Miten joku lapsi voi oppia lukemaan vasta koulussa? Kertooko se jostain kehitysviivästymästä

Eiköhän se ole kiinni ihan siitä, mistä lapsi sattuu kulloinkin olemaan kiinnostunut. Meidän 2-vuotias osaa jo paljon kirjaimia, mutta en kyllä pidä lasta minään erityisen nerona. Ollaan vaan luettu paljon kotona, joten ihan luonnollista, että kirjaimet kiinnostavat. Ihan sama juttu varmaan toimii yhtä lailla vanhempien lasten kohdalla.

osa kouluun tullessa lukea osaavista lukee jo kouluuntullessaan sujuvasti ja ilmeikkäästi ja ymmärtävät kaiken lukemansa, mutta osa siis menee ohi. Esim. nyt minulla oppilas, joka ei osannut elokuussa lukea lainkaan, kirjaimet tunsi ja poika, joka osasi lukea tullessaan ja nyt joulun alla tämä myöhemmin lukemaan oppinut lukee jo tosi sujuvasti, kun taas tämän toisen kaverin lukutaito ei ole edennyt juuri lainkaan.

Johtunee siitä, että toiset sellaiset lapset, jotka hoksaavat lukemisen ennen koulua, eivät motivoidu harjoittelemaan lisää, vaan ovat vaan tyytyväisiä, että osaavat lukea. Ja sitten lukutaito pysyy pitkään samalla tasolla.

Meillä molemmat lapset oppivat lukemaan ennen koulua, toinen eskarissa ja toinen siinä sivussa 5-vuotiaana, kun seurasi eskarilaisen kotiläksyjä. Molemmilla on ollut toosi kypsää koulussa, kun osaavat jo lukea sujuvasti.

Muistan myös omasta koulustanti tytön, jota opetettiin juuri tuolla tavalla tosi pienenä, vanhempien kunnianhimon vuoksi, ja kah, 5-vuotiaana tieteiskirjoja lukenut hikipinkotyttö veti murrosiän aivan överiksi, niin että sai peruskoulun loppuun vasta 18-vuotiaana...

Anna siis lastesi kehittyä ihan omassa rauhassaan, älä tuputa lukemista. Kyllä se lukemisen ihmeellinen maailma aukeaa sieltä ilman painostamistakin.

"ei niin pientä vitsiä, ettei hitunen tottakin" Olen itse ajatellut opettaa lapsiani lukemaan niin pian kuin se vain on mahdollista. Näen, että lukemisen kautta lapselle avautuu täysin uusi, ihmeellinen ja tärkeä maailma. Lukemisen kautta kielellinen kehitys helpottuu, ja sitä kautta muukin kognitiivinen oppiminen, näin uskon. Sitä paitsi, koulussa ei sitten tarvitse ottaa liikaa stressiä, on helpottavaa, kun lapsi osaa jo ns. kriittisimmän taidon, eikä kaikki opittavat asiat paukahda kerralla - vahvistaa mukavasti itsetuntoakin.

keväällä ja on nyt suomen kielen maisteri. Eli todellakin korreloi tulevaan taitoon lukea ja kirjoittaa kieltämme.

kertoo lähinnä siitä, etteivät vanhemmat ole opettaneet.

Ne lapset jotka opettelevat vasta koulussa ovat saaneet leikkiä lapsuutensa ensivuodet yms.On olemassa tutkimuksia et mitä nuorempina lukemaan oppineet ovat emotionaalisesti hylättyjä.Sellaiset lapset jotka joutuvat viettämään paljon aikaa yksin ja ilman aikuiskontaktia oppii kaikista nuorimpana.Eli lapsi hakee lukemalla korvaajan kun ei saa äidin huomiota.

Erikseen on tietty ne lapset joiden oppimisen äiti ottaa tehtäväkseen tyyliin "nyt opit tai itket ja opit".

ja joissain eskareissa on ihan tarkoituksenakin saada lapset lukemaan, toisissa taas ei tosiaan edes tutustuta kirjaimiin.

Siksi monessa koulussa tiedetään jo etukäteen että tietystä eskarista tulevat osaavat lähes kaikki aina lukea ja toisista taas harvempi.

Eiköhän se ole kiinni ihan siitä, mistä lapsi sattuu kulloinkin olemaan kiinnostunut. Meidän 2-vuotias osaa jo paljon kirjaimia, mutta en kyllä pidä lasta minään erityisen nerona. Ollaan vaan luettu paljon kotona, joten ihan luonnollista, että kirjaimet kiinnostavat. Ihan sama juttu varmaan toimii yhtä lailla vanhempien lasten kohdalla.

Lapset kopioivat vanhempiaan ja jos kotona luetaan paljon hekin haluavat taman taidon. 2-3v. on kuin sieni ja oppii uutta vaivatta.

ekaluokalla joululoman jälkeen. Ja koulumenestys on kummallakin ollut ihan kiitettävää, esikoisen yleisarvosana yo-kirjoituksissa oli L. Lukio menee nuoremmallakin ihan hyvin.

