Mikä on tavallisin syy, miksi pieni lapsi ->2v laitetaan päivähoitoon?

Meillä oli neljä lasta, joiden oli pakko lähteä hoitoon, kun minä menin töihin. Hyvin yksinkertaista. Lapset eivät pärjää keskenään, jos vanhemmat ovat töissä. Eikä meillä ole täällä kotimummoja hoitamassa, mummot ja papat työelämässä. Töihin lähdin,koska minulla ei ole vakituista työpaikkaa ja minua pyydettiin töihin. Työttömällä ei ole varaa kieltäytyä töistä. Ja kotinhoitotuki, huh huh. Miten elättää neljä lasta kotihoidontuella ja yhdellä normaalilla(miehen) palkalla? Me oltais jouduttu hakeen tttukea. Kotihoidontuella pärjää jos lapsia on yksi tai kaksi tai toinen tienaa todella hyvin.

päivähoidon tarve.

se raha. Ja oma jaksaminen. Saa muutakin tekemistä kuin vaippojenvaihto.



Itse aion tosin pitää oman lapsen (jos sellaisen joskus saan) luultavasti 3-vuotiaaksi kotona, riippuu siitä miten saan opiskeltua kun lapsi on kotona. Jos ei onnistu niin varmaan menee hoitoon jo 2-vuotiaana. Pakko se on se tutkintokin jossain vaiheessa saada valmiiksi.

Ja meillä päivähoidon tarpeen aiheuttaa vanhempien töissäkäynti.

Olen aika varma, että tavallisin syy on

päivähoidon tarve.

-Itsekkyys jättää oma työ hetkeksi (monet elävät pelossa että menettää jotain NIIIIIN tärkeää jos on työmaailmasta poissa vaikka sen 3 vuotta)



-Pää ei kestä (erittäin monilla "uraäideillä" ura on tärkeämpi kuin lapsi-mikä minusta on surullista. Ja oma pää ei vaan kestä sitä kotiäidin elämän tylsyyttä. Kun ei saa päteä tai todistella itselleen kuinka hyvä on työssään)



-Side lapseen ei ole niin voimakas. (Kun tunneside on voimakas, äiti haluaa nähdä miten pieni vauva/lapi kasvaa, eikä raaski viedä häntä muiden tuntemattomien ihmisten hoidettavaksi. Varsinkaan alle 2-vuotiasta, joka on vielä hyvin pieni.)



-Raha-tilanne...????jaa, no se on todellakin suhteellista. Pienellä rahalla(kotihoidontuki) todellakin pärjää kuka tahansa, JOS haluaa...mutta se onkin riidan aihe tällä palstalla joten ei siitä sen enempää...

Hauska kysymys :D



Eikö ne lapset YLEENSÄ viedä hoitoon siksi että äiti ja isä menee TÖIHIN? :D



Näin ainakin meillä. Tosin olin yh silloin kun kuopus oli 2-vuotias eikä ollut siis mitään mahdollisuuttakaan jäädä kotiin vaan töihin oli mentävä ja lapsi meni hoitoo, päiväkotiin.



Meillä molemmat lapset ovat menneet hoitoon n. 1.5-vuotiaana enkä kadu pätkääkään. Ovat reippaita nuoria miehiä, pärjäävät koulussa, on kavereita, omaavat sosiaaliset taidot, harrastavat ja ovat ylipäätään tyytyväisiä elämäänsä.

-opiskelu

-sisälle työelämään

-halu olla riippumaton miehen tuloista ja armeliaisuudesta, myös kantaa oma taloudellinen korteni kekoon.



ei vakituista työtä, eli ei työtä josta jäädä hoitovapaalle

-olisin mieluummin ollut lapsen kanssa kotona, pää olisi kestänyt

joskus pään on vaikea kestää opiskelu, työ ja perhe yhdistelmää.

jos uraksi lasketaan esim. väitöskirjan tekeminen.

Raha? Oma jaksaminen? Lapsen temperamentti? Oma ura?

