Lue keskustelun säännöt.
Teimmekö me mielestäsi väärin?
09.12.2011 |
Olemme uskova perhe, jossa usko näkyy lasten kylässä oleville kavereillekin esim. yhteisissä rukouksissa ja kristillisessä musiikissa.
Vastikään meillä oli kylässä ateistiperheen lapsi. Olimme tietoisia siitä, ettei perhe kuulu kirkkoon. Hän ruokaili meillä ja luimme normaalisti ruokarukouksen. Sanoin kyllä hänelle, ettei hänen tarvitse rukoilla mukana, jollei tahdo.
Nyt kuulin (en suoraan lapsen vanhemmilta) perheen loukkaantuneen siitä, että heidän lapselleen tuputetaan meillä uskontoa. Meidän mielestämme oma perheemme elää normaalia elämäämme, johon usko ja rukoileminen kuuluu, myös silloin kun lasten kaverit ovat kylässä.
Toimimmeko mielestäsi väärin? Tulisiko ruokarukouksista ja esim. gospel-musiikin kuuntelusta luopua silloin, jos toista uskoa tunnustava tai uskonnoton vieras on kylässä?
Meillä siis on tästä oma mielipiteemme, mutta mielenkiinnosta tahtoisin kuulla myös muita ajatuksia.
Kommentit (100)
minusta se on silloin huonoa käytöstä.
Talo elää tavallaan, vieraat kulkee ajallaan.
Lapselle on hyväksi huomata, että on erilaisuutta ja peilata sitä kautta omassa perheessä opittuja tapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuinka niin monet (tai ainakin äänekkäät) ateistit näkevät uskonnon vain vallan välineenä. Onhan se toki sitäkin, mutta mun mielestä henkilökohtainen usko on usein todella kaunis asia.
Mielestäni toimit esimerkillisesti kun kerroit lapselle mitä tapahtuu ja että hänen ei siihen tarvitse osallistua. Oman lapseni päästäisin mielelläni teille leikkimään.
T: ateisti minäkin
Minä sitten taas en missään tapauksessa olisi toiminut kuin ap.
T: kristitty minäkin
itse olen ateisti, mutta kyllä mielestäni jokaisella täytyy kotonaan olla oikeus harjoittaa omaa uskoaan ihan mielensä mukaan.. siis ei nyt mitään ympärileikkausjuttuja tms laittomuuksia mutta tuollaista arkipäivän tunnustuksellisuutta... Varmaan tekin hyväksytte sitten sen, että kaverin luona ei rukoilla ja soittimesta saatta kuulua heviä ?
Lapsijooga voi olla leikkisää eläinten liikkeiden matkimista. Liikkeisiin samaistuminen onnistuu, kun asennoilla on usein kuvaavat nimet: kissa, kobra, pikkulapsen lepoasento jne.
Minäkin harrastan joogaa ja usein joogataan lasten kanssa, jopa vieraiden.
Mutta onko se uskonnollista toimintaa vai liikuntaa on jokaisen mamman itse päätettävä.
Päästäisittekö lapset meille joogaamaan?
itse olen ateisti, mutta kyllä mielestäni jokaisella täytyy kotonaan olla oikeus harjoittaa omaa uskoaan ihan mielensä mukaan.. siis ei nyt mitään ympärileikkausjuttuja tms laittomuuksia mutta tuollaista arkipäivän tunnustuksellisuutta... Varmaan tekin hyväksytte sitten sen, että kaverin luona ei rukoilla ja soittimesta saatta kuulua heviä ?
