Voi mistä saisin voimia...? On niin hankalaa, kun

Ilmoita lapselle, että hän saa viettää joulunsa huoneessaan rauhassa, sillä ei muita siedä. Ja aresti. Näytä kuka määrää.

Paha olohan sillä on, joten tarvitsee rajoja.

Voisitko soittaa Mannerheimin lastensuojeluliiton auttavaan puhelimeen, jos sieltä saisit neuvoja miten toimia tässä tilanteessa. Toivottavasti asiat järjestyvät! Voimia sinulle!

teini ruotuun. On se kumma jos ei saa yhtä kakaraa käskettyä. Sinulla ei taida olla minkäänlaista auktoriteettia, huonoahan siitä seuraa. Vahinko taitaa tosin olla jo tapahtunut, pitäisi alusta asti pitää jöötä lapsille, muuten niistä tulee tuollaisia.

Hän ei käytä nykyisiäänkään, siellä rahaa lojuu pöydällään.

Pysyisikin huoneessaan, mutta pitäähän hänenkin syödä...

Tiedän, että hänellä on paha olo, mutta niin on mm. minullakin. Minä en ole aiheuttanut hänen pahaa oloa, muuta, kuin tulin synnyttäneeksi hänen 15-vuotta sitten.

Kaveruussuhteiden vuoski hänellä on paha olo.

Nyt kuitenkin meni kaverille.

Rankkaa tämä on, syvä huokaus!

Ja pyydä päästä ihan paikan päälle juttusille. Hänellä on vastuuta, osaamista ja kontakteja tuen tarpeessa olevien koululaisten suhteen. Kerro, että olet hukassa teinisi käyttäytymisen kanssa, sinua huolettaa koulunkäynti, etkä tiedä mistä saisit apua. Koulukuraattori osaa jutella kanssasi, kertoa mistä voit hakea apua ja tukea ja koulukuraattorin on myös hyvä tietää niistä kouluhuolistasi. Voit erikseen sanoa, jos et ekaan keskusteluun halua lapsen opettajaa paikalle.



Itsesäälissä vellomalla et saa mitään muutosta aikaan. Valitettavasti se vain on niin, että vaikka elämällä olisi miten paska alku ja tunsit olosi miten lytätyksi tahansa, niin saunassa itkemällä ja laulamalla elämäsi pysyy tasan samanlaisena. Se, että olet kokenut kovia, ei tarkoita sitä, että loppuelämäsi sujuu helposti. Voi olla, että menneisyytesi takia joudut tekemään ekstrapaljon töitä omien lapsiesi hyvinvoinnin suhteen. En tiedä historiaasi, mutta esim. alkoholistiperheessä eläneet lapset joutuvat usein aikuisiällä tosissaan tekemään töitä oman elämänsä kanssa, jotta osaisivat olla tasapainoisia aikuisia. Jos omat kokemuksesti ovat jääneet hoitamatta, voi olla, että se heijastuu siihen, miten yrität teinisi kanssa pärjätä. Ja tosiaan: en tiedä tilannettasi, mutta "kaikki vaikuttaa kaikkeen" ja jos apua on mahdollista saada, niin hakekaa sitä ihmeessä!



Aloita tuolta koulukuraattorilta. Jos siellä on ruuhkaa tai muuta, niin soita alueesi Perheneuvolaan. Niissä saa yleensä asioida 16-vuotiaaksi asti, eli osaavat myös teinin asioissa neuvoa. Jos tilanne on aivan akuutti, et meinaa jaksaa päivääkään, niin voit soittaa vaikka suoraan lastensuojelun päivystykseen ja pyytää juttelukäyntiä. Lastensuojelun väki ei teitä välttämättä ota asiakkaikseen, vaan ohjaa eteenpäin sopivampaan palveluun, ja heillä tosiaan on tietoa alueen palveluista ja kontakteja auttaviin tahoin. Älä pelkää suun aukaisemista, tee se koko perheesi hyvinvoinnin vuoksi!

oletko yh?

sellasta se on, teini-ikä on rankkaa aikaa. eikä siinä mikään alusta asti jöö auta, vaikka joku besserwisser sitä täsä tyrkyttääkin.

koita jaksaa, se mennee ohi joskus.

teini ruotuun. On se kumma jos ei saa yhtä kakaraa käskettyä. Sinulla ei taida olla minkäänlaista auktoriteettia, huonoahan siitä seuraa. Vahinko taitaa tosin olla jo tapahtunut, pitäisi alusta asti pitää jöötä lapsille, muuten niistä tulee tuollaisia.

