Annanko asian olla vai onko tämä teidänkin mielestä väärin?
Poika (7.lk) saanut matikan kokeista 10, 10- ja 10
Wilmaan on tullut syksyn aikana 4 "Hyvä ja aktiivinen tuntityöskentely"-merkintää
Tänään oli syksyn arviointikeskustelu. Opettaja sanoi, että sanoo jo nyt, ettei voi antaa todistukseen matikasta kymppiä, koska joitakin kertoja vihkotehtävät on ollut hyvin vaillinnaiset (ts. poika on oikonut laskuvaiheita, on älyttömän hyvä laskemaan päässä eikä ole laiskuuttaan? viitsinyt merkata jokaista laskuvaihetta ylös) ja kerran on ollut läksyt puoleksi tekemättä. Sanoi, että jos nuo asiat kevätlukukaudella on kunnossa ja kokeista ei tule 10- huonompaa, voi antaa sitten 10.
Pojalla on ollut AINA ennen 10 ja tiedän, että vetää herneen nenään, jos nyt saa 9.
Kommentit (69)
Mutta, on myös aika veemäisiä opettajiakin jotka antavat numeroita vaan oppilaan taustan tai pärstäkertoimen mukaan suunnilleen, ja tätä jopa aikuiskoulutuspuolellakin.
Esim. itsellä oli ylä-asteella enkun kokeissa numero varmaan aina joku 9 ja kerran joku 10 ja silti sain 8 useimmiten numeroks. Ja kun luokalla oli englantia toisena äidinkielenään puhuva, niin jos esim. ope kysyi jotain että tietääkö joku ja viittasin ainoana kun olisin tiennyt oikean vastauksen, ope kysyi siltä enkkuosaajalta joka ei edes viitannut. Tai että käytösnumero oli joku 8-9 vaikka käyttäydyin hyvin ja liikunnan numero kans joku 8-9 vaikka olin hemmetin hyvä liikunnassa ja pärjäsin kisoissa. Muut jotka oli samalla tasolla tai jopa heikompia sai sitten niitä kymppejä.
Kyllä suoraan sanottuna joskus oli epäreiluutta meidän koulussa ja se vähän kyllä tappo innostusta. Esim. toista ope kehui tet-valinnasta ja toiselle ärähti samasta, vaikka sama paikka kyseessä.. Ja mua ei edes kiinnostanu matikka yläasteella, silti osasin ainoona yhden toisen kanssa vaikeimman laskun kokeessa ja muut vaan ohitin et meni just läpi.. Eli päätä oli, mutta intoa ei. Toki sillon ei ollut muutenkaan intoa mutta parin opettajan epätasa-arvoinen kohtelu ei kyllä innostanut opettelemaan juuri mitään heidän tunneillaan. Yläasteen loppu menikin niin että läksyt sutaisin välitunnilla mitä ehdin, kokeisiin en juuri kirjaa avannut ja silti hyvä keskiarvo tuli.
Jännä, miten käydessäni yhden kurssin nuorempana aikuiskoulutuksessa oli kanssa kaksi veemäistä opettajaa. Toinen oli näyttövastaanottaja joka suivaantui kerran verisesti yhdestä keskustelusta toverin kanssa tunnilla kun hän paasasi elämänhistoriaansa.. Siis siellä jutteli kaikki muutkin aina meluisasti, mut ton jälkeen se nainen osasi olla oikein tyly vaikka olit miten ystävällinen ja kunnolla. Ja vaikka olin opiskellut englantia kiitettävin arvosanoin aiemmin (saman koulun opettajat aikuispuolella), silti en saanut sitä hyväksiluettua (muut sai kyllä vaikka mitä hyväksiluettua) ja opettajakin kehui englantiani, oli siis natiivi.. Siksipä olikin hassua huomata että näyttövastaanottaja joka vaihtui eikä ollut tämä enkun opettaja, ylläri ylläri pamauttikin nelosen eikä vitosta:D
Siinä vaiheessa riitti, oli sen verran törkeää koska nimenomaan opekin kyseli että miten voisi kurssia parantaa edistyneemmille ja pahoitteli että taisi olla aika tylsää mulle..
Joo, elämä jatkuu ja mulle ei ole väliä jollain yläasteen tokareilla kun on sen jälkeen tullut kouluja käytyä, mutta nuorena epäreiluus kyllä voi pahasti ärsyttääkin. Sanoisin, että joku raja niillä pettymyksilläkin, on niitäkin joskus oltava mutta onnistuminen palkitsee.. Toiset kun ei saaneet niitä kymppejä kun eivät olleet opettajien suosikkeja, esim. toisten opettajien lapsia suosittiin.
mikä vanhemmalla opettajaan verrattuna on. Poika voi olla hyvä matikassa, mutta kokeet pitää laskea niinkuin tehtävänannossa määritellään.