Onko siinä jotain outoa?

ja joo, kyllähän sitä kuka tahansa pärjäisi sillä kotihoidontuella, jos on valmis luopumaan omakotitalosta, autosta jne. Mutta, kun on erikoisruokavalio, niin kyllä muuten tihkasee kotihoidontuki...jätin sitten ittelleni ruokaa ostamatta, kun rahaa ei ollut. Puurolla pysyy hengissä, mutta jokainen, joka sanoo, että kyllä kotihoidontuella pitäisi pärjätä, niin olkoon hyvä, ja kokeilis. Kaikki ylimääränen pois kuten meillä, netti, lehdet, puhelut minimiin jne.

Olen kotiäitinä Ruotsissa, lapsi hieman alle kaksivuotias. Olen useampaan otteeseen kuullut perustelun, että lapsi tulisi viedä päivähoitoon, jotta hän oppisi sosiaalisia taitoja. Olen myös lukenut lehdistä kotiäitien haastatteluja, joissa he kertovat olevansa kotona joko yksin tai joskus miehenkin kanssa, mutta vievät pikkutaaperon kuitenkin päivähoitoon, koska se on lapsen kehitykselle tärkeää.

Ja silti pitäisi jo olla yleisessä tiedossa ettei taapero hyödy mitenkään ryhmähoidosta paäiväkodissa. Tutkimukset myös selkeästi osoittaneet että juuri sosiaaliset taidot KÄRSIVÄT liian aikaisesta päivittäisestä pitkästä ryhmähoidosta.Uskon että myös Ruotsissa ollaan tästä tietoisia mutta kun halutaan selityksiä löytää niin tarrataan kiinni tähän jo aikansa eläneeseen väärinkäsitykeseen.

Onko siinä jotain outoa?

Siis jos haluaa tehdä lapsen, niin onko sitten pakko mennä heti töihin? Ei ole.

Lapsen on aina parempi olla kotona vanhemman kanssa kuin päiväkodissa. Itse olen kuullut myös kommentin, että äiti ei jaksa olla lapsen kanssa. No tällaistakin olisi kannattanut miettiä ennen kuin levittää ne jalkansa.

Sun kysymys ei auennut minulle.

-Itsekkyys jättää oma työ hetkeksi (monet elävät pelossa että menettää jotain NIIIIIN tärkeää jos on työmaailmasta poissa vaikka sen 3 vuotta)

Joillakin aloilla 3 vuoden poissaolo (tai pitempi, jos lapsia on enemmän) merkitsee ammatinvaihtoa. Esimerkiksi tutkija voi menettää kolmessa vuodessa rahoituksen (eli työpaikan), jos ei ole itse sitä puolustamassa tai hakemassa. Jopa tutkimusaihe saattaa olla mennyttä, sillä samaa aihetta tutkivat muutkin ja pitkä poissaolo antaisi muille selvää etua, sillä ei ulkomailla ketään kiinnosta, miksi joku on jättäytynyt pois.

On lisäksi töitä, joita kukaan muu ei voi tehdä ja ne on tehtävä nopeasti tietyssä määräajassa. Esimerkiksi tieteellisen artikkelin julkaisuun voi mennä vuosi siitä, kun se on lehdelle lähetetty. Ennakkotarkastuksen jälkeen korjauksille ja parannuksille on aikaa korkeintaan pari kuukautta, eikä niitä voi tehdä kukaan muu kuin artikkelin kirjoittaja itse.

-Pää ei kestä (erittäin monilla "uraäideillä" ura on tärkeämpi kuin lapsi-mikä minusta on surullista. Ja oma pää ei vaan kestä sitä kotiäidin elämän tylsyyttä. Kun ei saa päteä tai todistella itselleen kuinka hyvä on työssään)

Jotkut todella ovat hyviä työssään, ehkäpä jopa maailman parhaita alallaan. Toisilla on terävä pää, joka ihan oikeasti kaipaa haastavampaa tekemistä kuin kotiäidin työ.

-Side lapseen ei ole niin voimakas. (Kun tunneside on voimakas, äiti haluaa nähdä miten pieni vauva/lapi kasvaa, eikä raaski viedä häntä muiden tuntemattomien ihmisten hoidettavaksi. Varsinkaan alle 2-vuotiasta, joka on vielä hyvin pieni.)

Sanopa tuo päin naamaa jollekin lapsensa päivähoitoon laittaneelle "uraäidille". Entä isä? Saattaahan sen lapsen isäkin haluta nähdä lapsensa kasvavan.

