Lue keskustelun säännöt.
Mulle tulee miehen antamasta lahjasta usein paha mieli
09.12.2011 |
tai paha ja paha, mutta siis jotenkin olo, että eikö tuokaan tunne mua 15 vuoden jälkeen vielä niin hyvin että tietäisi mistä tykkään.
Kommentit (18)
Parasta onkin tukku rahaa kourassa ja teen mitä huvittaa ja ostan mitä mieli tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no ootko yhtään helpottanu sitä lahjanostoa osaltasi...mä teen esim näin, että kun käydään ostoksilla niin kattelen tavaroita/vaatteita jne kivaa ja sitten saatan sanoa, että Juuu tällanen fleece vois olla kiva saada joskus. Tai että ai että mä himoitsen tollasta hienoa suklaarasiaa... sen jälkeen ei miehen tartte olla kovin fiksu keksiäkseen useitakin lahjoja joista tietäisi minun pitävän. Viimeksi kauppareissulla sanoikin, että sulleha löytys vaikka mitä hyviä joululahjoja :D:D
kateellinen tuollaisesta. minua ei edes mies onnittele, saati sitten 15 vuoden jälkeen ostaisi tai muuten hankkisi joulu- tai synttärilahjaa.
ei huomioi mitenkään muutenkaan. joskus olisi kiva että edes kysyisi oma-aloitteisesti miten voisi auttaa minua jossain arkipäivän tilanteessa.
vaikka on oltu yhdessä pian 30 vuotta.
Kerron, mitä toivoisin. Esim. näin joulun alla "kirjoitan joulupukille". Mies sitten listasta valitsee, mitä ostaa. Niin säilyy myös pieni yllätysmomentti minulla.
Ja molemmat olemme tyytyväisiä.
Mulla on sellainen maku, että kukaan ei tiedä mikä miellyttää. Parasta onkin tukku rahaa kourassa ja teen mitä huvittaa ja ostan mitä mieli tekee.
On aina osannut ostaa osuvan lahjan, sellaisen, jota ei olisi älynnyt edes toivoa. Nyt tosin kun hänen vaimonsa päätti muidenkin puolesta, että aikuiset ei osta toisilleen lahjoja, niin ei tule yhtään osuvaa lahjaa enää.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset antavat enemmän niitä lahjoja, jotka ovat saajalle mielekkäitä.
Luulen, että tämä johtuu ajattelun erilaisuudesta, ei esim. ilkeydestä.
Tuommoisille akoille ei kannata antaa mitään vaan sääsää nekin rahat omaaan kaljoittelu- ja reissurahastoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhdessä asumalla ja elämällä luulis oppivan toisen tuntemaan.
Mies hukkasi solmineulansa pikkujouluissa ja on varmasti iloinen uudesta, itse ei älyäisi edes sitä toivoa. Toisekseen, tiedän keiden kirjailijoiden kirjoista tykkää, tiedän mistä tuoksuista tykkää ja mistä ei. Tiedän hänen kalsarikokonsa. Tiedän hänen harrastavan valokuvausta ja siihen liittyen joku pikku härpätin voisi olla kiva. Tiedän että aamutossut vetelee viimeisiään. Keksisin heti monta hyvää lahjaa mun miehelle ja siksi surettaa, että oma mies ei tunne mua YHTÄÄN ja tarvii ostoslistan, jotta voisi ostaa mulle mitään.
Mulla on sellainen maku, että kukaan ei tiedä mikä miellyttää. Parasta onkin tukku rahaa kourassa ja teen mitä huvittaa ja ostan mitä mieli tekee.
On aina osannut ostaa osuvan lahjan, sellaisen, jota ei olisi älynnyt edes toivoa. Nyt tosin kun hänen vaimonsa päätti muidenkin puolesta, että aikuiset ei osta toisilleen lahjoja, niin ei tule yhtään osuvaa lahjaa enää. ap.
Kaikki ihmiset eivät ole hyviä ostamaan lahjoja, eikä se välttämättä kerro siitä, tuntevatko he sinut vai ei. Sitäpaitsi en pitäisi niin älyttömän hienona ihmistuntemuksena tietää sitä, minkälaisesta materiasta pidät, sinä olet varmasti paljon muutakin, vai oletko? Armahda miesparkaasi, ja kerro hänelle mitä haluaisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Armahda miesparkaasi, ja kerro hänelle mitä haluaisit.
ap.
kateellinen tuollaisesta. minua ei edes mies onnittele, saati sitten 15 vuoden jälkeen ostaisi tai muuten hankkisi joulu- tai synttärilahjaa.
ei huomioi mitenkään muutenkaan. joskus olisi kiva että edes kysyisi oma-aloitteisesti miten voisi auttaa minua jossain arkipäivän tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no ootko yhtään helpottanu sitä lahjanostoa osaltasi...mä teen esim näin, että kun käydään ostoksilla niin kattelen tavaroita/vaatteita jne kivaa ja sitten saatan sanoa, että Juuu tällanen fleece vois olla kiva saada joskus. Tai että ai että mä himoitsen tollasta hienoa suklaarasiaa... sen jälkeen ei miehen tartte olla kovin fiksu keksiäkseen useitakin lahjoja joista tietäisi minun pitävän. Viimeksi kauppareissulla sanoikin, että sulleha löytys vaikka mitä hyviä joululahjoja :D:D
Eilen olin tosin itse mukana, kun mies osti minulle joululahjan; valitsin siis itse mieleiset kirjat ja mies maksoi.
Jos en vinkkaa mitään, niin silloin yleensä mies vie minut ulos syömään. Syntymäpäivänikin alkoi muistaa noin 20 yhteisen vuoden jälkeen.
Ai niin, minä kyllä ilahdun, jos saan lahjaksi kattiloita tai astioita. Tavaran on vaan silloin oltava laadukasta eli suomeksi sanottuna kallista, etten raski itse ostaa. Nytkin himoitsen yhtä uunivuokaa.
Armahda miesparkaasi, ja kerro hänelle mitä haluaisit.
ap.
Sulta taisi sen sijaan mennä mun pointtini ohitse. Ihmistuntemusta ja rakkautta ei mitata siinä, osaako arvata sulle sopivan lahjan - kaikki ei vaan osaa vaikka kuinka tykkäisi ja tuntisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu että ainoo läheisistä joka oikeesti tuntee mut on pikkuveli,siltä saan sellasia lahjoja joita itsekin valitsisin,muilta saan hienoja lahjoja jotka ei kuitenkaan yhtään vastaa mun makua ja tyyliä ja harmittaa,ku ei kehtaa mitään sanoa kumminkaan :/
mutta meillä merkkipäivinä viedään toinen ulos syömään, niin ei ainakaan huonosti keksitystä lahjasta tule paha mieli. Kumpikin voi sitten ostaa itselleen jotain mieluista, jos sellaista kokee tarvitsevansa. Jouluksi ostamme jonkun molemmille mieluisan yhteislahjan.
voi elämä, miten voi olla ihmisellä tuollainen materian tarve? En ole ikinä voinut sanoa että olisin "himoinnut" omistaa yhtään ainutta astiaa tai muuta kodintarviketta, oli se sitten jotain kallista merkkitavaraa tai ei.
en taida löytää tältä palstalta yhtään keskustelukumppania.
ja mikä ois ollut vastaava /päinvastanen makusi sitten? anna nyt konkreettinen esimerkki.
Tästähän on tänään toinenkin keskustelu.