Eikö lasten saanti pelota epävarman tulevaisuuden vuoksi?

Rahaa saa sossusta.

ja yrittää tehdä heistä tiedostavampaa ja parempaa sukupolvea. Ei ne asiat silläkään parane, että sinun ikäisesi jäisivät viimeiseksi sukupolveksi, eikä enää olisi työlle ja päätöksille tekijöitä.



Mitkään asiat eivät ratkea sillä, että nostaa kädet ylös ja sanoo, että mä en lähde tähän, mä en tee mitään...

elämä on lähtökohtaisesti epävarmaa- et tiedä itsekään oletko huomenna elossa tai terve. Ainoa oikea tapa suhtautua elämään on luottamus; usko, toivo, rakkaus. Aina. Koska muuta ei oikeesti ole koskaan ollutkaan.eikä tule olemaankaan.

jos itselle on vaikeaa kestää elämän ja maailma epäkohtia on parempi olla välittämättä synkkyyksiä eteenpäin.



Itse tahdon uskoa ihmisten hyvyyteen ja oikeudenmukaisuuteen, siihen että elämä kantaa. Riippuu paljon siitä mitä asioita ympäristöstään zoomailee.

Tai lähinnä minua huolestuttaa se, että Euroopan kultakausi alkaa olla ohi ja maanosamme näyttää lipuvan kohti pitkää vaikeaa kautta. Tulevaisuudessa töitä ei yksinkertaisesti riitä kaikille ja toimettomuuden mukana tuoma köyhyys / eriarvoisuus on aina johtanut myös väkivaltaisuuksiin ja konflikteihin, tämän historia on meille opettanut. En yksinkertaisesti voi uskoa, että tulevilla sukupolvilla olisi asiat enää paremmin, vaan huonompaan suuntaan mennään kovaa vauhtia.



Tähän kun lisää ympäristöongelmat, niin a vot, lapsillamme ei tule olemaan helppoa elää 2050-luvun Euroopassa.

Kyllä, aivan totta puhutte. Yhteiskuntamme ei tule olemaan samanlainen enää vuonna 2050. Joku kirjoitti, että rahaa saa sossusta, mutta mistä kukaan tietää, että sossua on esim. 30-vuoden päästä? Tottahan on, että talouskasvu ei vaan voi ikuisesti jatkua ja kulutusyhteiskunnalle tulee enemmin tai myöhemmin loppu. Ns. degrowth -ajatushan ehdottaa juuri sitä, että yhteiskunnan tulisi muuttua kokonaan ja järjestellä asiat uudelleen, jotta oikeasti taataan kaikille kansalaisille työtä. Epäilen vahvasti, että raha-ahneet päättäjämme ajattelevat tällaisia asioita ollenkaan.



Eriarvoisuus kasvaa koko ajan reippaasti Suomessakin ja olemme todellakin liukuneet jo pois hyvinvointivaltiosta siihen, että yrityksillä alkaa olla enemmän valtaa kuin valtioilla ja valtio + kunnathan yksityistävät kovaa vauhtia kaikkia palveluitaan. Tulevaisuudessa terrorismi ja jo perustarpeisiin liittyvät ongelmat tulevat kasvamaan myös täällä Suomessa.



Ja kyllä jopa yksi ihminen voi pyrkiä vaikuttamaan tulevaisuuteen esim. sillä, että miettii mitä ja miten kuluttaa. Mitä arvoja arvostaa eli ostanko vauvalle kestovaippoja vai mahdollisimman halpoja kertavaippoja ja roskaan tämän maailman. Voit myös vaikuttaa siihen ostatko auton ja jos omistat auton niin ajeletko sillä joka paikkaan yksin? Tiesittekö, että Kiinassa on n. 500 miljoonaa taloutta, jotka ovat nousseet köyhyydestä. Mitä luulette heidän parhaillaan tekevän? Ostavan elektroniikkaa ja autoja. Kiinahan on päästöissään jo melkein samalla tasolla kuin Yhdysvallat eli kuinka kauan planeetta tosissaan tätä kestää?

elämä oli paljon epävarmempaa esim. 1800-luvulla.

elämä oli paljon epävarmempaa esim. 1800-luvulla.

2000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että meidän lapsemme tulevat elämään vaikeampi aikoja kuin vanhempansa. Eikö jokainen vanhempi kuitenkin pohjimmiltaan toivo, että lapsella asiat olisi paremmin kuin mitä itsellä oli? Nykymaailmassa se ei tule toteutumaan. Minusta tämä on aika huolestuttava kehityssuunta.