-Raha-tilanne...????jaa, no se on todellakin suhteellista. Pienellä rahalla(kotihoidontuki) todellakin pärjää kuka tahansa, JOS haluaa...mutta se onkin riidan aihe tällä palstalla joten ei siitä sen enempää...

Joillakin aloilla työpaikat ovat tietyillä paikkakunnilla, jolla on sitten myös pakko asua, jos ei halua käyttää tuntitolkulla aikaa työmatkoihin. Joku voi haluta jatkaa opiskeluaikaista kitkuttelua loppuikänsä, toiset eivät.

Meillä lapset on pistetty päivähoitoon noin vuoden ikäisinä. Vanhimmat ovat nyt hyvin koulussa pärjääviä, hyvin käyttäytyviä ikäisikseen vastuullisia nuoria. Meidän kokemuksemme on, että lapsille ei ole ollut mitään haittaa siitä, että he ovat olleet päivähoidossa nuoresta.

Lapset ovat erilaisia. Toiset viihtyvät jo vuoden ikäisenä päivähoidossa muiden lasten kanssa, toiset taas saattavat tarvita rauhallisemman ympäristön. Tosin neljän lapsen perheessä ei sitä rauhallista ja hiljaista ympäristöä muutenkaan usein ole.

Sain töitä. Eli onko se sitten raha vai "ura", miten sen nyt ottaa.



Mielestäni kannatti ottaa paikka vastaan, koska niitä ei tällä seudulla ole kovin usein tarjolla. Edelleen olen sitä mieltä, että tein oikean ratkaisun, koska se työpaikka poiki uuden työpaikan. Lapsi oli 1v kun meni hoitoon.

-Itsekkyys jättää oma työ hetkeksi (monet elävät pelossa että menettää jotain NIIIIIN tärkeää jos on työmaailmasta poissa vaikka sen 3 vuotta)

Joillakin aloilla 3 vuoden poissaolo (tai pitempi, jos lapsia on enemmän) merkitsee ammatinvaihtoa. Esimerkiksi tutkija voi menettää kolmessa vuodessa rahoituksen (eli työpaikan), jos ei ole itse sitä puolustamassa tai hakemassa. Jopa tutkimusaihe saattaa olla mennyttä, sillä samaa aihetta tutkivat muutkin ja pitkä poissaolo antaisi muille selvää etua, sillä ei ulkomailla ketään kiinnosta, miksi joku on jättäytynyt pois.

On lisäksi töitä, joita kukaan muu ei voi tehdä ja ne on tehtävä nopeasti tietyssä määräajassa. Esimerkiksi tieteellisen artikkelin julkaisuun voi mennä vuosi siitä, kun se on lehdelle lähetetty. Ennakkotarkastuksen jälkeen korjauksille ja parannuksille on aikaa korkeintaan pari kuukautta, eikä niitä voi tehdä kukaan muu kuin artikkelin kirjoittaja itse.

-Pää ei kestä (erittäin monilla "uraäideillä" ura on tärkeämpi kuin lapsi-mikä minusta on surullista. Ja oma pää ei vaan kestä sitä kotiäidin elämän tylsyyttä. Kun ei saa päteä tai todistella itselleen kuinka hyvä on työssään)

Jotkut todella ovat hyviä työssään, ehkäpä jopa maailman parhaita alallaan. Toisilla on terävä pää, joka ihan oikeasti kaipaa haastavampaa tekemistä kuin kotiäidin työ.

-Side lapseen ei ole niin voimakas. (Kun tunneside on voimakas, äiti haluaa nähdä miten pieni vauva/lapi kasvaa, eikä raaski viedä häntä muiden tuntemattomien ihmisten hoidettavaksi. Varsinkaan alle 2-vuotiasta, joka on vielä hyvin pieni.)

Sanopa tuo päin naamaa jollekin lapsensa päivähoitoon laittaneelle "uraäidille". Entä isä? Saattaahan sen lapsen isäkin haluta nähdä lapsensa kasvavan.

