Lue keskustelun säännöt.
Lapseni koulumenestys on kiinni omasta aktiivisuudestani, pitäisikö?
09.12.2011 |
Jos en kannusta patista, kuulustele jen, lapseni ei lue omatoimisesti juuri yhtään ja saa kokeesta todella huonon numeron (näin käynyt pari kertaa).
Mutta minäpä käyn lapsen kanssa koealueen jo monta päivää ennen kokeita läpi, jaan sen osiin, kuulustelen ja teen harjoistuskokeita ja vielä viimeisenä aamuna tenttaan ne mitkä kohdat oli vaikeita. Ja näin toimien lapsi saa kokeesta 9-10:n.
Tietty on hyvä, että lapsi saa hyviä numeroita, mutta mun menetelmällä niin saisi kuka tasansa luokan surkimuskin. Ei mene tasan se kenet lapsi on saanut vanhemmikseen, mutta onko lapsi oikeesti ansainnut nuo numerot, koska se vaatii niiin paljon äidin panostusta. Pitäisikö antaa vastuu lapselle (ja sietää sitten niitä huonojakin numeroita)?
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viidesluokkalaisilla on yleisesti vielä itsenäiset opiskelutekniikat hukassa ja vanhemmat auttavat vielä paljon.
Minulla on kolmasluokkalainen, jota pitää patistella, muttei läheskään enää tuolla lailla ja joka kokeeseen.
Ja hän on mielestäni ikätasoaan lapsellisempi.
Minun nyt kuudesluokkalainen tyttöni on ollut oikeastaan jo ekaluokasta lähtien todella itsenäinen ja aktiivinen läksyjen teossa sekä kokeisiin luvussa. Missään vaiheessa en ole patistellut, kuitenkin on aina itse lukenut ajoissa kokeisiin ja saa aina yli 8 numeroita (matikassa on huonompi vaikka kuinka lukisi, muissa aineissa taso n. 9).
Sitten taas vuotta nuorempi poika... Joskus meinaa tosiaan mennä hermo. Jos en patistaisi ja kysyisi ja tarkistaisi niin ei tekisi läksyjä eikä lukisi kokeisiin. Ja sitten itkee jos näin on käynyt ja tullut huono numero. Jos lukee niin numeroksi tulee 8-10 aineesta riippuen, muuten 6 tai 7. Tällä nuoremmalla tosin on myös diagnosoitu ADHD ja tunne-elämän kehityshäiriö mitkä varmasti vaikuttaa asiaan.
Hienoa jos/kun jaksat lastasi opinnoissa auttaa. Voi olla että vanhempana sitten tulee jonkinlainen pudotus numeroihin kun pitää alkaa itse tehdä tai sitten onnistut siirtämään lukuinnostuksen lapsellesi ja todistukset pysyy hyvinä.
Minusta tuo on opiskelutekniikan opettamista ja kuuluu vanhemmalle. Nyt kun tekniikka on tuttu, niin siirrät vastuuta pikkuhiljaa lapselle, pienissä osissa. Neuvot edelleen ja opetat, ihan konkreettisesti. Palkitset ja kannustat.
Parempi näin kuin että lapsellesi jäisi suuret aukot tiedoissa. Aukkojen päälle on haastavampi perustaa esim. luokio-opintoja.