Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mulle on tosi kipeä asia, kun emme saa yhtään hoitoapua.
07.12.2011 |
Tämä alkaa jo vaikuttaa mielialaankin ja ystävyyssuhteisiin. Rakastan lapsiani yli kaiken, siitä ei ole kyse. Vietän mielelläni heidän kanssa aikaa ja tietenkin vietänkin kaiken vapaa-aikani, koska hoitoapua ei ole. Mutta se vihlaiseva tunne, kun ystävät kertoilevat, että lapset olivat mummilla ja vaarilla hoidossa jotta päästään yhdessä harrastamaan/matkailemaan/syömään, tai että mummu kuljettaa lasta kerhoon tai pappa harrastaa lasten kanssa.. se tunne on niin karmaiseva eikä minulla ole mitään avaimia sen käsittelemiseksi. Tuntuu epäoikeudenmukaiselta, ajoittain toivottomalta, kyllä minäkin toivoisin, että olisi lähellä läheisiä jotka olisivat luonnollinen osa lasten elämää. Ja että voisimme huolehtia parisuhteestamme joskus ihan kahden keskenkin..
No, tämä nyt oli tällainen vuodatus taas.
Kommentit (62)
Isovanhemmat asuvat kaukana eivätkä oikein jaksakaan lapsia. En ole ruvennut itseäni säälimään sen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on pari lastenhoitajaa jotka käyvät välillä muutamia tunteja hoitamassa lapsia. Päästään leffaan, ostoksille ja syömään kahden. Maksetaan toki mutta ei se vararikkoon vie jos ottaa kerran-kaks kuukaudessa. Ei sitä kukaan tule teille tyrkyttämään vaan itse hommaat hoitoapua. Se on tosi kiva että lasten elämässä on muitakin ihmisiä, vaikkakin ovat palkattuja. Jaksavat leikkiä tosi paljon lasten kanssa, itse en oikein jaksa kotitöiden yms päälle innostua leikkimisestä.
Esim. MLL välittää näitä hoitajia. Ei kun soittelemaan ja viettämään kivaa iltaa miehen kanssa!
Minä myös olen lastemme kanssa aamu kuudesta ilta kahdeksaan ja vielä öisinkin herään muutaman kerran. Mitään mahdollisuutta ei ole edes päivällä levätä, kun esikoinen ei nuku päiväunia. Välillä todella raskasta. Miehen kanssa emme ole käyneet missään kahdestaan 2.5 vuoteen, emmekä kyllä jatkossakaan pääse vaikka lapset kasvavat, kun mummoja ja pappoja ei lähellä ole. En harrasta mitään enkä käy oikeestaan yhtään missään ilman lapsia ja lasten kanssaki ainoastaan leikkipuistossa ja perhekerhossa kerran viikossa. Viikonloppuisinkaan en viitsi minnekään yksin lähteä, kun kiva on olla perheenäkin kotona. Raskasta on, mutta nuo rakkaat pienet on niin vähän aikaa pieniä, joten koitan jaksaa. Jaksamisia sinnekin..
naapureista. Isovanhemmat hoitavat aika vähän, vaikka lähellä asuvatkin.
Olen asunut kahdessa eri paikassa ja kummassakin on hoitorinki lähtenyt ihan luontevasti käyntiin. Olen aloittanut touhun niin, että olen itse tarjoutunut ottamaan naapurin lapsia hoitoon. Sitten muutkin tarjoutuvat. Sitten asia menee niin, ettei kukaan kuitenkaan pyydä, että lapset saisivat tulla meille, joten minä kysyn sitten ja vien lapset hoitoon. Sitten kehtaavat naapurikin tuoda ja homma lähtee sujumaan.
Me olemme onnellisessa asemassa; meillä lapsia hoitaa mummo pari krt/vuosi, siis yhden yön verran, jolloin saamme olla miehen kanssa kahdestaan.
Ja jos joskus tulee joku hätätilanne, ni saadaan lapsenhoitoapua-jostakin.
Mutta kertomasi kaltaista "mummo vie kerhoon" ja "pappa harrastaa lasten kanssa", minäkin kyllä kadehdin. Tiedän paljon perheitä, joissa lapsi/lapset yökyläilevät kuukausittain mummolassa tms, ovat arki-iltoina hoidossa vanhempien kauppareissujen, elokuvassa käyntien, tms ajan, ja joissa isovanhemmat auttavat kerhoon harrastukseen kuljetuksissa. Olisi niin ihanaa jos olisi joku joka auttaisi näissä arkisissa asioissa aina joskus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkään ei isovanhempien apua ole saatavilla. Sitä ei tietenkään voi korvata (toisaalta, muistathan että avun vastaanotto velvoittaa myös auttamaan avastavuoroisesti isovanhempia aikoinaan), mutta ystävät tai ihan luotettava palkattu lapsenvahti on hyvä!
