomiota minulle.
Vasta hiljattain käsittelimme ongelmanratkaisutapojamme ja mies teki jälleen selväksi, että hän ei jaksa ratkoa aktiivisesti ongelmia vaan lakaisee ne maton alle, koska kun ongelmista vaietaan, ne myös pikkuhiljaa unohtuvat - vain hänen mielestään. Minä taas koen, että kun havaitsen ongelman, se täytyy aktiivisesti jakaa osiin ja ratkaista, muuttaa ehkä toimintaa sillä tavalla, että asia olisi jatkossa mahdollisimman vähän ongelmainen.
Kukin määrittelee pettämisen rajat suhteessaan itse. Minä vedän sen pettämisen rajan vasta livekontaktiin, mutta myönnän, että suhteessa on ongelmia, jos tällaista täytyy alkaa touhuta ja hyvään parisuhteeseen tällainen ei kuulu.
Moni näkee asian hyvin mustavalkoisena, osa osaa nähdä vivahteitakin. Minulle tämä oli myös koettelu omista rajoistani ja moraalistani, minua säikäytti todella, että olin jo menossa tämän toisen luokse. Ap.
Eikä sillä mitä mieltä me olemme siitä, mikä on pettämistä, ole mitään väliä. Vain sillä on, miten sinä ja miehesi olette määritelleet pettämisen.
Asia on tuore, mies voi miettiä sitä vielä pitkään ja sen jälkeen hän ei ehkä enää"ota asiaa tosi hyvin", eli niinkuin sinä haluat.
Oletteko nuoria vielä? Näin keski-ikäisen perheenäidin näkökulmasta joku yksittäinen kännipano ("seksiin asti"( on paljon pienempi petos kuin se, että selvinpäin ja suunnitelmallisesti lähtee hakemaan itselleen esim. netistä seuraa vakikumppann oheen.
Kiihottumnen ja "ihana seksi" tunnustuksesi jälkeen ei yllätä. Se ei ollut sinulle palkkio tunnustamisesta, vaan ihan bilsaa. Menettämisen pelko kiihottaa ja kumppani pitää merkitä uudelleen omaksi.9
T. keski-ikäinen perheenäiti minäkin
ps. Ap:nä en olisi kertonut. Mutta vakka kantensa löytää, ei varmasti ap:n mieskään pidä niin turhantarkkaan kirjaa flirteistään.
Vaikka selvä enemmistö oli sitä mieltä, että minun ei tarvitse tai en saa kertoa, niin minusta tuntui kuitenkin rehelliseltä kertoa pikku nettisuhteestani, fantasiastani ja ihastumisesta miehelleni.
Sen verran miestäni tunnen, että luotin siihen, että en järkytä hänen luottamustaan, ja että tuskin hän mua sentään pihalle heittää. Hän ottikin asian tosi hyvin ja sanoi, että ei pidä pettämisenä, jos ei mennä tosissaan sänkyyn asti. (Tämä oli toki minulle vähän epäselvää, mutta näin arvelin miehenkin ajattelevan. Toki olemme aiheesta joskus puhuneet, mutta emme kovin tarkasti määritelleet pettämisen rajoja.) Hän arvosti sitä, että kerroin ja että olin osannut vetää rajan oikeaan paikkaan. Enemmän hän oli huolissaan siitä, miten netissä voi luottaa toiseen ja jakaa joitain henkilökohtaisia tietojaan, kuten puhelinnumeronkin annoin. Hän suhtautuu epäillen siihen, ettei tuollainen pettämisjuttu, joka menee seksiin ja suhteeseen asti, tulisi jossain vaiheessa ilmi, koska ihmiset ovat nykyään verkostoituneet niin laajasti.
Mies myös sanoi, että jos haluaisin käydä jotain vierasta panemassa, niin hän haluaisi tietää siitä etukäteen ja arvioisi tilanteen ja jos ei kokisi tätä toista uhkaksi, voisi antaa minun mennä.
Mies ei siis loukkaantunut, pyysin anteeksi ja hän antoi. Hän sen sijaan tuntui kiihottuvan asiasta, kun fantasiaani hänelle kerroin. Pyysin häneltä rangaistusta ja keskustelu päättyikin ihanaan seksiin, jossa hän vähän pyynnöstäni läimäytteli minua pepulle :)
Olen iloinen, että kerroin ja tiesin, että mies on minun kanssani samoilla linjoilla. Nyt tuntuu tosi hyvältä olla tässä suhteessa ja koen, että luottamus on vain parantunut. Keskustelimme myös siitä, että kummallakin voisi olla omat profiilit tuolla netin deittipalvelussa piristämässä omaa elämää.
joo. Kyllä helpolla pääsit, sanon minä!
En toki tiedä teidän kahden suhdetta, mutta kehotan varautumaan siihen että mies menettää luottamuksen suhun vielä jälkikäteen kun asiaa tarkemmin miettii. Sä teit homman suunnitellusti ja harkiten! Aivan kuten oikeudessakin saa kovemman tuomion jos ei ole lieventäviä asian haaroja kuten ymmärryksen puute.
Itsellä kävi vastaava tilanne ja vaikka aluksi "ymmärsin" ja annoin anteeksi niin myöhemmin menetin ilman lisäsyytä luottamuksen sen vanhan asian takia ja se oli menoa sitten.
a, niin pettämistä on.