Suurin osa ihmisistä osaa heti suoralta kädeltä sanoa paljonko on 3 X 1/4 100:sta. Mutta se vastaus ei aina riitä, vaan pitää selittää miten tulos tulee, ja liittää välivaiheet mukaan.
Mitä pidemmälle matemaatiikassa mennään, sitä isompia ja vaikeampia luvuista tulee, ja se päässä laskeminen ei enää onnistu naps vaan kuten helpommissa laskuissa joissa sen vastauksen näkee jo luvuista. Siksi on TÄRKEÄÄ oppia laskemaan, ja jotta opettaja tietää osaako oppilas laskea pitää välivaiheet laittaa myös näkyviin.
Ja ylioppilaskirjoituksissa voi saada pisteitä vaikka tulos on väärä. Jos on laskenut laskun välivaiheet oikein mutta tulee pieni "pilkkuvirhe" tmv. niin saa hyvin pisteitä vaikka tulos väärä. Jos taas sutaisee paperiin pelkän tuloksen, ei luultavasti saa ainuttakaan pistettä, koska ei ole esittänyt miksi vastaus on esim. "56,50 euroa" tmv.
Jos oppii lapsena laskemaan väärin, niin tapaa paha muuttaa myöhemmin. Ja tosiaan, lukiokirjoissa on ne vastaukset kirjan perässä, koska sillä vastauksella ei sinänsä tee mitään. Oleellista on se että oppii laskemaan "oikealla kaavalla" ja sitten voi katsoa onko vastaus oikein, ja jos ei ole miettiä mitä teki väärin.
Ja jos ja kun AP:n lapsi osaa matikkaa, miksei hän voisi kirjoittaa ne välivaiheet mukaan? Se ei vie paljoa aikaa, ja silloin todella ansaitsisi sen kympin rehellisesti. Teoriassahan jos läpsii paperiin vain vastauksen, voi sen oikean luvun vaikka kopsia luokkakaverin koepaperista...
Ja sama pätee muihinkin aineisiin. Jos pitää kirjoittaa vaikka essee (ekaluokan jälkeen...), niin siinä pitää perustella MIKSI pitää vaikka jostain politiikosta enemmän kuin muista, tai miksi käärme on vaihtolämpöinen eikä tasalämpöinen. Eli ei riitä se että kirjoittaa jonkun asian, vaan se pitää myös perustella, sama matematiikassa.
Oppilaan ja vanhempien ei pidä laskea kokeiden keskiarvoa ja kuvitella, että se tuottaa todistusarvosanan. Kaikkea ei testata kokeissa - kokeita ei edes tarvitse järjestää.
Antaa ihan vaan periaatteessa syystodistukseen huonompi numero kuin kevättodistukseen, se on inhimillistä, koska keväällä ei mielellään laske oppilaan arvosanaa.
Joulutodistus on ihan turhanaikainen välitodistus, jolla vähän motivoiidaan oppilaita. Jos siihen räyvättää jollekin kympin, tämä voi luulla kympin ansiosta olevansa täydellinen kympin oppilas, sitä ope lähinnä haluaa varoa.
voihan oikea syy olla myös että häiritsee tunnilla tai on röyhkeä ja ylimielinen, ei ala tehdä tehtäviä kun ope käskee ym mutta opettaja ei vain viitsi sanoa.
koska usein röyhkeillä lapsilla on röyhkeät vanhemmat ja sitä kakkaa tulee niskaan, jos palautetta antaa.
Siis kokeissa ne on aina ollut merkittynä.
Ymmärtäisin toki, jos ei koskaan läksyihin panostaisi, mutta lukukauden aikana jos 3-4x on ne välivaiheet puuttuneet läksyistä (joita kuitenkin on 3x viikossa..) ja yhden kerran läksyt unohtuneet, niin minusta se ei paljoa ole.
Myös meillä poika tekee eriyttäviä lisätehtäviä, on tehnyt 1.luokasta asti.
Ja vielä tiedoksi, että MULLE on ihan sama, onko numero 9 vai 10, ihan rehellisesti. Mutta poika itse tulee todellakin pettymään siitä ysistä. On kuitenkin aina hoitanut koulun samalla tavalla ja aiemmin saanut aina sen 10 (vaikka joskus on saanut jostain kokeesta 9,5).
Joo, annan asian olla ja yritän vaan selittää pojalle, miksi se numero on 9.
ap
Myös arviointikeskusteluissa kukaan opettaja ei ole antanut negatiivista palautetta käyttäytymisestä.
