Tänne on tänään taas kokoontunu nää "ei äidit tartte omaa aikaa"-tyypit!

Vanhat äidit eivät enää kaipaa sellaista, vaan jaksavat olla lastensa kanssa.

Itse olen nuori äiti ja vanha äiti. Sain tän viimeisimmän puolivuotta sitten liki nelikymppisenä. Ja kyllä mä olen kaivannut sitä "omaa aikaa" mitä se nyt sitten kellekin on? Mulle se on tällä hetkellä sitä että saan välillä vaan olla, mutta hoitaa pientä kun mä vaikka makaan iltasanomaa lukien sängyssä. Haluan myös käydän koiran kanssa iltalenkillä ja kerran viikossa salilla.

Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa että en jaksaisi nuorimmaista, vaan mä olen puhtaasti itsekäs ja haluan myös omaa hyvää välillä. Mun lapsi ei varmasi kärsi jos on isänsä kanssa sen aikaa kun mä olen iltalenkillä.

Ensi viikonloppuna mennään miehen kanssa ulos, eka kerta vauvan syntymän jälkeen, vauvan sisko katsoo vauvaa niin illalla kuin aamulla jos meillä on vähän paha olla :)

Odotan innolla sitä iltaa.

Vanhat äidit eivät enää kaipaa sellaista, vaan jaksavat olla lastensa kanssa.

Olen ollut nuori äiti ja vanha äiti ja kyllä molemmilla kerroilla on tehnyt ihan hyvää käydä vähän tuulettumassa, esim. syömässä kavereiden kanssa tms.

joten en osaa ottaa kantaa siihen, onko näitä mielipiteitä ollut jotenkin poikkeuksellisen paljon. Olen kolmekymppinen yhden äiti, mutta kyllä oli hyvin lähellä hermojen meneminen, kun nukutin lasta melkein 1,5 tuntia, kunnes lapsen isä tuli töistä ja jatkoi siitä.. Koko viikon olen ollut kaksin vauvan kanssa ja kyllä sitä aikaa vain kaipaa. En halua lähteä baariin, en ole niissä koskaan viihtynyt enkä edes juo alkoholia, haluan vain olla rauhassa, vaikka sitten tässä koneella.

Tää 40-vuotias neljän lapsen äiti tarvitsee lukuaikaa, kuntosaliaikaa ja nettiaikaa - siis omaa aikaa. Baarit ja pikkujoulut eivät kiinnosta.

En usko, että voi saada sekä lapset että omaa aikaa. Se ei vain onnistu etenkin jos on töissä ja lapset päivähoidossa. Silloin yhteistä aikaa on niin vähän, että äidin poissaolo lapsen elämästä alkaa jo vaikuttaa lapseen. Moniko meistä suostuu avioliittoon, jossa näkee puolisoa kahdesti viikossa ja silloinkin tämä on kiinnostuneempi läppäristä kuin puolisosta? Lapset joutuvat sietämään tuollaista vuosia.

siitä että äidillä on vaikka 2 h/viikossa arkisin jotain harrastusta ilman lapsia, ei aivan sata varmasti, varsinkaan jos heidän kanssaan on isä. Ja oletan ettei nyt puhuta jostain imeväisikäisistä. Meillä on ainakin ihan spesiaalit jutut niinä aikoina kun ollaan pelkästään isän kanssa tai pelkästään äidin kanssa. Olen nykyisin aina välillä jomman kumman isomman tytön kanssa pois kokonaisen viikonlopun harrastusten kisareissuilla ja isän kanssa on silloin kuulemma aina ihan mahtavat peliturnaukset jne. Kyllä, tarvitsen omaa aikaa, sanon sen jopa nyt jo kouluikäisille lapsille ihan suoraan. Esim. nyt on mun oma aika, poikkeuksellisesti perjantai-iltana kun mies on matkoilla ja esikoinen harrastuksen kisareissulla ja kahdella nuoremmalla on aika huikea leikki yläkerrassa valmiina nukkumaan - notkun siis täällä kun en jaksa lähteä tuonne myrskyyn lenkille. Oman ajan ei tarvitse olla pitkä, ehkä 1-2 h kerrallaan joskus. Oma aika ei todellakaan omalla kohdallani ole baaria tms. vaan liikuntaa, hyvän kirjan lukemista, nettiöllöttelyä punkkulasillisen kanssa, ihan mitä vaan.

vaikka ei ikinä näkisi vanhempiaan! Lapset selviävät vaikka mistä.

Mutta kysytkö koskaan lapseltasi, haluaisiko hän, että äiti olisi enemmän hänen kanssaan. Jostain syystä äidin oikeus omaan aikaan menee aina ohi lapsen oikeudesta äitiin.

Minusta on hienoa, että nykyäidit laittavat aina itsensä etusijalle ja sitten ihmettelevät, miksi lapsillaan on runsaasti mielenterveysongelmia.

Vanhat äidit eivät enää kaipaa sellaista, vaan jaksavat olla lastensa kanssa.

Olen toivottavasti pian äiti, ja siis nuori sellainen (21v). En ole koskaan pitänyt baareissa juoksemisesta tai ryyppäämisestä muutenkaan, vaan viihdyn mainiosti kotona. Koen oman ajan olevan lähinnä rauhassa tietokoneella istuskelua, kävelyllä käymistä, lukemista. Aikaa, jolloin olen yksin tai sitten avomiehen kanssa tehdään jotain kivaa. Ärsyttää tuollaiset yleistykset ja sapettaa jo etukäteen kun tietää saavansa osakseen kaikkien 35-olen äiti parhaassa iässä-mammojen paheksuvat katseet jos nyt lapsen saan pian.

Haluan edes hetken istua sohvalla tai maata sängyssä RAUHASSA ja HILJAISUUDESSA. Ilman miehen jaarittelua, lapsen innokasta höpötystä+vaatimista tai vauvan huutamista. Tänäänkin yhdyin tuohon melukuoroon ja karjaisin, että nyt turvat kiinni! Meni totaallisesti hermo kun kaikki haluavat huomiota samaan aikaan ja mies vaan jaarittelee, eikä tajua että voisi vaikka antaa vanhemmalle maitoa ja selittää asiansa kun on hiljaista ja pystyn keskittymään paremmin häneen.

maalaamista...baarissa olen käynyt ehkä 5 kertaa näiden kahden vuoden aikana.





terveisin äiti, synt. 1990, lapseni on 2-vuotias.

Kyllä mä ihmettelen suuresti sitä että joku ei halua olla koskaan yksin tai kavereiden kanssa tai miehen kanssa kaksin, vaan haluaa aina että se lapsi on siinä myös? mun mielestä se on jo jollain tavoin sairasta.



Mä ymmärrän että pienen vauvan äiti ei halua tai voi lähteä noin vaan ja on jotenkin sidottu vauvaan, mutta kyllä sekin voi saada sitä omaa aikaa, joka voi olla vaikkapa vaan sitä että saa rauhassa lukea päivän lehdet tai katsoa lempi ohjelmansa telkkarista. Eihän se aina tarkoita sitä se oma-aika että pitää lähteä bilettämään tai moneksi tunniksi johonkin. Toki sekin on äideille ihan sallittua, ainakin mun mielestä.

kerran viikossa harrastamassa n.3h kaikkinensa,ja käyn kyllä joskus baarissakin.Nytkin sättäilen täällä ihan omalla ajalla,kaikessa rauhassa,vauva ja isi nukkuu.Ja ikääkin on jo 33v.