Miten yli läpsäisystä?
Mies sanoi, että päätyi yhteen kanssani, kun oli pitkään etsinyt ja otti ensimmäisen, joka tuntui hänestä välittävän. Sanoin, että tuntuu vähän pahalta ja korjasi sitten, että ajatteli kaikissa naisissa jotain vikaa olevan (ja minussa olisi nalkutus). Ollaan oltu yhdessä nelisen vuotta.
Tämä keskustelu (ihan rauhallinen) käytiin, kun sanoin, etten siedä toista kertaa naamaan läpsäisyä. Läpsäisy tuntui kuitenkin useamman tunnin, ettei ihan kevyt olut, vaikkei jälkiä jäänytkään. Sitä edelsi vain muutaman minuutin sanaharkka, kuulemma hermostui, kun jankutin.
Ennen ei ole lyönyt, meillä on pieni vauva. En tiedä, miten pitäisi reagoida tai mikä on yli- tai alireagointia. Lupasin ja haluankin vähentää nalkutusta. Miehenkään mielestä ei ollut oikein läpsäistä, mutta ei tuntunut pitävän sitä kovin isona asiana ja sanoi, ettei voi luvata, etteikö niin kävisi jatkossakin, koska tarvitsee jonkin keinon henkisen väkivallan (nalkutus tms) varalta.
Minusta tuntuu silti pahalta vielä parin päivän päästäkin. Voiko luottamukseni mennä noin vähästä ja miten saan sen takaisin? En haluaisi tehdä hätiköityjä ratkaisuja.
Kommentit (7)
Lähetä se mikki hiiri tänne läpsimään, takaan ettei tule onnistumaan.
ja huolestuttavinta tuossa on se, että mies katsoo sen oikeutetuksi "nalkutustilanteessa". Eli se tarkoittaa, että hänestä on ok läimiä sinua vastaisuudessakin. Ja toisaalta se lause sisältää myös huonosti piilotetun uhkauksen "nalkutapas, niin minä lyön!"
Usein miehet mieltävät nalkutukseksi kaiken, mikä kohdistuu heidän omaan toimintaansa, tai lähinnä tekemättä jättämiseen. Mistä teillä tulee sanomista? Jos mies selvästi viettää esim. liikaa vapaa-aikaa kodin ulkopuolella, tai ei osallistu kotitöihin, asiasta lienee hyvä keskustella ja muistuttaakin välillä. Eikä se ole nalkutusta, että vaatii miestä olemaan aikuinen. Voit kysyä, että miten sinun pitää muistuttaa sovituista asioista, ettei hän koe sitä nalkutukseksi. Ja sinuna sanoisin, että mikäli väkivalta toistuu, sinä lähdet tai mies lähtee.
Se nyt vaan on niin, että viimeistään siitä toisesta kerrasta on uskottava, että ihminen on väkivaltainen. Ja se ei vuosien varrella tule ainakaan parempaan menemään. Lisäksi saat aina pelätä, että milloin hän menettää hermonsa lapsenne kanssa, ja lyö. Lapsen vaativa itku on tutkitusti hermostuttavin ääni, mitä on. Ja uhmaikäkin on vasta tulossa muutaman vuoden päästä. Minä en uskaltaisi edes jättää miestä lapsen kanssa kahden, jos olisi pienikin syy pelätä, että lyö. Enhän saisi välttämättä koskaan tietää, mutta lapsen psyykeen se väistämättä vaikuttaisi.
Sinä olet nyt äiti, ja sinun pitää huolehtia itsestäsi, mutta ennen kaikkea vielä siitä pienestä ihmisestä, josta sinä ja miehesi olette vastuussa. Jos miehestä ei ole vastuun kantajaksi turvallisesti, jäät sinä jäljelle...
se on varoitusmerkki että toinen ihminen ei kykene hallitsemaan vihaimpulssejaan ja se vaan pahenee ajan myötä, sillä hyvässäkin suhteessa erimielisyyksiä tulee silloin tällöin.
Jos jäät, otat riskin saada pahemmin pataasi vuosien kuluttua.