Myöskään itse en ole antanut koululle kuin kerran negatiivista palautetta ja se oli todellakin aiheesta (pojalla oli lääkärintodistus siitä, ettei saa osallistua liikuntatunneille ja yli-innokas liikkaope laittoi silti hiihtämään)
ap
saada nyt se ysi joulutodistukseen. Näin hän älyää, että kymppiin pitää oikeasti panostaa. Kun hän sen tajuaa, saa hän vahvoja kymppejä siitä lähtien. Nyt hän jäisi roikkumaan ysin ja kympin rajamaastoon.
Yläkoulussa on eri vaatimustaso kuin alakoulun puolella. Kymppejä ei tule helposti seiskaluokan joulutodistukseen. Mielestäni opettaja tekee lapsellesi palveluksen, jos nyt antaa sen ysin.
Arvosana ei ole sama kuin koenumeroiden keskiarvo pyöristettynä. En itse opeta matikkaa, mutta yläkoulun aineenopena olen toiminut ja tuo problematiikka on tuttua: vanhemmat näkevät kotona vain ne koenumerot. Eivät tiedä millainen lapsi on oppitunnilla. Olisi lapsenkin kannalta hyvä, että vanhemmat tukisivat opettajaa työssään. Hän on kuitenkin se opetusalan ammattilainen.
Ja pettymykset ovat kehittyvälle nuorelle hyväksi! Hän huomaa, että elämä jatkuu, vaikka hän ei saakaan aina kymppiä. Ja vanhemmat voivat kannustaa lasta ja osoittaa, että lapsi on hyvä ja rakas, vaikka ei saakaan aina kymppiä.
Vaikka itselläni on opettajan pätevyys, en ole toiminut opettajana 15 vuoteen ja silloinkin ylä-asteella ja lukiossa.
Mutta jokainenhan tietää että matematiikan tehtävissä oikea ratkaisutapa oikein merkittyine välivaiheineen on merkityksellisempi asia kuin oikea ratkaisu. Ts. jos kaikki vaiheet on merkitty ja vahingossa (kirjoitusvirhe tms.) oppilas merkkaa _väärän_ tuloksen, niin tehtävästä saa enemmän pisteitä kuin jos ei kirjoita paperiin mitään muuta kuin _oikean_ tuloksen.
Lisäksi jos on muutaman kerran hutaissut läksyt ja tosiaan kerran jättänyt tekemättä, niin ei voi saada kymppiä.
Ala- ja yläkoulun matematiikka on sellaista, että matemaattisesti lahjakas oppilas laskee vaikka kaikki laskut ja yhtälöt päässään.
Mutta sitten siinä voi käydä niin että se pitkä matematiikka ei lukiossa sujukaan, kun niitä rutiineja ja oikeita ratkaisutapoja ei ole.
Kannattaa nyt vaan hyväksyä se että kultamussupossukka on välillä mennyt siitä mistä aita on matalin ja kertoa hänelle, että nämä asiat kannattaa korjata kevätlukukaudella jos haluaa pysyä kympin oppilaana.
Kannattaa myös pohtia siitä näkökulmasta, että jos se ope nyt antaisi kympin, niin palkitsisiko hän sen kultapossumussukkanne siitä, että hän lahjakkaana pystyy ns. oikaisemaan keskeltä risteystä vaikka suojatiekin olisi tuossa vieressä ?
Vai olisiko niin, että mussukka ja tietysti sinä vanhempana, voisi ottaa tästä opiksi.
Nuorna vitsa väännettävä, vai miten se sanonta kuuluu.
kaiken kattavaa, mutta välivaiheiden pinnaaminen on ainakin kokeessa nolla pistettä! Ne pitää laittaa näkyviin ja piste! Okei, poikasi osaa laskea päässään ja niin osaa muuten aika moni muukin seiskan laskut. Kyse on siitä, että matematiikassa opiskelun idea on se, että homma laitetaan vaiheittain näkyviin. Se on ainoa oikea keino pitkän päälle pärjätä siinä. Ehkä opettaja yrittää takoa tätä poikasi päähän?
