Tänne on tänään taas kokoontunu nää "ei äidit tartte omaa aikaa"-tyypit!

Vanhat äidit eivät enää kaipaa sellaista, vaan jaksavat olla lastensa kanssa.

niitä, joiden mies huitelee koko ajan jossakin eivätkä anna edes mahdollisuutta käydä vaikka leffassa. Nyt he yrittävät todistella, että eivät tosiaan tarvitse (kuten ei kukaan äiti) omaa aikaa aina välillä.

yleistys tyyliä aihe vapaa! :O

olen 45-vuotias 100 % yh ja tarvitsen omaa aikaa. Minulla on elämä ja poikaystävä ja ystäviä ja pidän kulttuurista.



Äitiyden kruunu ei loista kirkkaammin, vaikka uhraisi itsensä kuinka äitiyden alttarille.



Kaikkein kirkkaimmin loistaa sellaisen äidin kruunu, joka jaksaa, on virkistynyt ja pitää huolta myös itsestään.



Osalla ei ole tukiverkkoja, joten pitää aivopestä itsensä siihen, ettei se ole tärkeää.

Minulle omaa aikaa on aikaa lapsesta asti jatkuneen tanssiharrastukseni parissa vietettyä aikaa tai vaikka rauhassa shoppailua ystävän kanssa, jolloin voidaan jutella "naisten juttuja" kaikessa rauhassa.

t. äiti 37 v.

Nuoret äidit tarttee omaa aikaa. Täytyy päästä viihteelle. Vanhat äidit eivät enää kaipaa sellaista, vaan jaksavat olla lastensa kanssa.

Pitääkö minun nyt ahdistua siitä, että minun pitäisi haluta olla erossa lapsistani?

Pitääkö minun nyt ahdistua siitä, että minun pitäisi haluta olla erossa lapsistani?

luet aloituksia kuin piru raamattua.

Sen sijaan olen huomannut että täällä peräänkuulutetaan aikuismaista ja järkevää suhtautumista äitiyteen ja omiin lapsiinsa. Väsynyt saa olla ja omaa aikaakin tarvitsee, mutta se kuinka asian tuo esille on aika olennaista. Aina ei kaikki mene kuin Strömsössä eikä sitä omaa aikaa saa juuri sillä hetkellä kuin haluaisi; aikuisuus nyt vaan on sellaista. =)

Ehkä me erilaiset ihmiset luemme nämä viestit jotenkin eri lailla?

En usko, että voi saada sekä lapset että omaa aikaa. Se ei vain onnistu etenkin jos on töissä ja lapset päivähoidossa. Silloin yhteistä aikaa on niin vähän, että äidin poissaolo lapsen elämästä alkaa jo vaikuttaa lapseen.



Moniko meistä suostuu avioliittoon, jossa näkee puolisoa kahdesti viikossa ja silloinkin tämä on kiinnostuneempi läppäristä kuin puolisosta? Lapset joutuvat sietämään tuollaista vuosia.

Vanhat äidit eivät enää kaipaa sellaista, vaan jaksavat olla lastensa kanssa.

Mä oon kohta 40v. ja todella tarvitsen välillä omaa aikaa.

lyhennettyä työaikaa. Itse teen tällä hetkellä 5-tuntista päivää osa-aikaisena. Jää aikaa lapsille ja myös omalle rakkaalle harrastukselleni (2 kertaa viikossa).

Esim. Ruotsissa erilaiset työaikaratkaisut ovat huomattavasti yleisempiä lapsiperheissä, sekä naisten että miesten kohdalla. Suomessa on ikävää tämä "pakko" tehdä täyttä työpäivää. Oikeutta lyhennettyyn työaikaankin käyttää vain harva niistä, joilla siihen oikeus ja mahdollisuus olisi.

Voiko oikeasti saada kaiken? En usko, että voi saada sekä lapset että omaa aikaa. Se ei vain onnistu etenkin jos on töissä ja lapset päivähoidossa. Silloin yhteistä aikaa on niin vähän, että äidin poissaolo lapsen elämästä alkaa jo vaikuttaa lapseen.

Moniko meistä suostuu avioliittoon, jossa näkee puolisoa kahdesti viikossa ja silloinkin tämä on kiinnostuneempi läppäristä kuin puolisosta? Lapset joutuvat sietämään tuollaista vuosia.

Joskus kun mies oli viikon työmatkalla ja neljä lastamme olivat koko viikon sairaana oksennustaudissa peräkanaa niin ettemme päässeet mihinkään koko viikkoon täytyy sanoa, että sen jälkeen tiesin tarvitsevai omaa aikaa ihan sama vaikka menisin saunaan puoleksi tunniksi yksin tai muut pihalle ja saisin pyyhkiä pölyt rauhassa. En kaivannut kyllä sen enempää, kuin yksinäisyyttä. Että voin ajatella oman ajatuksen alusta loppuun saakka niin ettei kukaan keskeytä. Olen 41 v.

ollut tapana jo 6 vuotta. Lauantai-iltana kumpi tahansa vanhemmista saa lähteä ulos ja nukkua vastaavasti sunnuntaina pitkään. Yleensä käydään kavereiden kanssa konserteissa, teatterissa, baarissa, leffassa ja yhdeltätoista yleensä jo haluaa kotiin...



Virkistää!