Nuoremme ei ole saanut eina tahtoaan läpi. Miten monta kertaa hän onkaan huutanut, kuinka hänellä on niin rrajoitettu elämä!

Kaikki on meillä eina väärin. TÄnään esim: meillä ei muka ole työkaluja. Ei ainakaan paljon ja kaikenlaisia, kuten kaverin kotona on. Totesimme meiltä löytyvän kaiken tarpeellisen työkalupuoleletakin. Ja perheet ovat erilaisia, toisissa nikkaroidaan, korjateen jne. enemmän. Meiltä taase läytyy varmaan enemmän kirjoja, kuin tuon kaverin kotoa.

Olen melko varma, että meidän rajojen puutteesta elämä ei ole nykyisin tällaista.

Ei.

Ja pyydä päästä ihan paikan päälle juttusille. Hänellä on vastuuta, osaamista ja kontakteja tuen tarpeessa olevien koululaisten suhteen. Kerro, että olet hukassa teinisi käyttäytymisen kanssa, sinua huolettaa koulunkäynti, etkä tiedä mistä saisit apua. Koulukuraattori osaa jutella kanssasi, kertoa mistä voit hakea apua ja tukea ja koulukuraattorin on myös hyvä tietää niistä kouluhuolistasi. Voit erikseen sanoa, jos et ekaan keskusteluun halua lapsen opettajaa paikalle. Itsesäälissä vellomalla et saa mitään muutosta aikaan. Valitettavasti se vain on niin, että vaikka elämällä olisi miten paska alku ja tunsit olosi miten lytätyksi tahansa, niin saunassa itkemällä ja laulamalla elämäsi pysyy tasan samanlaisena. Se, että olet kokenut kovia, ei tarkoita sitä, että loppuelämäsi sujuu helposti. Voi olla, että menneisyytesi takia joudut tekemään ekstrapaljon töitä omien lapsiesi hyvinvoinnin suhteen. En tiedä historiaasi, mutta esim. alkoholistiperheessä eläneet lapset joutuvat usein aikuisiällä tosissaan tekemään töitä oman elämänsä kanssa, jotta osaisivat olla tasapainoisia aikuisia. Jos omat kokemuksesti ovat jääneet hoitamatta, voi olla, että se heijastuu siihen, miten yrität teinisi kanssa pärjätä. Ja tosiaan: en tiedä tilannettasi, mutta "kaikki vaikuttaa kaikkeen" ja jos apua on mahdollista saada, niin hakekaa sitä ihmeessä! Aloita tuolta koulukuraattorilta. Jos siellä on ruuhkaa tai muuta, niin soita alueesi Perheneuvolaan. Niissä saa yleensä asioida 16-vuotiaaksi asti, eli osaavat myös teinin asioissa neuvoa. Jos tilanne on aivan akuutti, et meinaa jaksaa päivääkään, niin voit soittaa vaikka suoraan lastensuojelun päivystykseen ja pyytää juttelukäyntiä. Lastensuojelun väki ei teitä välttämättä ota asiakkaikseen, vaan ohjaa eteenpäin sopivampaan palveluun, ja heillä tosiaan on tietoa alueen palveluista ja kontakteja auttaviin tahoin. Älä pelkää suun aukaisemista, tee se koko perheesi hyvinvoinnin vuoksi!

Laittoi tuo vellomiskohta kyyneleet ulos taas.

Tuo koulukuraattori on tuttu. Nuoremme on joskus käynyt ihan omista syistään hänen juttusilla.

Eli ei taida olla tässä nyt ratkaisu ongelmaan. Perheneuvolan suhteen nuoremme on jo yli-ikäinen.

