Lue keskustelun säännöt.
Tytön adoptointi..
13.12.2011 |
Haluaisin adoptoida mieheni kanssa lapsen. Olemme yrittäneet omaa lasta, mutta meille se ei välttämättä ole mahdollista (on ollut hoitoja jne.). Onko täällä ketään joka tietäisi asiasta enemmän?
1. Mistä lähteä liikkeelle?
2. Onko mahdollista adoptoida monen eri järjestön kautta vai meneekö asiat Suomessa aina saman kaavan kautta?
3. Saako maan valita? Tai vaikka kaksi kolme maata?
4. Voiko sukupuolen valita?
5. Voiko saada ihan vastasyntyneen?
6. Kuinka kauan adoptio kestää vähimmillään?
7. Onko Suomessa mahdollista adoptoida, vaikka voi saada omiakin lapsia?
8. Onko Intiasta tai Kolumbiasta vaikeaa adoptoida?
9. Mistä lapsen voisi saada ns. nopeiten?
10. Kuinka kauan lapsen kotimaassa on oltava lapsen saatuaan?
Tämä on meillä vasta ajatusasteella, kuten kysymyksistä huomaa.. Emme ole naimisissa, olemme kolmikymppisiä ja omistamme kivan omakotitaloasunnon meren rannalla lähellä pääkaupunkiseutua ja olemme suht varakkaita. Onko tällaisella "vakaudella" mitään arvoa? Mikä muutenkin edesauttaisi lapsen adoptoimista?
Terv. Lapsen saamisesta 6 vuotta haaveillut
Kommentit (14)
naimisiin niin voitte aloittaa prosessit muutaman vuoden kuluttua. Siitä menee parisen vuotta minimissä vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka avioliitto olisikin tuore. Eri mailla on erilaiset vaatimukset.
Sitäpaitsi ap on jo naimisissa.
Mutta yhtä kaikki neuvontajonoon kannattaa ilmoittautua silti heti!
Jotkut maat voi vaatia useammankin aviovuoden.
Useat maat ei anna avopareille.
1. Mistä lähteä liikkeelle?
- ota yhtyes kuntasi sosialitoimeen
2. Onko mahdollista adoptoida monen eri järjestön kautta vai meneekö asiat Suomessa aina saman kaavan kautta?
- järjestöjä on useita, lisäksi Helsingin kaupunki ainakin toimii myös adoptioiden välittäjänä
3. Saako maan valita? Tai vaikka kaksi kolme maata?
- maan saa valita. Mun käsitttääkseni pitää valita joku tietty maa, ainakin mun ystävillä on ollut näin)
4. Voiko sukupuolen valita?
- käsittääkseni ei
5. Voiko saada ihan vastasyntyneen?
- käsitttely vie aina aikaa, yleensä ei ihan vauvaa saa, mutta kai se on mahdollista (vaikka Suomesta). Tuttavapiirin nuorin on ollut 1v ja 3 kk.
6. Kuinka kauan adoptio kestää vähimmillään?
- ystäväni sai n kahdessa vuodessa (toisen), tuttavat ovat jonottaneet jo 6 vuotta.
7. Onko Suomessa mahdollista adoptoida, vaikka voi saada omiakin lapsia?
- Tuttavillani osalla on myös omia lapsia. En tiedä, olisivatko saaneet lisää, en ole kysynyt.
8. Onko Intiasta tai Kolumbiasta vaikeaa adoptoida?
- Ystävällä kaksi lasta Kolumbiasta, adoptiosta tosin on jo aikaa. Nää 6 vuotta jonossa olleet odottaa lasta juuri sieltä.
9. Mistä lapsen voisi saada ns. nopeiten?
- Etelä-Afrikka on ollut suht nopea ja helppo.