Lapsia on 2, kolmatta emme taida uskaltaa tehdä, sillä kolmas lapsi kuorimittaa maapalloa (asukasluku lisääntyy). Lisäksi kulutus kasvaa entisestään, kriisi voi viedä vahempien työpaikat mennessään ja minulla on sellainen kutina että lapsilisät ja muut sossun avut sellaisenaan alkavat olla aika tuntemattomia käsitteitä hyvinkin pian.

ja tullut siihen tulokseen ettei asia miettimällä parane, täytyy toimia. Yritän ottaa nuo seikat huomioon kaikessa toiminnassa ja kasvattaa lapset sen mukaan että pärjäävät. Väestöräjähdyksen takia en missään tapauksessa halua enempää kuin 2 lasta (yksikin olisi kyllä itselleni riittänyt, mutta miehelle ei), eipähän ainakaan väkimäärä lisäänny minun toimintani kautta, jos ei pienenekään. Kulutuksen yritän pitää minimissä ja opettaa lapsillekin, että muut asiat kuin raha ovat tärkeitä ja että muista ihmisistä pitää pitää huolta.



Loppujen lopuksi yksittäinen ihminen ei voi kovin paljon tehdä muun kuin oman asenteensa ja valintojensa kautta, mutta uskon ja toivon, että yhä useampi alkaa kyseenalaistaa nykyisen meiningin ja muuttaa toimintaansa sen mukaan. En myöskään näe tulevaa muutosta pelkästään pahana, vaan mahdollisuutena luoda uutta ja parempaa nykyisen järjestelmän tilalle.

ja tullut siihen tulokseen ettei asia miettimällä parane, täytyy toimia. Yritän ottaa nuo seikat huomioon kaikessa toiminnassa ja kasvattaa lapset sen mukaan että pärjäävät. Väestöräjähdyksen takia en missään tapauksessa halua enempää kuin 2 lasta (yksikin olisi kyllä itselleni riittänyt, mutta miehelle ei), eipähän ainakaan väkimäärä lisäänny minun toimintani kautta, jos ei pienenekään. Kulutuksen yritän pitää minimissä ja opettaa lapsillekin, että muut asiat kuin raha ovat tärkeitä ja että muista ihmisistä pitää pitää huolta.

Loppujen lopuksi yksittäinen ihminen ei voi kovin paljon tehdä muun kuin oman asenteensa ja valintojensa kautta, mutta uskon ja toivon, että yhä useampi alkaa kyseenalaistaa nykyisen meiningin ja muuttaa toimintaansa sen mukaan. En myöskään näe tulevaa muutosta pelkästään pahana, vaan mahdollisuutena luoda uutta ja parempaa nykyisen järjestelmän tilalle.

Mutta olen todella skeptinen sen suhteen, että meininki muuttuisi. Käypä lukemassa tuota "3000 euroa on liian pieni palkka" -ketjua. Ihmisten on niin vaikea nähdä maapallon kokonaisuutta ja varallisuuden jakautumista. Mietitään vain sitä, paljonko kollega saa palkkaa ja odotetaan itse saavan vähintään saman vaikka rahaa ei tarvitsisikaan yhtään enempää. Tämä ei pääty hyvin.

koska tosiaan luultavasti lapset tai viimeistään lapsenlapset tulevat elämään ns vaikeampia aikoja. Pahoja asioita tapahtuu, mutta jotkut asiat menevät myös parempaan suuntaan joten voi olla vaikea verrata. Jo nyt monet ovat sitä mieltä että ollaan menty huomattavasti huonompaan. Vaikka elintaso ns köyhilläkin on aika korkea omat vaikutusmahdollisuudet elämään ovat pienemmät kuin ennen. Ennen töitä sai jokainen joka vain viitsi niitä hakea. Palkka oli pieni, mutta kouluttautumalla sai korkeampaa palkkaa ja esim fyysisesti kevyemmän työn. Nyt töitä ei todellakaan ole kaikille ja yliopistostakin hälyttävän iso osa valmistuu suoraan kortistoon.



Mutta jokatapauksessa olen uskaltanut lapsia hankkia. Kasvatuksella ja koulutuksella voin yrittää saada heille mahdollisimman hyvät edellytykset tulevaan elämään ja voihan se olla että olen väärässä ja hyvinvointiyhteiskunta ei romahda vielä pariin sataan vuoteen.

Mutta olen todella skeptinen sen suhteen, että meininki muuttuisi. Käypä lukemassa tuota "3000 euroa on liian pieni palkka" -ketjua. Ihmisten on niin vaikea nähdä maapallon kokonaisuutta ja varallisuuden jakautumista. Mietitään vain sitä, paljonko kollega saa palkkaa ja odotetaan itse saavan vähintään saman vaikka rahaa ei tarvitsisikaan yhtään enempää. Tämä ei pääty hyvin.

Toisaalta se muutos tulee tapahtumaan, joko hyvällä tai pahalla. Helpoimmalla pääsevät ne, jotka eivät väkisin jatka kulutusjuhlaa vaan hyväksyvät tilanteen ja pyrkivät toimimaan tulevaisuutta ajatellen. Todellakin toivon, että päättäjät ottaisivat nämä tulevaisuudenkuvat huomioon päätöksissä, vaikka se sitten tarkoittaisi ikäviä ja tylsiä asioita niille ahneille omaannapaantuijottelijoille. Tähän en kyllä itsekään jaksa uskoa, vaikka idealisti olenkin :( Täytyy kai vain yrittää elää sen mukaan, että omassa sisimmässään tietää toimineensa oikein.