Jos lähdet, suojelet itseäsi sekä lapsiasi.
"Mies sanoi, että päätyi yhteen kanssani, kun oli pitkään etsinyt ja otti ensimmäisen, joka tuntui hänestä välittävän. "
"Miehenkään mielestä ei ollut oikein läpsäistä, mutta ei tuntunut pitävän sitä kovin isona asiana ja sanoi, ettei voi luvata, etteikö niin kävisi jatkossakin, koska tarvitsee jonkin keinon henkisen väkivallan (nalkutus tms) varalta."
Miksi haluat olla ihmisen kanssa, joka ei aidosti rakasta sinua ja vielä lyö sinua, ja tulee lyömään uudestaankin?
Meillä mies piteli minua kovakouraisesti kerran humalassa, eikä se ollut edes lyönti, eikä tuntunut tuntikausia. Odotin silloin lasta ja aamulla olin täysin valmis lähtöön. Se oli viimeinen kerta, kun hän joi viinaa. Ilmoitti itse, ettei viinapullo ole sen arvoinen, että naista alkaisi runnomaan ja menettäisi vielä lapsensa. Ja piti sanansa. Meillä on ollut selvät viikonloput sen jälkeen, saunaoluet on juotu. Meillä on ollut jättimäisiä riitoja ovien paiskomisineen ja erouhkauksineen, vaan turpiin ei ole tullut.
Miehesi ei tehnyt mitään vastaavaa, ei halunnut perheterapiaan aukomaan solmujaan, vaan vieritti vastuun sinulle ja jätti option, että jos ärsytät, niin turpiin tulee taas. Eli tulee kyllä toistamaan tekonsa! Ja kaikissa naisissa on jotain vikaa, aina. Niin on kaikissa miehissäkin, mutta selvin päin läpsäys muuttuu useimmiten nyrkiksi, kuristamiseksi, potkimiseksi, veitseniskuksi....ja taas luetaan uutisista, että mies tappoi vaimonsa, lapsensa ja poltti talonsa. Ja sun syytä kaikki, sanoo mies.
MIES voi aina kävellä ulos, jos vaimon nalkutus alkaa käydä voimille. Lyömään ei MIES rupea. RAUKKIS JA TUNNEVAMMAINEN rupeaa.
LÄHDE. LAPSESI TAKIA LÄHDE. Tule järkiisi.
mielestäni tärkeä asia ja haluaisin että kaikki lukee ton imagen artikkelin.
Miksi sinä nalkutat, kun tiedät, että ei se johda mihinkään? Et sinä saavuta sillä kuitenkaan toivomaasi, ja mies vain suuttuu.
Nalkutatko nimenomaan provosoidaksesi miestäsi? Kokeilet, missä on se raja, jonka mies kestää?
Toimit niin kuin joku uhmaikäinen ja murrosikäinen vanhempansa kanssa -paljonko sinulla onkaan ikää?
Ärsytätkö tahallasi, jotta saat esittää pääroolia näytelmässä "Marttyyri"?
Mies ei ehkä olisi sinua lyönyt, jos sinä olisit ihmisiksi. Myönnä nyt ensimmäiseksi se tosiasia, että toista ei voi muuttaa, eikä nalkutuksesta ole mitään hyötyä. Sinä siis joko hyväksyt miehesi sellaisena kuin hän on, tai opettelet aivan erilaisen toimintatavan nalkutuksen sijasta.
Mistä asioista sinä nalkutat? Kirjoita ne itsellesi paperille ja mieti, mitä muuta niiden hyväksi voisi tehdä.
Mutta totuus on valitettavasti se, että jos miehen tapa on ratkaista ongelmat lyömällä, se ei tule muuttumaan kuin pahemmaksi. Tulee aika, jolloin hän ei enää pärjää lapsellenne muuten kuin lyömällä. Sitäkö sinä odotat?
Jos sinä et kykene lopettamaan nalkutusta, vaikka tiedät ettei mies sitä kestä vaan lyö, niin tämä romanssi oli sitten siinä. Erotkaa ajoissa, ennen kuin tulee ruumiita.