Kysymys ei ollut siitä, onko ap:llä oikeus harjoittaa uskonnollisia menoja kotonaan, vaan siitä oliko sen oikeuden käyttäminen ko. tilanteessa törkeää. Itse olen kristitty ja sitä mieltä, että kohtalaisen törkeää oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jollekin se on chakrojen hierominen ja meditaatio, osalle ruokarukous, joillekin saatanalla pelottelu. Niin kauan kun ei tiedä muiden rajoja, miksi leikkiä niillä? Määrittele sopiva uskonnollinen käytös ja häiritsevä uskonnollinen käytös! Toisen rajat venyvät enemmän kuin toisten ja uskovaiset eivät määrittele itse lainkaa tässä (kään) keskustelussa, mikä on sopiva määrä väärää uskontoa heidän lapsilleen. Ateistit on helpompia. Niille pieni määrä mitä tahansa uskonnollista käytöstä sopii hyvin, mutta mitä jos kiihkokristitty ja se buddhisti kohtaa tai mormoni ja muslimi tai ateisti ja wicca?! Missä silloin menee se raja?
Tässä tapauksessa rajan vetäminen on helpompaa, sillä on kyse siitä että joku päästää lapsensa perheeseen, joka on avoimesti sitä mitä on. Liittyi se sitten uskontoon tai muuhun. Minun on pakko tunnustaa, että en lähtökohtaisesti päästäisi lastani mormoniperheeseen kyläilemaan ilman minua, ellen todella hyvin tuntisi perhettä. Haukkukaan vain ennakkoluuloiseksi. Jokaiseen uskontoon kuuluu tavalla tai toisella sen levittäminen ja tiedon jakaminen muille, mutta joissakin uskonnoissa tai niiden alaryhmissä tai lahkoissa se on agressiivisempaa. Ei voi laittaa samalle viivalle kaikkien uskontojen tai uskonnollisten ryhmien edustajia. Vai onko muille sama onko lapsi ystävä Katolilaisen perheen vai tiettyyn ääriuskonlahkoon kuuluvan perheen kanssa? Tuskin on.
Viime aikoina julkiseen keskusteluun on noussut erinäisiä tapauksia, joissa tiukka uskonto on selkeästi vahingoittanut pieniä lapsia.
Miten luodaan onnellisuutta? Minun vastaukseni on: Poistakaa auktoriteetit. Antakaa lapsen olla oma itsensä. Alkää hätistelkö häntä. Älkää opettako häntä. Älkää saarnatko hänelle. Älkää yrittäkö "ylentää" hänen mieltään. Älkää pakottako häntä mihinkään. -- A.S. Neill: Summerhill (suom. Markku Lahtela 1968)
Jokainen lapsi on syntyjään ateisti, koska tältä puuttuu jumalausko, ja vasta kasvatus tekee hänestä mahdollisesti uskovaisen. Uskonnollisten asenteiden muodostaminen voi tukahduttaa tai edistää psyykkisen integraation muodostumista ja ehjän identiteetin muodostumista. Uskonto tarjoaa nuorille mahdollisuuden toimia erilaisissa nuoriso- ja mielipideryhmissä, joilla on merkitystä identiteetin muodostumisessa. Uskonnosta voi tulla sitova ja yksilöä hajottava tekijä, jos se toimii ihmisen destruktiivis-agrssiivisen puolen puhdistusvälineenä. Uskonto on haitallista jos se estää nuorta tutustumasta omiin tunteisiinsa ja niiden hallintaan (esimerkiksi seksuaalisuus)
Ei sitä kovinkaan moni kasvatustieteilijä nykyään enää suoraan siteeraisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime aikoina julkiseen keskusteluun on noussut erinäisiä tapauksia, joissa tiukka uskonto on selkeästi vahingoittanut pieniä lapsia. Miten luodaan onnellisuutta? Minun vastaukseni on: Poistakaa auktoriteetit. Antakaa lapsen olla oma itsensä. Alkää hätistelkö häntä. Älkää opettako häntä. Älkää saarnatko hänelle. Älkää yrittäkö "ylentää" hänen mieltään. Älkää pakottako häntä mihinkään. -- A.S. Neill: Summerhill (suom. Markku Lahtela 1968) Jokainen lapsi on syntyjään ateisti, koska tältä puuttuu jumalausko, ja vasta kasvatus tekee hänestä mahdollisesti uskovaisen. Uskonnollisten asenteiden muodostaminen voi tukahduttaa tai edistää psyykkisen integraation muodostumista ja ehjän identiteetin muodostumista. Uskonto tarjoaa nuorille mahdollisuuden toimia erilaisissa nuoriso- ja mielipideryhmissä, joilla on merkitystä identiteetin muodostumisessa. Uskonnosta voi tulla sitova ja yksilöä hajottava tekijä, jos se toimii ihmisen destruktiivis-agrssiivisen puolen puhdistusvälineenä. Uskonto on haitallista jos se estää nuorta tutustumasta omiin tunteisiinsa ja niiden hallintaan (esimerkiksi seksuaalisuus)
Ei sitä kovinkaan moni kasvatustieteilijä nykyään enää suoraan siteeraisi.