-Raha-tilanne...????jaa, no se on todellakin suhteellista. Pienellä rahalla(kotihoidontuki) todellakin pärjää kuka tahansa, JOS haluaa...mutta se onkin riidan aihe tällä palstalla joten ei siitä sen enempää...

Joillakin aloilla työpaikat ovat tietyillä paikkakunnilla, jolla on sitten myös pakko asua, jos ei halua käyttää tuntitolkulla aikaa työmatkoihin. Joku voi haluta jatkaa opiskeluaikaista kitkuttelua loppuikänsä, toiset eivät.

Meillä lapset on pistetty päivähoitoon noin vuoden ikäisinä. Vanhimmat ovat nyt hyvin koulussa pärjääviä, hyvin käyttäytyviä ikäisikseen vastuullisia nuoria. Meidän kokemuksemme on, että lapsille ei ole ollut mitään haittaa siitä, että he ovat olleet päivähoidossa nuoresta.

Lapset ovat erilaisia. Toiset viihtyvät jo vuoden ikäisenä päivähoidossa muiden lasten kanssa, toiset taas saattavat tarvita rauhallisemman ympäristön. Tosin neljän lapsen perheessä ei sitä rauhallista ja hiljaista ympäristöä muutenkaan usein ole.

1v ei viihdy päiväkodissa pitkiä päiviä piste.Kannattaisi vanhempien kuitenkin itselleen tämä myöntää. Lapselle ei ole mitään apua vanhemmasta joka ei pysty empatisoimaan lapsen tunteiden kanssa. Ei ole olemassakaan 1 vuotiaita jotka kehityksellisesti olisivat valmiita siihen menoon jota päiväkodin ryhmähoito pystyy tarjoamaan Surullinen todellisuus.

Itse en halua alle 2-vuotiasta viedä hoitoon, koska mielestäni hänen on paras kuitenkin vielä kotona kanssani. Rahatkin riittävät. Lapsi on kolmas, ja jokaisen kohdalla mies olisi laittanut aikaisemmin hoitoon kuin minä. Mieheni ei ole kovin perillä lapsen kehitysvaiheista yms.

meni hoitoon, koska laskut on saatava maksettua ja ruokaa ostettava.

Mielelläni olisin vielä vuoden ollut hoitovapaalla, kun perheemme yksi lapsista aloitti koulunkin tänä syksynä.



Mutta kun on 4 lasta niin ne menotkin on isot. Mise keskipalkkainen, ei siis elätä perhettä yksin.

Olisi väärin 3 isompaa lasta kohtaan vielä jatkaa hoitovapaata.

Ei rahaa harrastuksiin, uusiin vaatteisiin tai kesälomalla huvipuistoon, kun äiti on vieläkin kotona kuopuksen kanssa.

Tässä reilun vuoden hoitovapaassa on luottokortitkin käytetty tappiin asti ja nyt sitten taloudellsita tilannetta paikkaillaan kahden ihmisen palkalla.



Joskus olisi itsekästä jäädä vielä kotiin. Itse voisin elää nälän partaalla ilman uusia vaatteita ja muita menoja, mutta 3 koululaiselle se on iso vaatimus pikkusisaruksen tähden.

Itse en halua alle 2-vuotiasta viedä hoitoon, koska mielestäni hänen on paras kuitenkin vielä kotona kanssani. Rahatkin riittävät. Lapsi on kolmas, ja jokaisen kohdalla mies olisi laittanut aikaisemmin hoitoon kuin minä. Mieheni ei ole kovin perillä lapsen kehitysvaiheista yms.

Miten ne miehet pystyisivätkään ymmärtämään. Sinähän se lapsen kanssa olet päivät viettänyt syntymästä saakka ja sitä ennenkin!Sinä tunnet nahoissasi ihan ilman kehityspsykologisia opuksia mitä lapsesi tarvitsee, kun vielä niin pieni ja äiti joka näin tuntee on myös parasta mitä lapsi pystyy saamaan. Vlitettavaa on ettei äidin roolista varhaislapsuudessa puhuta enempää ja ettei myöskään korosteta sen tärkeyttä.