Itsekin kyllä ihmettelin esikoisen ekaluokan syksyllä opettajalle, miten ihmeessä lukeminen on niin takkuista. Opettaja sanoi, että onhan tässä vielä kevätlukukausi aikaa opetella.

Sun esikoises taitaa olla aika vanha tai sitten keksit koko jutun, nimittäin tuollaista yleisarvosanaa ei ole ollut sitten yli kymmeneen vuoteen...

Neljä ällää sillä oli ja kaksi eetä, joten eikö ne ole ällän paperit?

Eiköhän se ole kiinni ihan siitä, mistä lapsi sattuu kulloinkin olemaan kiinnostunut. Meidän 2-vuotias osaa jo paljon kirjaimia, mutta en kyllä pidä lasta minään erityisen nerona. Ollaan vaan luettu paljon kotona, joten ihan luonnollista, että kirjaimet kiinnostavat. Ihan sama juttu varmaan toimii yhtä lailla vanhempien lasten kohdalla.

Lapset kopioivat vanhempiaan ja jos kotona luetaan paljon hekin haluavat taman taidon. 2-3v. on kuin sieni ja oppii uutta vaivatta.

Meillä luetaan paljon, ja onhan tuo esikoinen jo monta vuotta osannut kirjaimet, nyt on eskarissa ,mutta ei vielä osaa lukea, ONNEKSI! Voisi tulla tylsää koulussa:) Ja niin, mä opin lukemaan vasta ekalla, ja sitte kirjoitinkin vaan E:n äikässä, eli juu, viivästymä se varmaan sen teki:(

Itse opin ekalla lukemaan ja nyt FM ja kustannusalalla töissä, ja siis kielen kanssa jatkuvasti tekemisissä. :)



Sinulla ei taida olla paljon kokemusta lapsista?

Olen yliopiston käynyt ja hyvässä työpaikassa. Tuskin onnistuisi, jos olisi kehitysviivästymää.

Luulen että kertoo lähinnä siitä, etteivät vanhemmat ole opettaneet.

vanhemmat opettaneet, kun opin itsekseni lukemaan 6-vuotiaana. Sain vähän apua eskarin tädiltä.:)

Neljä ällää sillä oli ja kaksi eetä, joten eikö ne ole ällän paperit?

Ei ne ole, vaan ne on paperit joissa on neljä ällää ja kaksi eetä. Eli mitään yleisarvosanaa ei ole.

viime keväänä ja sanon, että kirjoitin E:n paperit. Neljä Eetä, yksi L ja yksi M. Olen 20.

Neljä ällää sillä oli ja kaksi eetä, joten eikö ne ole ällän paperit?

Ei ne ole, vaan ne on paperit joissa on neljä ällää ja kaksi eetä. Eli mitään yleisarvosanaa ei ole.

Mina olen uimamaisteri ja ylpea siita.

Ensinnäkin koulun aloitusaika on suunniteltu sellaiseen ikään, että tavalliset lapset ovat riittävän kehittyneitä oppiakseen lukemaan.



Toiseksi: on paljon lapsia, joilla on viisaampaakin tekemistä vielä pienenä. He ovat usein liikunnallisia ja mieluummin leikkivät tai vaikka urheilevat kuin lukevat.



Kaikki vanhemmat eivät suinkaan pidä kovin suuressa arvossa aikaisin lukemaan oppimista, varsinkaan jos itse aikanaan oppivat sen nuorina ja ovat huomanneet, ettei siitä sen suurempaa hyötyä ole ollut. Ja että enemmän iloa oli vapaista leikeistä.

lööpittömiä kassoja ei ole ja todella mukava vastata 4-vuotiaalle joka kysyy, että äiti aiotko sinäkin tappaa meidät?

"ei niin pientä vitsiä, ettei hitunen tottakin" Olen itse ajatellut opettaa lapsiani lukemaan niin pian kuin se vain on mahdollista. Näen, että lukemisen kautta lapselle avautuu täysin uusi, ihmeellinen ja tärkeä maailma. Lukemisen kautta kielellinen kehitys helpottuu, ja sitä kautta muukin kognitiivinen oppiminen, näin uskon. Sitä paitsi, koulussa ei sitten tarvitse ottaa liikaa stressiä, on helpottavaa, kun lapsi osaa jo ns. kriittisimmän taidon, eikä kaikki opittavat asiat paukahda kerralla - vahvistaa mukavasti itsetuntoakin.

Se uusi maailma, mikä lukemisen kautta avautuu voi olla hyvin pelottava. Lööpit on täynnä seksiä ja väkivaltaa. Uutiset on sotia, kriisejä ja nälänhätää. Miksi pikkulapsella tulisi olla velvollisuus tutustua todellisuuteen sen kaikessa raakuudessaan?

Lukeminen edellyttää myös sitä, että lapsi on riittävän vanha käsittelemään lukemansa aineiston ja koska lähinnä lööpit on sitä pahinta roskaa, niin olen ollut ihan tyytyväinen, ettei lapseni ole pikkulapsina osanneet lukea.

Ja uutisia heille ei näytetä vieläkään, koska ovat alle 10 v. Harjoitan sensuuria siis...