Koen, että nämä juttelut jossain eivät auta häntä yhtään, hän huutaa kuitenkin kotona, vaikka saisikin purkaa oloaan sanallaisesti jollekin vieraalle.

Miten voikaan olla nyt loppu olo.

Jossain vaiheessa vuorovaikutuksenne on ilmeisesti lähtenyt väärille urille. Nuori voi huonosti ja sinä voit huonosti. Ehkä olet voinut aina jollain tapaa huonosti, kun kerran kerroit, että elämäsi on ollut vaikeaa? Kun äiti ei voi hyvin, harvoin voi lapsikaan, sillä vanhempien henkinen hyvinvointi välittyy lapsillekin.



Jos teillä on pidetty aiemmin rajoista kiinni, en laittaisi nuoren käyttäytymistä rajojen puutteen tiliin, vaan pikemminkin masennuksen. Tai sitten se on ihan normaalia murrosikää, sillä hormonimyrsky voi olla silloin valtaisa, silloinhan ihmisen hormonitasapaino heittelehtii ja muuttuu suuresti, eniten mitä koko elinikänä ja se vaikuttaa myös tunteiden säätelyyn ja sitä kautta käyttäytymiseen.

Tuo koulukuraattori on tuttu. Nuoremme on joskus käynyt ihan omista syistään hänen juttusilla.

Eli ei taida olla tässä nyt ratkaisu ongelmaan. Perheneuvolan suhteen nuoremme on jo yli-ikäinen.

Koen, että nämä juttelut jossain eivät auta häntä yhtään, hän huutaa kuitenkin kotona, vaikka saisikin purkaa oloaan sanallaisesti jollekin vieraalle.

Jos olet ihan loppu, ei sinusta riitä mitään muille lapsillesi, saati itsellesi. Vaikka kuraattorin kanssa on joskus juteltu, ei hän tiedä tilannettanne nyt. Sen sijaan hän on jo tuttu ihminen, jolle ei ihan kaikkea tarvitse nollasta selittää. Jos olisin sinä, soittaisin ehdottomasti tuolle kuraattorille ja kertoisin, että tilanne ei ole nyt hanskassa. Kuraattori ei tosiaan välttämättä ole se, joka alkaa kanssanne tehdä töitä, vaan hän pystyy laittamaan teidät eteenpäin sopivalle taholle tai kutsumaan paikalle oikean ihmisen juttelemaan. Siksi suosittelen kuraattoria, koska hän tuntee alueenne palvelut, työntekijät jne.

Tsemppiä! Hyvä äiti ajattelee lastensa parasta, mutta pitää myös osata myöntää milloin itse on niin heikossa hapessa, ettei pysty muita(kaan) auttamaan.

Jos nuori raivoaa, niin mitä tekee kun rauhoittuu? Voiko hänen luokseen silloin mennä ja jutella? Pystytkö antamaan nuorelle yhtään sympatiaa ja hyväksyntää? Pysyttekö yhdessä nuoren kanssa miettiä mitään hyviä keinoja purkaa sitä pahaa oloa?



Varmasti tuntuu vaikealta löytää yhteys nuoren loukkaavan käytöksen jälkeen, mutta jaksatko yrittää? Teettekö nuoren kanssa mitään kahdestaan?



Kysymykset herättelemään että nuori tarvitsee kaikesta vellonnasta huolimatta hyväksyntää että on rakastettu omana itsenään, vaikka käytös ei olekaan hyväksyttyä. Mitä vaikeammaksi menee, sitä enemmän nuori tarvitsee aikuista ja jaksavaa sellaista. Rajojen lisäksi tarvitaan rakkautta ja paljon.

olet varannut ajan perheneuvolaan. toivon mukaan ensin "säikähtää" sitä, mutta yleensä asiat helpottaa, kun ne tuodaan näkyviksi tai niihin puuttuu joku ulkopuolinen. eli hän ei pysty käyttämään valtaa muihin.

mene sinne joka tapauksessa itse. tai varaa aika seurakunnan diakonille. pidä kotona kuulokkeita ja kuuntele musiikkia. anna sille lapselle b-vitamiinia, magnesiumia ja E-EPAa. eiköhän se näillä lähde etenemään