Ja kerran kahdessa kuussa viemme katraan mummolaan ja nautimme illasta kaupungilla syömässä ja yöstä ja aamusta yhdessä. Silloinkin yleensä uni voittaa uupuneet puput aika aikaisin ;-)



Pitää yllä romantiikkaa!

Vanhat äidit eivät enää kaipaa sellaista, vaan jaksavat olla lastensa kanssa.

Mä olen 35v yhden lapsen äiti ja todellakin tarvitsen välistä täysin omaa aikaa ilman miestä ja lasta. Olen aina tarvinnut voidakseni hyvin.

Meillä on kolme pientä lasta, joista joku on aina hereillä. Meillä kaksi vanhempaa lasta nuku päikkäreitä ja kun menevät illalla nukkumaan, hereille jää vauva, jonka kanssa mennään sitten yhtä aikaa nukkumaan. Sitä ennen joko kanniskelen itkuista vauvaa tai seurustelen aktiivisesti, koska päivisin ei niin kerkeä. Aamulla herään siihen, kun joku lapsista hyppää päälle tai huutaa äitiä.



Lapset on siinä jatkuvasti. Vauvan takia en jaksa/pysty vielä käydä oikein missään. Kun pääsen silloin tällöin saunaan yksin, olen todella onnellinen. Kunnes alkaa kuulumaan vauvan itkua joka ei ota loppuakseen ja pakko lähteä katsomaan.



Kyllä, kaipaan omaa aikaa, aikaa vain olla ja ajatella. Olla olemassa edes hetken pelkästään itseä varten. Tähän riittää ihan vain kauppareissu Prismaan.

*Kaksi vanhempaa lasta ei nuku päikkäreitä

Mun mielestä aikuinen, joka ei kaipaa omaa aikaa on kyllä aika surkea olento. Jos oma identiteetti on niin sulautunut lapsiin, että ei koe tarvetta edes joskus istua lukemassa kiinnostavaa kirjaa tai tavata omia aikuisystäviä aikuisten juttujen parissa, niin surulliselta se kuulostaa. Omassa tilanteessani on tällä hetkellä oma aika kortilla, yritän tehdä juttujani kun lapset nukkuvat tms. Sopeudun kyllä tilanteeseen, jatkuva valittaminen ei auttaisi mitään. Mutta kaipuu omaan aikaan on siellä ja toive siitä, että tulevaisuudessa sitä on taas enemmän.

En usko, että voi saada sekä lapset että omaa aikaa. Se ei vain onnistu etenkin jos on töissä ja lapset päivähoidossa. Silloin yhteistä aikaa on niin vähän, että äidin poissaolo lapsen elämästä alkaa jo vaikuttaa lapseen. Moniko meistä suostuu avioliittoon, jossa näkee puolisoa kahdesti viikossa ja silloinkin tämä on kiinnostuneempi läppäristä kuin puolisosta? Lapset joutuvat sietämään tuollaista vuosia.

siitä että äidillä on vaikka 2 h/viikossa arkisin jotain harrastusta ilman lapsia, ei aivan sata varmasti, varsinkaan jos heidän kanssaan on isä. Ja oletan ettei nyt puhuta jostain imeväisikäisistä. Meillä on ainakin ihan spesiaalit jutut niinä aikoina kun ollaan pelkästään isän kanssa tai pelkästään äidin kanssa. Olen nykyisin aina välillä jomman kumman isomman tytön kanssa pois kokonaisen viikonlopun harrastusten kisareissuilla ja isän kanssa on silloin kuulemma aina ihan mahtavat peliturnaukset jne.

Kyllä, tarvitsen omaa aikaa, sanon sen jopa nyt jo kouluikäisille lapsille ihan suoraan. Esim. nyt on mun oma aika, poikkeuksellisesti perjantai-iltana kun mies on matkoilla ja esikoinen harrastuksen kisareissulla ja kahdella nuoremmalla on aika huikea leikki yläkerrassa valmiina nukkumaan - notkun siis täällä kun en jaksa lähteä tuonne myrskyyn lenkille. Oman ajan ei tarvitse olla pitkä, ehkä 1-2 h kerrallaan joskus.

Oma aika ei todellakaan omalla kohdallani ole baaria tms. vaan liikuntaa, hyvän kirjan lukemista, nettiöllöttelyä punkkulasillisen kanssa, ihan mitä vaan.

Mun mielestä aikuinen, joka ei kaipaa omaa aikaa on kyllä aika surkea olento. Jos oma identiteetti on niin sulautunut lapsiin, että ei koe tarvetta edes joskus istua lukemassa kiinnostavaa kirjaa tai tavata omia aikuisystäviä aikuisten juttujen parissa, niin surulliselta se kuulostaa. Omassa tilanteessani on tällä hetkellä oma aika kortilla, yritän tehdä juttujani kun lapset nukkuvat tms. Sopeudun kyllä tilanteeseen, jatkuva valittaminen ei auttaisi mitään. Mutta kaipuu omaan aikaan on siellä ja toive siitä, että tulevaisuudessa sitä on taas enemmän.

Kyllä jokaisen aikuisen pitäisi tarvita sitä omaa aikaa. Mutta ei se tarkoita mitään baarissa pyörimistä kaikilla.

Silloin mm. shoppailen, syön hyvin ystävien seurassa sekä käyn kirjaston lukupiirissä. Alkoholia en juo, tupakkaa en polta.