-Itsekkyys jättää oma työ hetkeksi (monet elävät pelossa että menettää jotain NIIIIIN tärkeää jos on työmaailmasta poissa vaikka sen 3 vuotta)

Joillakin aloilla 3 vuoden poissaolo (tai pitempi, jos lapsia on enemmän) merkitsee ammatinvaihtoa. Esimerkiksi tutkija voi menettää kolmessa vuodessa rahoituksen (eli työpaikan), jos ei ole itse sitä puolustamassa tai hakemassa. Jopa tutkimusaihe saattaa olla mennyttä, sillä samaa aihetta tutkivat muutkin ja pitkä poissaolo antaisi muille selvää etua, sillä ei ulkomailla ketään kiinnosta, miksi joku on jättäytynyt pois. On lisäksi töitä, joita kukaan muu ei voi tehdä ja ne on tehtävä nopeasti tietyssä määräajassa. Esimerkiksi tieteellisen artikkelin julkaisuun voi mennä vuosi siitä, kun se on lehdelle lähetetty. Ennakkotarkastuksen jälkeen korjauksille ja parannuksille on aikaa korkeintaan pari kuukautta, eikä niitä voi tehdä kukaan muu kuin artikkelin kirjoittaja itse.

-Pää ei kestä (erittäin monilla "uraäideillä" ura on tärkeämpi kuin lapsi-mikä minusta on surullista. Ja oma pää ei vaan kestä sitä kotiäidin elämän tylsyyttä. Kun ei saa päteä tai todistella itselleen kuinka hyvä on työssään)

Jotkut todella ovat hyviä työssään, ehkäpä jopa maailman parhaita alallaan. Toisilla on terävä pää, joka ihan oikeasti kaipaa haastavampaa tekemistä kuin kotiäidin työ.

-Side lapseen ei ole niin voimakas. (Kun tunneside on voimakas, äiti haluaa nähdä miten pieni vauva/lapi kasvaa, eikä raaski viedä häntä muiden tuntemattomien ihmisten hoidettavaksi. Varsinkaan alle 2-vuotiasta, joka on vielä hyvin pieni.)

Sanopa tuo päin naamaa jollekin lapsensa päivähoitoon laittaneelle "uraäidille". Entä isä? Saattaahan sen lapsen isäkin haluta nähdä lapsensa kasvavan.

-Raha-tilanne...????jaa, no se on todellakin suhteellista. Pienellä rahalla(kotihoidontuki) todellakin pärjää kuka tahansa, JOS haluaa...mutta se onkin riidan aihe tällä palstalla joten ei siitä sen enempää...

Joillakin aloilla työpaikat ovat tietyillä paikkakunnilla, jolla on sitten myös pakko asua, jos ei halua käyttää tuntitolkulla aikaa työmatkoihin. Joku voi haluta jatkaa opiskeluaikaista kitkuttelua loppuikänsä, toiset eivät. Meillä lapset on pistetty päivähoitoon noin vuoden ikäisinä. Vanhimmat ovat nyt hyvin koulussa pärjääviä, hyvin käyttäytyviä ikäisikseen vastuullisia nuoria. Meidän kokemuksemme on, että lapsille ei ole ollut mitään haittaa siitä, että he ovat olleet päivähoidossa nuoresta. Lapset ovat erilaisia. Toiset viihtyvät jo vuoden ikäisenä päivähoidossa muiden lasten kanssa, toiset taas saattavat tarvita rauhallisemman ympäristön. Tosin neljän lapsen perheessä ei sitä rauhallista ja hiljaista ympäristöä muutenkaan usein ole.

1v ei viihdy päiväkodissa pitkiä päiviä piste.Kannattaisi vanhempien kuitenkin itselleen tämä myöntää. Lapselle ei ole mitään apua vanhemmasta joka ei pysty empatisoimaan lapsen tunteiden kanssa. Ei ole olemassakaan 1 vuotiaita jotka kehityksellisesti olisivat valmiita siihen menoon jota päiväkodin ryhmähoito pystyy tarjoamaan Surullinen todellisuus.

Eli lyhyesti sanottuna; työ on tärkeämpi kuin lapsi. Surullista se todellakin on. Että akateeminen ura on tärkeämpi kuin lapsen kyvinvointi. Koska totta se on, että kukaan 1-vuotia ei siihdy tarhassa. Ikävöivät äitiään varmasti sanattomalla tavallaan hurjasti.