koska aluksi asuttiin kiinassa. ja sitten kun tultiin takaisin eurooppaan isovanhemmat oli niin vanhoja eivatka halunneet auttaa. en tuntenut etta jain jotain paitsi. jos apua olen tarvinnut joku ystava on auttanut tai illalla olen maksanut jollekin etta hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
me mentiin miehen kanssa kahdestaan rentoutumaan silloin tällöin päiväaikaan. Lapsi päiväkotiin. Kun ei ilta-aikaan ollut ketään keneltä pyytää hoitoapua. Ihan mukavia päiviä vietimme :)
ylpeilevät antamallaan hoitoavulla lapsilleen ja lastenlapsilleen. Joka kerran tuntuu ihan yhtä pahalta.
Minun tuttavapiirissäni kukaan ei ole samassa tilanteessa kuin minä, eikä kukaan ole tarjonnut hoitoapua meille, vaikka olen koettanut tarjota omaa apuani ja joskus hoitanutkin toisten lapsia. Olen tullut tulokseen, että ihmiset ovat julmetun itsekkäitä! Parhaimpiin kavereihini olen enemmän kuin pettynyt, kun kenestäkään ei ole ollut yhtään mihinkään. :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on isän omaishoitaja ja olisi todella onnellinen, jos olisi joku, joka kävisi hoitamassa apua ja hän pääsisi rauhassa kauppaan, lääkäriin jne. Me asumme 500 km päässä ja käymme kerran kuukaudessa pitkän viikonlopun ajan auttamassa.
On varmaan vihlaisevaa olla yksin vastuussa puolisostaan...
joku apua antava sukulainen lähellä. Kyllä tosiaan tuntee olevansa erilainen kun ei ole ketään auttamassa. Ja näissä ketjuissa harmittaa, kun asia tuntuu kääntyvän "omaksi viakseni" kun en saa solmittua suhteita naapureihin tai lähipuistossa tapaamiini äiteihin. No, eivät ne suhteet vain yksinkertaisesti syvene sen kummemmin, kunhan rupatellaan puistossa nähdessämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita lapset päiväkotiin, jos lasten hoitamisella "on luonnollinen osa lasten elämää" ja nimenomaan sitä kaipaat. Jos taas et ole kasvanut aikuiseksi vaan haluat muiden sinua paapovan, niin ehkä kannattaa miettiä, keitä olet auttanut edelliset 20 vuotta eli mikä oikeus sinulla on odottaa muita apuun.
ei miniä tehnyt elettäkään auttaakseen minua. Nyt hän olettaa, että olen aina valmiina hoitoavuksi. Miksi olisin? Vanhainkodissa on aikaa olla yksin, nyt elän mieluummin sitä elämää, jota vanhana muistella. Siihen ei kuulu yövalvominen alaikäisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä asut?
Mulla on omat jo niin isoja, että voisin satunnaisesti ottaa vaikka sinunkin lapset hoitoon, esim 1 ilta kuukaudessa tms. Esim. pe tai la 16-20 tms
Sillä, onko hoitoapua tarjolla vai ei, ei käsittääkseni ole mitään tekemistä aikuisuuden kanssa.
Sillä, onko hoitoapua tarjolla vai ei, ei käsittääkseni ole mitään tekemistä aikuisuuden kanssa.
eikö hän itse kykene solmimaan ihmissuhteita kuin hoitojen kautta?
kuin monen tilanne, jolloin läheinen, lapsesta oikeasti välittävä mummo, vaari, setä tai täti tarjoaa apuaan.
kuin monen tilanne, jolloin läheinen, lapsesta oikeasti välittävä mummo, vaari, setä tai täti tarjoaa apuaan.
kävisi auttamassa mummoa, vaaria, setää ja tätiä ja ottaisi samalla lapset mukaan. Miksi oletetaan, että läheiset ovat kiinnostuneita lapsista, jos ei itse olla kiinnostuneita heistä kuin hoitoapuna.
Asian ollessa niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin elää asian kanssa...
Alue: Aihe vapaa
Teet itsellesi kärpäsestä härkäsen. Sulla jää vain mieleen, kun joku sanoo, että mummo vei lapsen kerhoon. Ja jollain toisella oli lapsenvahti, että pääsivat miehen kanssa ulos. Ja sit sulle vähitellen tulee sellainen olo, että kaikilla ne sukulaiset osallistuu ihan mahdottomasti.
Mutta oikeesti se ei mene niin, että kaikilla muilla on apua ja sulla vaan yksin ei.