Lue keskustelun säännöt.
Muita joiden lapsi viety ambulanssilla sairaalaan?
07.12.2011 |
Vaivaako teitä jatkuva huoli lapsesta ja pelko, että jotain käy uudestaan?
Minun lapseni sairastui vakavasti jokin aika sitten, ei tk:ssa otettu huoltani lapsen voinnista tosissaan. Juuri, kun olin lähdössä viemään itse lastani sairaalaan hän menetti tajuntansa ja soitin hätänumeroon ja he lähettivät ambulanssin. Kaupungin sairaalan ensiavussa lääkäri tuli vain sanomaan, että meillä ei ole täällä lastenosastoa, kaiken kaikkiaan hoito ja vastaanotto oli todella huonoa. Jouduin itse sanomaan lääkärille, että laittaa meidät lähetteellä eteenpäin ja taas mentiin ambulanssilla seuraavaan sairaalaan.
Nyt jäljelle on kuitenkin jäänyt mieletön huoli lapsesta (koululainen) ja pelko, jos jotakin käy ja kukaan ei auta/hoida, vaan itse pitäisi olla lääkäri-asianajaja ym. jotta tietäisi sairaudet ja oikeudet. Onko muita samanlaista kokeneita?
Kommentit (23)
Kyllä välillä tuntuu siltä että julkisella puolella päivystys potilaat unohdetaan sinne käytävälle.
Tyttäreni ollessa 7kk hän sairastui norovirukseen, molemmista päistä lensi tavara kaaressa ja pian ei olit enää mitään mitä olisi tullut ulos. Tyttö ei jaksanut enää kunnolla imeä rintaa ja alkoi mennä veltoksi. Menimme päivystykseen ja jouduimme odottamaan käytävällä liki 3 tuntia. Kaikki kävelivät säälivinä ohi, mutta kukaan ei tehnyt mitään vaikka monta kertaa kerroin että lapsi kuolee syliini jos ei saa nestettä.
Toinen tapaus oli minä itse kun pyörällä kaaduttuani sääriluu törrötti osittain ulkona ja verenvuoto oli sen mukaista. Istuin sitten pyörätuolissa 45min verta vuotavana ennen kuin sain hoitoa.
Ymmärrän että on kiire ja resurssipula, mutta tällä menolla potilaita kuolee sairaalan käytäville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastasyntynyt vauvamme sai sairaskohtauksen. Tai siis enhän minä tuoreena äitinä ymmärtänyt, miksi vauva on jotenkin omituinen, kun ei ollut kuumetta tai mitään. Annoin periksi itselleni (ajattelin, että tämä on nyt sellaista hormonihuuruista sekapäisyyttä) ja veimme vauvan päivystykseen, kun kerran oli sunnuntai. Kävi ilmi, että vauvalla oli vakava sairaskohtaus. Päivystyksestä lastenlääkäri vei hänet juosten lasten polille, jotta tilanne saatiin hallintaan, ja sitten hänet lähetettiin ambulanssilla toiseen kaupunkiin yliopistolliseen sairaalaan teholle.
Juu on jäänyt kyllä mieleen. Ja juu, kyllä vielä näin kymmenen vuoden jälkeenkin olen asiasta shokissa ja alan itkeä, jos rupean ajattelemaan sitä tilannetta. Tarkkailen lasta koko ajan, ettei hänelle käy mitään, ja joka kerran kun kuume nousee, vietän unettomia öitä kuunnellen, hengittääkö lapsi varmasti.
Olen ollut sairaalassa monta kertaa, mutta yksi kerta jäi mieleen, kun oli 5 v.Meidän oma koira aika isokin hyökkäsi suoraan kimppuuni ja puri sitten naaman lähdin sitten itkien sisälle ja äitini oli ihan kauhuissaan siitä sitten ambulanssilla sairaalaan.Tapahtumasta on nytten 7 vuotta ja jäljet vieläkin naamassa koira tietysti lopetettiin ja silti lempi koirani.Muistan perheeni kertovan, että keksin lauluja tuosta koirasta.