Lue keskustelun säännöt.
Haluaako kukaan oikeasti asua kaupunkialueen ulkopuolella?
09.12.2011 |
Kysyn siksi, että minua suorastaan lapsellisen pikkusieluisesti ärsyttää se, että mieheni väittää kivenkovaan ettei kukaan oikeasti halua asua kaikkien kaupungin tarjoamien palvelujen ulkopuolella ja että kaavoituksella pitäisi poistaa kaikki Kirkkonummet yms. alueet Suomesta.
Yksi hänen perusteluistaan tälle on epäekologisuus ja mm. perheiden kahden auton aiheuttama hiilijalanjälki.
Sanomattakin selvää, että hän itse viettää lomansa ulkomailla, lentäen ; ) Täälläkin hetkellä herra on lämmittelemässä Kanarian saarilla. Ja mies syö, tietty, runsaasti lihaa...
Kommentit (23)
Itse asun savossa metsän keskellä :) Tykkään enkä todellakaan koskaan muuttais eteläsuomeen kaupunkialueelle, YÖK! Meillä ei ole kuin yksi auto, joten ei jätetä tuota hiilijalanjälkeä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä asuu lähes 40 000 ihmistä, niin en nyt ihan maaseutuna pitäisi...
minä saattaisin ostaa kakkos asunnon kaupungista, olis mukava aina silloin tällöin käydä humputtelemassa :)
Onneksi olen sattunut syntymään pienellä paikkakunnalla pohjoisessa jossa ihmiset ovat aitoja ja välittäviä eikä pikkusieluisia ja itsekeskeisiä kuten suurten kasvukeskusten sisäpuolella asuvat tuppaavat olemaan. Ja se hiilijalanjälki.. joo kyllähän sitä ajelis yhteiskunnan tukemilla bussivuoroilla ja ratikoilla jos niitä sattuis olemaan mutta eihän niitä täällä meillä kun ne kuuluvat vain etuoikeutetuille ihmisille kaupungeissa. Me epäekologiset ja varsinkin pohjoisessa asuvat ihmiset tunnumma olevan teille etelänhetelmille sitä alinta pohjasakkaa.
Haluan asua juuri siellä missä nyt asun. En halua muuttaa Nastolasta minnekään - paitsi ehkä eläkeikäisenä. Lahti on lähin kaupunki, Helsinkiinkään ei ole pitkä matka. Palvelut esimerkiksi terveyskeskuksessa ovat paremmat kuin Lahdessa, lähikauppa on kävelymatkan päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin koko nuoruuden ja varhaisaikuisuuden punavuori-töölö -akselilla. Kun menin naimisiin, niin halusimme miehen kanssa jonnekin, missä kehtaa lenkkeillä tuulipuvuissa. :)
Nyt kun on lapsia, niin kaipasimme vielä kauemmas keskustasta. Muutimme paikkaan, joka pitäisi miehesi mielestä varmaankin hävittää!
Ajellaan autolla nykyään enemmän, myönnetään, mutta muuten pystytään elämään ekologisemmin kuin keskustassa (pihassa biojäte, kesällä kasvimaa, emme juuri lämmitä). Lisäksi olemme molemmat terveempiä, lapset onnellisempia, enemmän turvassa ja liikuntaa on helpompi harrastaa. Täällä ei myöskään tarvi ostaa koko ajan hienoja uusia vaatteita. ;)
Itse asuin koko lapsuuden ja nuoruuden 7000 asukkaan kunnassa. Toki joskus teininä ärsytti se, ettei paikkakunta tarjonnut (muka) mitään, mutta kun opiskelujen takia oli pakko muuttaa kaupunkiin, alkoi sitä hiljaisuutta ja "ei mitään" kummasti kaipamaan.'
Ei maalla asuminen ole automaattisesti epäekologista. Minunkin perheelläni oli vain yksia auto, koska äitini pyöräili työmatkansa paikkakunnan terveyskeskukseen.
Lähimpään isoon kaupunkiin oli matkaa 20 km, joten käytiinhän sielläkin toki välillä. Ei kai nyt kukaan käy leffassa tai teatterissa tai raflassa päivittäin että olisi pakko sen takia asua jossain kaupungin ydinkeskustassa palvelujen lähellä.
Tällä hetkellä itseäni sapettaa, että mieheni työt ovat Helsingissä, ja on pakko asettua asumaan johonkin melko lähelle, kaupunkimaiseen ympäristöön. Ehkä se Kirkkonummi sopisi meille :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
n.60km päähän omakotitaloon, aikalailla keskelle ei mitään.. Lähimpään kauppaankin on matkaa n.10km.. Enkä muuttais takasin "sivistykseen". Meillä on ihana koti, iso tontti, lapsilla on tilaa leikkiä ja juosta. Ei ole pelkoa että juokisisivat tielle tms.
Me epäekologiset ja varsinkin pohjoisessa asuvat ihmiset tunnumma olevan teille etelänhetelmille sitä alinta pohjasakkaa.
niinhän se on -sori vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma näkemykseni on että ihmisillä on erilaisia toiveita ja tarpeita asumisen suhteen. Piste. Onneksi meillä on tilaa ja varaa.
Saamme tästä aiheesta aina aikaan riidan, sillä mies väittää, että tiivis kaupunkirakentaminen on avain ihmisten onneen. "Kaikki" kaipaavat yöelämää ja muita kaupungin huvituksia.
Ja todellakin, miehen oma hiilijalanjälki on valtava, johtuen juuri lentomatkustelusta ja lihansyönnistä.
Miten se ei tajua?!?