Mutta kristinusko ei ole vanhakantaista? :D
Tai kuinka moni kasvatustieteilijä siteeraisi suoraan raamattua?
Minäkin olen tavannut näitä "kristittyjä", joille kristillisyys tarkoittaa pakollisia rukoushetkiä yms. rituaaleja. Ettekö te pysty edes kylässä syömään lukematta ruokarukousta? Luuletteko tosiaan, että Jeesus tai Jumala paskatkaan välittää teidän pokkuroinneistanne? Mitähän mieltä Jeesus tästäkin asiasta mahtaisi olla. T. Kristitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oman uskonnon mukaisiin menoihin. AP ei tehnyt näin. Hän nimenomaan EI pakottanut kylässä ollutta lasta rukoilemaan.
Tuskin kukaan "kääntyy" mihinkään uskontoon yhden ruokarukouksen perusteella.
Mikä siinä on niin pelottavaa nähdä erilaisia tapoja?
olen kasvissyöjä, ja en kyllä muista, että olisin koskaan ollut syömässä jossain kylässä kutsuttuna niin, että kaikille olisi tarjottu vain kasvisruokaa. Aina on ollut jotain liharuokaa, ja minulle sitten joku kasvislisuke tai -vaihtoehto. En ole tajunnut, että olen altistunut lihansyönnin vaikutteille. Olisi pitänyt tajuta loukkaantua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikään kaukomatkailu eri uskontoa tunnustaviin maihin ei taida tuollaisissa perheissä tulla kysymykseen?
Itse asiassa sinun logiikallasi ateistiperheen tulisi pitää ruokarukoukset, kun kristitty perhe tulee kylään. Ettei vieraat loukkaanu ja heidän uskonnollista vakaumustaan kunnioitetaan.
Minusta voit ap hyvin kysyä niiltä ateistivierailta, että jos heidän mielestään on väärin ja epäkunnioittavaa, että te rukoilette oman ruokarukouksenne, kun heidän ateistilapsensa on kylässä, niin meinaavatko he puolestaan rukoilla ruokarukouksen, kun teidän kristitty lapsenne menee heille kylään?
Erittäin hyvä rinnastus.
Kun nimittäin toisen uskonnollisen vakaumuksen kunnioitus EI tarkoita sitä, että omasta pitäisi luopua. Vaan sitä, että oma vakaumusta ei tuputeta toiselle ja hyväksytään toisen oikeus olla eri mieltä asioista - vaikkei sitä mielipidettä itselle siis omaksutakaan.
-ateisti-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta toimit ihan oikein, ap. Totta kai omassa kodissa saa noudattaa oman perheen tapoja. Mitään tuputtamista en kyllä itse tuollaisessa näkisi, päin vastoin kerroit asiallisesti että tämä on teidän perheen tapa, ja että vieraan ei tarvitse osallistua.
Tämä kaverin äiti vaikuttaa hieman fanaattiselta...