10. Kuinka kauan lapsen kotimaassa on oltava lapsen saatuaan?
- se kai vaihtelee maittain. Kolumbiassa siihen on mennyt aiemmin n 4-6 viikkoa. Venäjältä adoptoineen ystäväni käv siellä useita kertoja, mutta käynnit ei olleet niin putkiä (Pietari)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun mainitset "omista lapsista". Jo siinä vaiheessa, kun edes suunnittelee alustavasti adoptoimista, luulisi, että ajatusmaailmassa myös adoptiolapsi on oma lapsi. Se on yhtä lailla oma, kun biologisesti syntynyt, se ei ole sen jälkeen kenenkään muun, kun olet sen syliisi saanut, sitä ei voi palauttaa ja vain te olette siitä vastuussa. En halua saarnata, latelen vain totuuksia. Itse olen saanut lapset lukuisten hedelmöityshoitojen jälkeen, luovutetuilla munasoluilla, adoptiota emme ole harkinneet, joten en ole ottanut kysymistäsi asioista selvää, enkä osaa niihin vastata. Sen osaan kuitenkin sanoa, että ainakin omalla kohdallani, kun lapsettomuudesta tuli kärsittyä pitkään, niin lapset saatuaan tuli usein mieleen, että olisi voinut olla ilmankin. Kun oli vaikeaa vauva-aikana, mutta alun hankaluuksien jälkeen voin taas sanoa, että kyllä tämä kannatti sittenkin :)Uskoisin, että adoptoidun lapsen kanssa asiat ehkä menevät samantyyppisesti, toki ihmiset ovat niin erilaisia, sinä voit olla luonteeltasi ihan erilainen kuin minä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei!
Oletkin jo saanut vastauksia kysymyksiisi. Sen verran haluaisin vielä kommentoida, että adoptio tänä päivänä ei ole helppoa. Kysymyksistäsi heijastuu asenne, mistä saisi mahdollisimman helposti, vaivattomasti ja nopeasti lapsen. Sellaista tahoa ei olekaan. Adoptio on pitkä prosessi,jossa jo neuvonta kestää yleensä vuoden ja lapsen odotus kohdemaasta vuosikausia. Prosessissa ei ole mitään helppoa eikä nopeaa.
Mutta tosiaan ensimmäiseksi teidän pitäisi mennä naimisiin ja ilmoittautua neuvontajonoon ottamalla yhteys oman kaupungin sosiaalitoimeen.
Maiden tilanteet vaihtelevat niin kovasti, että tällä hetkellä hyvin toimiva kontakti voi olla ihan tukossa siinä vaiheessa kun te olette valitsemassa kohdemaata (vrt. Kiinan tilanne). Ei siis kannata liikaa jumiutua tiettyyn maahan mielikuvissaan. Eikä myöskään siihen tyttöön. Sukupuolta ei saa toivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siitä tarvitse moittia.
Ja joillakin se prosessi on nopea ja helppo.
t. 2, kahden adoptiolapsen äiti
että adoptiotytöillä saattaa olla helpompaa.
Esim. Aasiasta adoptoidut pojat ovat täällä aika pikkuruisia ikätovereihin verrattuna, jäävät helposti altavastaajiksi.
vika olisi poikalapsessa..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siitä tarvitse moittia.
Ja joillakin se prosessi on nopea ja helppo.
t. 2, kahden adoptiolapsen äiti
Minusta kyllä kannattaa asennoitua siten, että aikaa tulee menemään ja voi olla rankkaakin. Nykypäivänä prosessi on hyvin harvoin nopea.
t. adoptioäiti minäkin (13)
1. sosiaalivirastoon soitto.
2. ei voi olla useamman asiakas yhtä aikaa.
3. saa, mutta vain yhden kerrallaan.
4. riippuu palvelunantajasta.
5. ei.
6. mahdoton sanoa, mutta 2 - 3 vuotta on varmaan vähintään minimi.
7. ei ole.
8. Kolumbia on ollut tukossa.
9. tilanteet elää ,joten sitä on mahdoton sanoa, mistä lapsen nopeimmin saisi siinä vaiheessaa, kun teidän paperinne olisivat lähdössä.
10. riippuu täysin maasta.
Jotkin maat arvostavat hyvää taloutta, toiset painottavat uskontoa, kaikki vaativat avioliittoa.
No, ainakin se, että muistaa mielistellä sosiaalitätejä...