Lue keskustelun säännöt.
2-vuotiaalle ei kelpaa kukaan muu kuin äiti, hermo meinaa mennä...
07.06.2008 |
2-vuotiaalle tytölleni ei nykyään kelpaa kenenkään muun seura kuin minun. Jos menen vessaan, suihkuun tai muuten vaan pois näköpiiristä, alkaa kauhea huuto, joka ei lopu ennen kuin tulen takaisin. Kaupassa isä ei saa työntää kärryjä, vaan tyttö huutaa niin kauan, että minä tulen työntämään kärryjä jne...jne... Tämä tilanne alkaa olla sietämätön. Tietysti ihanaa olla jollekin noin tärkeä, mutta liika on liikaa. Eniten ihmettelen sitä, ettei ennen niin kivan isänkään seura enää kelpaa lainkaan. Mikä neuvoksi ja mahtaakohan tällainen vaihe kestää kauankin?
Kommentit (13)
niin antaisin huutaa. Lapsi voi myös tällä tavoin kokeilla miten pystyy manipuoloimaan vanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin antaisin huutaa. Lapsi voi myös tällä tavoin kokeilla miten pystyy manipuoloimaan vanhempiaan.
yhtään mitään, hänellä ei ole siihen tarvittavaa käsityskykyä...
Heti 2v täytettyä meillä alkoi sama. Oli tosi rasittavaa aikaa, mutta meni ohi parissa kuukaudessa. En huudattaisi turhaan niinkuin joku ehdotti. Toki aina ei voi olla paikalla.
muodostaa läheinen side lapseen? Sen saa mitä tilaa.
meillä myös 2-v., välillä on äiti-kausia, välillä isä-kausia.
Järkkäisin nyt mahd. paljon tilanteita, joissa äiti ei ole kotona / saatavilla, vaan isä on lapsen kanssa kahdestaan kotona tai jossain, niin sekin suhde taas vahvistuisi.
Meillä nuo kaudet on nyt jääneet aika lyhyiksi ja lieviksi, ehkä osittain siksi, että kumpikin on aina välillä työmatkalla, jolloin toinen suvereenisti hoitaa kaiken, joten edes JOKU puoli-positiivinen puoli typeristä työmatkoista löytyy...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2-vuotiaana alkoi rajojen kokeilu oikein kunnoilla esim. nukkumaan mennessä. Siina ei juurikaan annettu periksi ja sitä ei kestänyt muutamaa viikkoa pidempään. Mutta tuo äidin lahkeessa roikkuminen on mielestäni vähän eri juttu, en sanoisi rajojen kokeiluksi.
Tämä jo kertoo sen, että olet antanut periksi. Joten saat syyttää vaan itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin kaikki lapset ovat parivuotiaina olleet minussa kiinni. En minä sitä kamalana rasitteena pitänyt. Ohi meni. Sitten vuorostaan ovat olleet isän kimpussa ja minä olen puolestani saanut olla omissa oloissani...
Sen jälkeen helpotti vähän puoleksi vuodeksi ja nyt, kun tyttö on 2,5v on taas sama juttu.. vähän lievempänä vaan, onneksi. Vessassa tai suihkussa saa käydä rauhassa, mutta syödä en saa, jos tyttö on jo oman ruokansa syönyt, lehteä ei saa lukea, tietokoneella ei saa tehdä edes tärkeitä hommia, esim. maksaa laskuja, hänen ollessa hereillä ja muutenkin kaikki lepohetket on äidiltä kielletty. Iskä saa kyllä nukkua vaikka puoleenpäivään ilman häiriöitä, lepäillä sohvalla tv:tä katsellen jne. Välillä ottaa päähän.. varsinkin silloin, kun itse joutuu heräämään viikonloppuisinkin klo 7, kun neiti hyppii päällä ja hihkuu ja mies saa rauhassa paahtaa niin pitkään kun vaan jaksaa..... plus että mies on lomalla (ts. tekee kotona kouluun lopputyötä, kunhan inspiraatio löytyy), minä töissä ja lapsi hoidossa (5h/pvä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin kyseessä on poika ja ikää vasta vajaa 2v. Ja molemmat ovat kyllä ihan yhtä paljon hoitaneet ja paljon on poika ollut isänsä kanssa kaksinkin. Mutta nyt on alkanut yhtäkkiä kova rajojen kokeileminen ja äidissä roikkuminen.
Protestoiko äidin poissaoloa sitten roikkumalla koko kotonaolon ajan lahkeessa kiinni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..mutta ennen kuin huomaatkaan, lapsesi on niin "iso" ettei tarvi sua mielestään mihinkään. Eli kaikki rasittavat pikkulapsioikuttelut on niin kovin ohimeneviä.
T: äiti, jonka lapset kasvoi ihan liian nopeasti
"äiti, leiki mun kanssa!". Yritän antaa huomiota minkä kerkeän, mutta en voi mennä edes toiseen huoneeseen ilman, että alkaa hirveä kiukuttelu. Raskasta on siis täälläkin.
Olin muuten tosi järkyttynyt joidenkin äitien kylmyydestä, laiskuudesta ja itsekkyydestä, kun luin tällaisia aloituksia raskausaikanani...Silloin kuvittelin aina jaksavani leikkiä vaikka 24 h vuorokaudessa lapseni kanssa :-)