Paitsi että me haluttiin! Musta on ihanaa kun ympärillä on peltoa ja metsää ja naapuri ei ole heti aidan takana kurkkimassa mitä meidän puolella puuhaillaan. Lähimpiin kolmeen naapuriin on kuitenkin sen verran lyhyt matka että kävellen pääsee ja lapsillekkin löytyy sieltä leikkikavereita. Lähimpään kaupunkiin on 15km, siellä käydään kaupassa, mies töissä ja lapsista vanhin koulussa. Yhdellä autolla pärjätään kun käydään perheellä kaupassa viikonloppuna koko viikkoa varten ja mies tuo sitten töistä tullessaan maitoa, leipää yms. pientä mikä ei koko viikoksi riitä/säily.
Itse olen kotiäitinä ja samalla hoidan meidän hevoset, kanat ja lampaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kysymyksenhän pitäisi kuulua:
Haluaako kukaan oikeasti asua kaupunkialueella?
Oma näkemykseni on että ihmisillä on erilaisia toiveita ja tarpeita asumisen suhteen. Piste. Onneksi meillä on tilaa ja varaa.
Saamme tästä aiheesta aina aikaan riidan, sillä mies väittää, että tiivis kaupunkirakentaminen on avain ihmisten onneen. "Kaikki" kaipaavat yöelämää ja muita kaupungin huvituksia.
Ja todellakin, miehen oma hiilijalanjälki on valtava, johtuen juuri lentomatkustelusta ja lihansyönnistä.
Miten se ei tajua?!?
Olen asunut baarin yläkerrassa kyllästymiseen saakka. Kuka kolmekymppinen perheellinen sellaiseen älämölöön kaipaisi? Baarissa on kiva käydä, MUTTA kerran pari vuodessa. Silloin voin maksaa taksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaupunkialueen ulkopuolelle kirveelläkään kaupunkiasumisen palveluiden läheisyyden, ekologisuuden ja helppouden ansiosta.
Mutta kaipa monella suomalaisella on edelleen perinteinen yksinäisyyden kaipuu ja moni nauttii siitä, että saa asua mahdollisimman kaukana naapuristaan.
rajoitetaan jo nyt hyvin rankalla kädellä. Poikkeusluvan saaminen on hankalaa ja olemme lipumassa brittien malliin, jossa saadakseen rakentaa maalle täytyy ostaa ikivanha rötiskö ja muka korjata se käyttöönsä eli oikeastaan purkaa kivijalkaan asti, tehdä uusi perustus ja rakentaa uusi. Uudelle vain ei saa rakennuslupaa!
Samalla tiedetään, että rotillakin liian tiheä populaatio aiheuttaa vakavia ongelmia. Tuo toistuu tiheillä kerrostaloalueilla, joissa on paljon enemmän mielenterveys- ja väkivaltaongelmia kuin vastaavalla määrällä väestöä harvemminasutulla alueella.
Nyt vain on keksitty, että kaikkien pitää asua samassa paikassa, vaikka sille ei ole olemassa mitään järjellistä perustetta, ei edes se hiilijalanjälki. Onhan jossain kiinteistöliitossa tms. selvitetty sekin, että kerrostaloasukas käyttää paljon enemmän lämmintä vettä kuin omakotiasukas eli jo sieltä tulee sitä hiilijalanjälkeä.
Asun maalla ja tuotan ruokaa. Mistä sitä lähiruokaa tulisi jos ei Suomesta (tosin lähiruokana myydään virolaista kurkkua ja tanskalaista kinkkua, mutta minkä sille pääkaupunkilaiselle voi, että Viro on henkisesti lähempänä kuin Hamina).
enkä ymmärrä niitä, jotka eivät halua, mutta minusta kaikki saa asua missä haluavat.
Olen asunut myös pikkukaupungissa, mutta täällä stadissa ihmiset ovat oikeasti minusta ihanampia ja lämpimämpiä.
Maalla juorutaan, vakoillaan ja arvostellaan. Tänne mahtuu enemmän kaikenlaista.
kysymyksenhän pitäisi kuulua:
Haluaako kukaan oikeasti asua kaupunkialueella?
Tää väittely on niin turha - ihmisiä on erillaisia erilaisilla tarpeilla. Mutta kyllä, aika moni haluaa - mitenkähän muuten selität esim. Helsingin keskustan hintatason?
Aika moni pääkaupunkilaisperhe tulee kahdella !!! autolla mökille Mäntyharjulle lähes joka viikonloppu. Näköjään siellä voi asua, mutta vapaa-aika vietetään sitten maalla ihmetellen, että kuka siellä voi asua.
En asuisi koskaan Helsingissä tai siellä päin.
Mun arvot on luonto, järvi, iso piha, rauhallisuus ja ystävälliset ihmiset.
Harrastan puutarhanhoitoa, mutta asun Tampereella pakollisista syistä.
Haaveilen hyötypuutarhasta ja oikein isosta puutarhasta.
En kaipaa ravintoloita, enkä muuta viihdettä.
Inhoan ympäristöä jossa on melua, autoja ja paljon ihmisiä.
Melkein kaiken saan ostettua netin kautta.
Lapsille riittää muutama harrastus ja elokuvat.
Ahdistun ihmisvilinässä, mutta kehitysvammaisen lapsen koulu ja muut palvelut hyvät Tampereella.
Mikäli kuopus olisi terve niin muutettaisiin heti maaseudulle.
Helsingistä 10 000 asukkaan kuntaan, pieneen kylään 10 km päähän taajamasta.
Meillä ei ole kahta autoa eikä käydä keskustassa töissä. Olemme molemmat freelancer-yrittäjiä. Ei syödä kumpikaan lihaa, eikä matkustella lentäen. Toki meidän hiilijalanjälki vois olla pienempikin.