Mielestäni tuossa ei ole nokan koputtamista.
90-luvulla ainakin koulussa rukoiltiin aina ruokarukous ennen ruokailua ja siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Nopeasti ne ajat muuttuu.
Terveisin: ei uskova-äiti
ihmeen hihhulikoulua olet oikein käynyt?
Ikinä ei ole mitään ruokarukouksia luettu?
Hyi olkoon.
Jos lapsesi olisi naapurin muslimiperheessä laitettu kumartamaan mekkaan ja rukoilemaan peppu pystyssä Allahia, niin olisitko kokenut, että perheesi kristillisiä arvoja ei kunnioitettu ollenkaan? Varmaan olisit.
Niin varmaan koki ateistiperhekin. Vaikea uskoa, että kristityn on noin vaikea asettua toisen asemaan. :( Voi tekopyhäjysäys vain..
Ap kirjoitti varsin selvästi, ettei kyläilevää lasta pakotettu mukaan. Itselle vieraan uskonnon tapoihin pakottaminen se kamalaa olisikin, mutta siitä ei nimen omaan ollut kyse.
Itse asiassa sinun logiikallasi ateistiperheen tulisi pitää ruokarukoukset, kun kristitty perhe tulee kylään. Ettei vieraat loukkaanu ja heidän uskonnollista vakaumustaan kunnioitetaan.
Minusta voit ap hyvin kysyä niiltä ateistivierailta, että jos heidän mielestään on väärin ja epäkunnioittavaa, että te rukoilette oman ruokarukouksenne, kun heidän ateistilapsensa on kylässä, niin meinaavatko he puolestaan rukoilla ruokarukouksen, kun teidän kristitty lapsenne menee heille kylään? Erittäin hyvä rinnastus. Kun nimittäin toisen uskonnollisen vakaumuksen kunnioitus EI tarkoita sitä, että omasta pitäisi luopua. Vaan sitä, että oma vakaumusta ei tuputeta toiselle ja hyväksytään toisen oikeus olla eri mieltä asioista - vaikkei sitä mielipidettä itselle siis omaksutakaan. -ateisti-
Oon myös sitä mieltä, ett talo elää tavallaan, vieraat kulkee ajallaan. Vieraan elämänkatsomushan on tässä tapauksessa huomioitu ja sitä on kunnioitettu, kun on sanottu, että rukoukseen EI tarvitse osallistua.
Mitä tuohon kasvissyöntivertaukseen tulee; itse kasvissyöjänä, jos minut on vartavasten kutsuttu aterialle, odotan tietysti, ettei lautaselleni mätetä lihaa, mutten todellakaan odota isäntäväen pidättäytyvän lihasta vain minua kunnioittaakseen. Yhtälailla, jos kutsun kotiini "lihansyöjiä", olen varannut pöytään usein jonkinsortin leikkelettä: kunnioitan omaa elämäntapaani, etten valmista lihaa, mutta kunnioitan vieraitani, ettei heidän tarvitse tyystin ilman sitä olla. Eri asia, jos vain satutaan paikalle ruoka-aikaan, silloin talon tapojen mukaan.
aiemmin kirjoittaneelle ateistille kaikki uskonnon "osoittaminen" sinänsä on täysin ok. Mun raja menee siinä, että tehdään jotain mikä on lapsen kehitykselle sopimatonta. Eli just jotkut ikätasolle pelottavat tarinat tai tapahtumat. Eli mulle ei ole kyse uskonnosta sinänsä lainkaan, vaan siitä, ettei pelotella tai vahinogiteta lasta.
Tuo ylläkuvattu on minusta hyvä normi uskonnon esillä ololle. Jos joku ei-uskovainen tai eri-uskovainen haluaa täydellistä uskonnottomuutta kaveriperheiltä niin menköön itseenäs ja vaihtakoon asennetta tai kieltäköön lapsensa vierailut siellä.