Sinänsä en voi sanoa, ansaitseeko poikasi kympin vai ei. Itse annan aika helposti, jos koesuoritukset vastaa sitä. Matematiikka on niin selkeä laji, että numerot voi antaa aikalailla suoraan kokeen mukaan, ellei tuntityöskentely heitä suuntaan tai toiseen merkittävästi.
siinä kympissä on niin kummallista... Itse ainakin annan, jos koetulokset vastaa sitä ja tunnillakin on hyvä. Ei se sen kummoisempi arvosana ole. Vaikea ymmärtää, miksi joku opettaja pihtaa kymppiä jonain ylimaallisena arvosanana. Minusta on pikemminkin väärin antaa väkisin ysi keksityllä syyllä, jos kerran kympikin voi hyvällä omallatunnolla antaa. En odota edes kympin oppilaalta täydellisyyttä. Riittää, että hallitsee hommat tunnilla, osallistuu tuntityöskentelyyn, tekee läksyt pääosin ja kokeessa osaa laskut. That's it. Jotkut tyypit on introvertimpia ja en halua rangaista siitä, että saa kiskoa enemmän vastauksia hohtimilla kuin niiltä hölöttäjiltä. Hölöttäjät kyllä tarjoavat aina vastausta, tiesivät tai eivät. Hiljaiset on joskus liian vaatimattomia ja persoonallisuuserotkin pitää huomioida arvostelussa. Peruskoulussa monesti liian hyviä numeroita saa ne puoliyksinkertaiset, jotka on koko ajan suuna ja päänä verrattuna niihin, jotka osaa ja puurtaa, mutta eivät tuo itseään esille.
t: 72
t: 72
Poikaa voisit muistuttaa että vaikka onkin hyvä ja älykäs, ei huolellisuutta saa laiminlyödä. Ope ei ole ajatustenlukija - siksi on tarpeen merkata kaikki laskuvaiheet vaikka se lapsesta tylsää olisikin. Teet karhunpalveluksen lapsellesi jos näytät että opettajalle huomauttaminen on oikein tällaisessa tilanteessa kun oikeasti kyse on enemmän lapsen viitseliäisyydestä. Noin hyvässä numerossa kun painaa myös se viitseliäisyys ja huolellisuus, ei pelkkä äly ja hoksaaminen. Muistuta pojallesi että huolellisuudella saa kevättoikkariin nostettua arvosanan taas kymppiin, kunhan malttaa tehdä läksynsä!
on kyllä välillä hieman kummallisia arvostelutapoja. Jos ja kun poikasi on selvästi matikassa oikein hyvä ja saa kokeista kymppejä, kuuluu todistukseenkin kymppi. Pitäisi ajatella, osaako ko. ainetta vai ei.
Lahjakkuus ei riitä yhtään mihinkään: jos lahjakas ei tee töitä, ei tule niitä lopputuloksiakaan. Lapsi saattaa jäädä ikuiseksi nuoruudenlupaukseksi jos ei opi käyttämään kykyjään - vaikka niiden käyttäminen olisikin niin yksinkertaista ja helppoa että ei oikeastaan viitsisi.
Opettaja yrittää opettaa lapsellesi tärkeää asiaa. Ei kai itse aio torpata yritystä vain koska lapsellesi saattaisi tulla paha mieli?
Kyvykkäiltä myös vaaditaan enemmän kuin niiltä joilla ei ole mistä vaatia.
myös ongelmana nuo laskuvaiheiden poisjättäminen. En jättänyt niitä pois laiskuuttani vaan jotenkin en vain kyennyt hahmottamaan mitä siihen olisi pitänyt pistää kun vastaus oli niin ilmiselvä. Varsinkin kokeissa mun mielestä oli todella epäreilua että en sen takia saanut täysiä pisteitä. Toisaalta ymmärrän että tuollaiseen on todella vaikea mennä mitään sanomaan. Meilläkin kuitenkin aina sanottiin että oleelliset välivaiheet pitää merkitä. Mun mielestä niitä oleellisia välivaiheita vaan oli todella vähän.
ja oppituntityöskentely voivat vaikuttaa arvosanaan myös laskevasti. Tämä on hyvä poikasikin tietää.
Mutta emme mekään mitään voineet ilmoitusluontoiselle asialle: minulla ei ole tapana antaa kymppiä ala-asteella, se LAISKISTAA. Ainoa perustelu siis.
Ei auttanut kuin sanoa pojalle, että odota yläasteelle pääsyä, jotta opettaja vaihtuu.
Ihan käsittämätöntä? 9 on myös tosi hyvä numero, opeta se pojallesi ja muistuta että jotain on jäänyt tekemättä kun kymppi jäi saamatta.
Mä toivon että se et ole sinä joka luot paineita pojallesi?
Oleellinen osa matematiikka on se, että pitää todistaa ja osoittaa miten lopputulokseen on pääsyt.
Välivaiheet on merkitttävä.
mistä niitä uusavuttomia ihmisiä tulee. Kun vanhemmat "hoitelevat" näitä koulunumeroita ja vielä täällä asti kyselevät neuvoa.
Anna lapsesi hengittää! Mä olisin hävennyt silmät päästäni, jos mun vanhempani olisivat menneet sekaantumaan mun opettajan antamiin arvosanoihin. Kuinka tyhminä te omia lapsianne pidätte?